Ilmastokriisin vuoksi planeetan pelastamisella on hirveä kiire. Ajatus on viime vuosina ohjannut Suvi Auvisen, 37, tekemiä valintoja.

Suvi Auvinen tuli 2010-luvulla tunnetuksi räväkästi yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvana kansalaisaktivistina ja veganismin puolestapuhujana.

Hän kyseenalaisti milloin poliisien tavan kohdella mielenosoittajia, milloin teollisen eläintuotannon, milloin lainkuuliaisuuden kritiikittömän ihannoinnin. Häntä alettiin kutsua Suomen tunnetuimmaksi anarkistiksi.

Nykyään Suvi Auvinen tunnetaan kirjailijana ja entisten kokoomusvaikuttajien perustaman Ellun Kanat -viestintäyrityksen konsulttina eli organisaatioita niiden ulkopuolelta neuvovana asiantuntijana. Hän on julkaissut esseeteoksen Kaltainen valmiste (2021), Elina Innasen kanssa kirjoittamansa Lapsiperheen vegaanikeittokirjan (2020) ja tietokirjan Lihan loppu (2019).

Myös konsulttina hän pyrkii parantamaan maailmaa.

”Konsultin ammatti ei ole minulle unelmatyö, mutta siinä voin vaikuttaa suoraan yrityksiin. Jos saan ne luopumaan haitallisista käytännöistään ja toimimaan vastuullisemmin, ilmastokriisin torjumisen kannalta välttämättömiä muutoksia voi tapahtua nopeasti.”

Tyhjää lääkepakkausta imeskelevä taapero. Jätteitä maasta syövä vuohi. Silmänkantamattomiin jatkuvia hökkeliryppäitä. Nämä näyt saivat aikaan sen, että nuoressa Suvi Auvisessa alkoi itää aktivismin siemen.

Parikymppisenä hän oli vapaaehtoistöissä Itä-Afrikan suurimmassa slummissa Kiberassa ja ymmärsi, mitä globaali epätasa-arvo konkreettisesti tarkoittaa.

”Tajusin, että ne lapset eivät todennäköisesti ikinä pääse pois kurjuudesta ja köyhyydestä, vaikka ovat täysin syyttömiä kohtaloonsa. Tajusin myös, etteivät hyvät lähtökohtani ole omaa ansiotani.”

Suvi päätti tehdä oman osansa maailman muuttamiseksi.

”Elämäni tarkoitus on vähentää kärsimystä ja tehdä maailmasta reilumpi eri taustoista tuleville ihmisille, eläimille ja luonnolle.”

Vuosia Suvi vaikutti ensisijaisesti kansalaisaktivismin keinoin. Kansalaisaktivismi pyrkii muuttamaan yhteiskunnallisia asenteita ja tuomaan muutospaineita politiikkaan.

Pari-kolmekymppisenä Suvi oli mukana anarkistisissa, feministisissä, antirasistisissa, antifasistisissa, antikapitalistisissa ja eläinoikeusliikkeissä. Hän dyykkasi ruokansa kauppojen roskiksista, osallistui mielenosoituksiin ja valtasi aktivistikavereineen tyhjillään olevia kaupungin kiinteistöjä, kunnes poliisi kantoi heidät niistä pois.

Toimittajat soittivat mielellään sanavalmiille ja analyyttiselle aktivistille, kun kaipasivat punnittuja ajatuksia kansalaisaktivismista. Suvi alkoi käyttää itseironista titteliä ”Päivystävä anarkisti”. Sen nimen hän antoi myös radio-ohjelmalleen ja blogilleen.

Vaikka sen paremmin ohjelmaa kuin blogiakaan ei enää ole, anarkismia Suvi ei ole jättänyt. Hänelle se merkitsee edustuksellista demokratiaa suorempaa kansanvaltaa, jossa kaikki, joita päätökset koskevat, voivat vaikuttaa niihin.

Vuonna 2018 päivystävä anarkisti luki hallitusten välisen ilmastopaneelin, IPCC:n, tuoreen ilmastoraportin ja tajusi, kuinka vähissä on aika katastrofaalisten muutosten torjumiseen: merenpinta nousee ja pohjavedet uhkaavat pilaantua, ”merten sademetsät” eli koralliriutat tuhoutuvat, napajäätiköt sulavat.

Hän päätti keskittää kaiken energiansa ilmastokriisin vastaiseen taisteluun.

”Naisten, vähemmistöjen ja eläinten oikeuksillakaan ei enää ole väliä, jos meillä ei ole elinkelpoista planeettaa.”

Niin paljon kuin Suvi kansalaisaktivismia rakastikin, hänestä tuntui, ettei se ollut hänelle tehokkain mahdollinen tapa torjua ilmastonmuutosta. Oli mietittävä käytännöllisempiä tapoja vaikuttaa.

Aluksi Suvi ryhtyi edistämään vegaanisen ruokavalion houkuttelevuutta. Hän itse oli ollut vegaani jo pitkään ja tiesi, että liha- ja maitotuotteet muodostavat noin kaksi kolmasosaa ruokatuotannon ilmastovaikutuksista. Suvi perusti Vegefirman yhdessä ystävänsä Karry Hedbergin kanssa.

Yrittäjyys oli kuitenkin raskasta, ja vuosien kuluessa Suvi uupui. Hän myi osuutensa firmasta ja alkoi kirjoittaa kasvissyönnin historiaa, vegebuumia ja ruokavalion ilmastovaikutuksia käsittelevää kirjaa Lihan loppu.

