Kun Sointu Borg, 32, oli menossa palaveriin, toinen puoli kehosta valahti tunnottomaksi: ”Olin ajatellut, ettei vahvoille tule paniikkihäiriötä”
Menestysvuosiaan elävä Sointu Borg on on oppinut elämään paniikkihäiriönsä kanssa. Kroppa antaa merkkejä, kun elämään pitää saada väljyyttä, hän kertoo uudessa Kauneus ja Terveys -lehdessä.
Viime keväänä yrittäjä ja media-alan moniottelija Sointu Borgin, 32, kurkkua kuristi. Hän ei jaksanut urheilla tai syödä terveellisesti. Kaikki ne olivat oireita pitkään jatkuneesta ylikuormituksesta. Nyt pitäisi hidastaa elämänrytmiä, hän mietti.
”Kroppani ja mieleni antavat minulle merkkejä, milloin elämään pitää saada väljyyttä”, Sointu kertoo.
Sointu on käynyt kovilla kierroksilla viimeiset kolme vuotta. Hän on kysytty puhuja, somevaikuttaja ja mediapersoona, jolta projektit eivät tunnu tyrehtyvän. Tänä keväänä kalenteria on täyttänyt myös ensimmäisen oman kodin remontti yhdessä muusikkopuoliso Tomi Solosen kanssa.
Vaikka kaikki palaset elämässä ovat itse valittuja, vilkaisu täpötäyteen kalenteriin on saanut Soinnun tuntemaan kyynisyyttä, toivottomuutta ja ahdistusta.
Paniikkikohtaukset, nuo tutut vihulaiset, eivät ole lymynneet kovin kaukana. Enää Sointu ei kuitenkaan pelkää niitä tai ahdistuneisuutta muutenkaan.
”On hyvä, että ahdistus tulee, jotta ymmärrän pysähtyä. Olisi parempi, että pystyisin ymmärtämään ahdistusta ennen kuin ajan seinään. Ahdistus on ystäväni.”
”Olin ajatellut naiivisti ja tyhmästi, ettei vahvoille ihmisille tule paniikkihäiriötä.”
Sydämentykytystä, sekoamisen pelkoa, huimausta ja hikoilua. Kun Sointu oli 24-vuotias, ensimmäinen paniikkikohtaus iski.
”Olin lähdössä palaveriin, kun eteisessä vasen puoli kehostani valahti tunnottomaksi ja tunsin tukehtuvani. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa kerrottiin, että minulla on paniikkikohtaus. En uskonut. Ihmettelin, eikö kukaan ymmärrä, että tunsin melkein kuolevani.”
Seuraavien kolmen vuoden ajan kohtauksia tuli päivittäin, jopa kaksi tai kolme kertaa päivässä. Tuona aikana Sointu ei uskaltanut harrastaa sykettä nostavaa liikuntaa, sillä hän pelkäsi, että kova hengästyminen laukaisisi kohtauksen. Kohtauksia tuli varoittamatta missä vain, milloin vain.
Olo oli toivoton.
”Jotenkin ihmeen kaupalla selvisin töistä ja kauppakorkeakoulun opinnoista. Mietin kuitenkin, että jos loppuelämäni on tällaista, en tiedä, haluanko elää niin.”
Vakava paniikkihäiriö oli hankala kohdata, ja siitä tiesivät vain muutamat lähimmät ihmiset.
”Olin ajatellut naiivisti ja tyhmästi, ettei vahvoille ihmisille tule paniikkihäiriötä. Häpesin ja olin identiteettikriisissä.”
Vähitellen Sointu alkoi haravoida, mistä paniikkikohtaukset juontuivat.
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 9/2024. Haastattelussa Sointu kertoo, miten hän on oppinut elämään paniikkihäiriönsä kanssa ja mikä häntä auttaa kohtauksen hetkellä. Lisäksi hän puhuu haastattelussa perhehaaveistaan ja terapiastaan.
