Sinikka Sokka sai sepelvaltimotukoksen ja sydäninfarktin – lääkäri ei ensin löytänyt outojen oireiden syytä
Sinikka Sokka ajatteli, että voinnin romahdus johtui kovasta työtahdista ja väsymyksestä.
”Ystäväni huomautti alkuvuodesta 2024, etten jaksanut liikkua samalla tavalla kuin ennen. Hengästyin oudosti. Arvelin, että kuntoni on romahtanut.
Hengästyin ylämäessä, ja lopulta 50 metrin kävely bussipysäkille tuotti ongelmia. Vasen käsivarteni kipeytyi ja kävin hierojalla. Luulin, että olin riehunut liikaa lavalla. Kävin yksityisellä lääkärillä, mutta oireiden syytä ei löytynyt.
Työtahtini oli hengästyttävä. Minulla oli 164 Anastasia-musikaalin esitystä Tampereen Teatterissa ja kesäloman jälkeen 50 Cabaret-musikaalin näytöstä Turun Kaupunginteatterissa. Heinolan kesäteatterin harjoitukset olivat alkamassa.
Matkustin kaupunkien väliä ja pyöritin mielessäni esityksiä. Kehoni alkoi reagoida, mutta en kuunnellut sitä. Ajattelin, että väsymystä ei saa näyttää vaan pitää olla jaksava. En pystynyt enää nousemaan kotiportaita mutta uskottelin itselleni, että tämä menee ohi.
”Pärjäämisen vaateeni oli siinäkin vaiheessa niin vahva, että en halunnut soittaa apua itse. Kuulun sukupolveen, jonka viimeiset sanat ovat ’ei ambulanssia’.”
Lopulta eräänä yönä huhtikuussa olin niin huonossa kunnossa, että soitin tyttärelleni Emilialle ja pyysin häntä tulemaan luokseni henkiseksi tueksi. Kysyin, pitäisikö tilata ambulanssi. Totta kai, hän vastasi.
Pärjäämisen vaateeni oli siinäkin vaiheessa niin vahva, että en halunnut soittaa apua itse. Kuulun sukupolveen, jonka viimeiset sanat ovat ’ei ambulanssia’.
Sydämeeni tehtiin pallolaajennus. Toimenpiteen aikana kävi ilmi, että sepelvaltimotukoksen lisäksi olin läpikäynyt sydäninfarktin.
Kaiken jälkeen minusta tuntui järkyttävältä, että ongelma oli juuri sydämessä. Miksi olin yrittänyt olla niin sinnikäs? Ajatukseni palasivat lapsuuteen, kun minun piti ottaa varhain vastuunkantajan rooli. Jo silloin minun oli mentävä jonkin toivottoman läpi.
Nykyisin olen hyvässä kunnossa. Olen opetellut lepäämään, vaikka se ei ole ollut helppoa.”
Luit lyhennelmän Sinikka Sokan Elämäni roolit -haastattelusta, joka on julkaistu Eeva-lehdessä 3/2025. Haastattelussa Sinikka puhuu myös lapsuudestaan, urastaan ja äitiydestään. Hän on ymmärtänyt vasta nyt kärsineensä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, sen jälkeen asiat saivat selityksen.