Kirjan kirjoittaminen oli Suvin mukaan toinen askel entistä käytännöllisemmän aktivismin suuntaan. Sen ansiosta häntä alettiin pitää veganismin asiantuntijana, ja hän sai mediassa paljon tilaa ajatuksilleen.

Pari vuotta sitten Ellun Kanat rekrytoi Auvisen konsultiksi. Hän pitää myös työtään organisaatioiden vastuullisuusasiantuntijana käytännöllisenä aktivismina.

Suurinta vaikutusta ei Suvin mukaan aina saa aikaan näyttävimmällä toiminnalla.

”Moni voi tehokkaammin muuttaa maailmaa nostamalla hyvää palkkaa ja lahjoittamalla sitä tarvitseville kuin menemällä leikkimään valkoista pelastajaa Afrikkaan.”

Suvi ei tahdo vähätellä Kiberan-kokemuksensa merkitystä itselleen. Hän kuitenkin suhtautuu nykyään kriittisesti avustusmuotoihin, joissa auttaja nousee liian keskeiseen asemaan ja paikalliset näyttävät vain toiminnan kohteilta.

Suvi Auvinen on saanut osakseen kritiikkiä ja raivoa sekä äärioikeistolta että aktivisteilta. Äärioikeisto on kutsunut häntä muun muassa epäisänmaalliseksi sekasorron lietsojaksi, aktivistit taas kritisoineet liiallisesta myönnytysten tekemisestä ja ”itsensä myymisestä systeemille”.

Suville riittää, että hän on itse selvillä toimintansa motiiveista. Vahva itseluottamus on lapsuuden peruja.

”Äiti ja isä ovat aina olleet suurimpia fanejani. He ovat aina sanoneet minulle ja siskolleni, että maailma on meille auki ja että he tukevat meitä tilanteessa kuin tilanteessa.”

Suvi on silti joutunut käymään omat kamppailunsa. Parikymmentä vuotta sitten hänellä todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Ensimmäinen maniajakso luultavasti alkoi noin viisitoistavuotiaana. Tuolloin hän hakeutui kristilliseen lahkoon, jossa sai eräänlaisen saarnaajan roolin.

”Ajattelin kuulevani Jumalan äänen, ja sitä pidettiin niissä porukoissa ihan tavallisena. Sittemmin löytämäni terapeutti kuitenkin arveli, että taustalla saattoi olla maniaa.”

Diagnoosin Suvi sai kuitenkin vasta lahkokautensa jälkeen.

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ei voi parantua, mutta terapiat ovat lisänneet Suvin itsetuntemusta.

Apua on myös meditaatiosta. Suvi Auvinen aloittaa nykyään päivänsä älypuhelimen hyväksyvän läsnäolon sovellusten avulla. Niin hän on oppinut panemaan merkille mielialojensa muutokset.

Lisääntynyt levottomuus voi ennakoida maniaa, synkät ajatukset taas masennusta. Lääkkeitä hän ei käytä jatkuvasti mutta aloittaa lääkityksen ensioireiden ilmaantuessa, jotta mania tai masennus ei ehdi aiheuttaa ongelmia.

Meditaatio ei ole Auviselle kuitenkaan vain oman mielen tutkailua, saati itseen käpertymistä.

”Se auttaa myös katsomaan itsestä ulospäin ja ymmärtämään, että me kaikki olemme osa samaa kokonaisuutta.”

Rakkauden merkityksestä Suvi Auvinen kirjoittaa ja puhuu koko ajan enemmän.

”Miten erilaiselta politiikka näyttäisikään, jos se ei pohjautuisi jatkuvan talouskasvun vaatimukseen vaan rakkauteen”, hän sanoo.

Suvin näkemyksen mukaan yhteiskunnassa on liian tiukat normit rakkaudelle ja sille, miten romanttisten suhteiden pitää edetä.

”Rakkautta ei pitäisi ajatella vain romanttisten yksiavioisten parisuhteiden kannalta. Rakkaus on ainutlaatuista, se rakentuu vapaudelle. Usein kyseenalaistetaan jopa sitä, että minä ja kumppanini asumme erillämme, vaikka olemme tosi onnellisia juuri näin. Suhteemme usein myös luokitellaan heterosuhteeksi, koska olemme nainen ja mies, vaikka siinä ei ole yhtään heteroa.”

Suvi on parisuhteessa kustantaja Mikko Aarnen kanssa. Aiemmin hän on elänyt monissa rinnakkaisissa suhteissa ja on seksuaaliselta suuntautumiseltaan biseksuaali.

Suvi Auvinen haluaa nykyään keskittyä enemmän siihen, mikä ihmisiä yhdistää kuin siihen, mikä heitä erottaa. Hän myös yrittää puhua enemmän siitä, minkä puolesta hän toimii kuin siitä, mitä hän vastustaa.

”Ihmiset torjuvat helposti syyllistävän puheen, joka keskittyy siihen, mitä teemme väärin. Sen sijaan vaikkapa puhe lumisten talvien säilyttämisestä lapsenlapsille houkuttaa kuuntelemaan.”

Suvi Auvisen mukaan nyt pitäisikin keskittyä luomaan toiveikkaita tulevaisuudenkuvia ja tarinoita hyvästä hiili-negatiivisesta elämästä.

”Mitä rohkeammin kuvittelemme hyvää, joka voisi olla totta, sitä enemmän jaksamme toimia, jotta siitä tulisi totta.”

Artikkeli on julkaistu Eevassa 1/2022.