Vanessa Kurri, 39, tietää, miten vaativa laji äitiys on. Hän on kokenut hetket, jolloin sydämeen sattuu, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa. Armollisuutta on pitänyt opetella.
”Neljän lapsen äitinä on mahdoton elää ilman huonoa omaatuntoa. Koskaan aikaa ei riitä tarpeeksi jokaiselle. Aina joku kokee jäävänsä vähemmälle. Se on jatkuvaa taistelua huomiosta ja rakkaudesta”, Vanessa miettii.
Hiljattain Vanessa kävi poikansa kanssa metsästämässä pokemoneja ja yhden tyttären kanssa seuraamassa jumppatreenejä. Lasten koulunkäynnin ja harrastusrumban keskellä hän oli yrittänyt pitää kiinni yhdessä syömisestä, sovituista nukkumaanmenoajoista ja lukea iltasadun perheen pienimmälle.
Sitten yksi neljästä osoitti äidille mieltään:
”Sä et ole ollut yhtään mun kanssa! Sä teet vaan kaikkea kivaa muiden kanssa!”
Se kirpaisi. Oliko tosiaan näin? Eikö hän yrityksistään huolimatta huomioinut riittävästi kaikkia lapsia?
”Luulisi, että minulla on kaikki aika paneutua äitinä oloon, mutta painin silti keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa. On uskomatonta, miten toiset kykenevät hoitamaan sekä uran että perheen jatkuvasti sata lasissa.”
Vanessallekin tuttuja ovat tilanteet, jolloin sydän uhkaa pakahtua ja jättää muutaman lyönnin väliin. Niin kävi silloin, kun yksi lapsista kertoi vasta vuosia myöhemmin viettäneensä kaksi ensimmäistä kouluvuottaan välitunnilla yksinään.
”Jos lapsi ei puhu, et voi tietää kovin paljoa hänen jokapäiväisestä koulu- ja kaveriarjestaan. Äitinä koen, että tehtäväni on löytää tie vetäytyvänkin lapsen lähelle. Se olisi ollut minun, ei lapsen tehtävä.”
Teksti: Tellervo Uljas
Kuvat: Jouni Harala
Lue Vanessan koko haastattelu marraskuun 2016 Eevasta.
Katso video: Näin tehtiin marraskuun Eevan kansi
