Sini Majuri asuu yhä osan vuodesta lapsuudenkodissaan ‒ 144-vuotiaassa hirsitalossa on myös elokuvahuone
Lasitaiteilija Sini Majuri luo ja rauhoittuu 144-vuotiaassa hirsitalossa, jossa hän vietti lapsuutensa. Uljas tupamiljöö merkitsee hänelle perhettä ja perinnettä. Kansainvälisellä uralla juuret edustavat eksotiikkaa.
Vanha tupa on majesteettinen. Hirsiseinät huokuvat entistä aikaa. Kattoparruun on kiinnitetty puulaatta, johon on kaiverrettu talon rakennusvuosi: 1880. Seinustalla seisoo valtava, valkoiseksi kalkittu uuni. Kuusiruutuisista ikkunoista näkyy peltomaisema, vanhat aitat ja metsää.
Lasitaiteilija Sini Majuri sormeilee pirtinpöydällä olevia säihkyviä lasipisaroita. Niistä tulee koruja, jotka lähtevät täältä, kapean pohjoissavolaisen soratien päästä, Sohoon New Yorkin muotiviikoille.
Vanha talo on Sinin Suonenjoella sijaitseva lapsuudenkoti, jossa hän asuu edelleen osan vuodesta. Hänen toinen kotinsa sijaitsee Laajasalossa Helsingissä.
Äiti ja tietokonealalla työskentelevä isoveli asuvat Suonenjoen-talossa edelleen.
”Perheessämme on avoin tapa olla, ja vietän täällä pidempiä aikoja, jos esimerkiksi teokseni tarvitsee muottia. Täällä on hyvä myös ommella”, Sini kertoo.
Puisia muotteja valmistaa hänen pikkuveljensä, joka on seppä. Tuvan seinustalla odottavat käyttäjäänsä peitettyinä ompelukone ja saumuri sekä pöydän alla kangaslaatikot.
Kun Sini tulee Suonenjoelle puolisonsa ja kuusi- ja kaksivuotiaiden lastensa kanssa he kalastavat, pilkkovat puita ja marjastavat.
”Emme tee täällä mitään organisoitua. Elämä vain rullailee eteenpäin.”
Hirsitalossa on kaksi kerrosta. Alakerrassa sijaitsevat tupa, olohuone, elokuvahuone, keittiö ja kaksi makuuhuonetta. Yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta ja suuri ullakko. Asuintilaa on 265 neliömetriä. Pihapiiriin kuuluvat navetta ja aittarakennus, jonka päässä on traktoritalli.
”Lapsuudenkoti merkitsee minulle perintöä, perhettä ja rauhaa. Täällä saan elää verkkaiseen tahtiin. Helsingissä on kiire, toisenlainen elämisen tahti.”
Sini oli yksivuotias, kun hänen vanhempansa ostivat talon. He muuttivat Suonenjoelle naapurikunnasta Leppävirralta.
Sinin isä kuoli, kun hän oli seitsenvuotias. Sen jälkeen yksinhuoltajaksi jäänyt äiti elätti kolmilapsista perhettään työskentelemällä koulusihteerinä ja metsurina.
”Minulla on isästä paljon lämpimiä muistoja: Lapsuuteni oli hyvä, ja kaikki muistikuvani liittyvät tähän paikkaan. Meillä oli lampaita ja lehmä, jota kävin lypsämässä. Kesät menivät halkosavotassa.”
Sinin perheen tavoite on pitää huolta talosta. Viimeksi on uusittu keittiö ja rakennettu vessa. Ne edustavat vaaleasävyistä, skandinaavista maalaisromantiikkaa.
Talossa on tallella tavaroita, jotka ovat olleet siellä aina, kuten tuvan penkit ja pöytä. Keittiössä on suonenjokelaisen Huonekaluliike Korhosen tekemiä tuoleja. Tallella on myös kulunut keraaminen kulho, joka löytyi lattian alta 1980-luvulla. Sini kerää vanhaa tavaraa.
”Paikan henki kertoo, millaiset esineet kuuluvat sinne.”
Tuvan pöydällä on kaksi pientä Sinin tekemää maljakkoa, jotka eivät ole vielä valmiita. Hän työskentelee graal-tekniikalla, jossa ensimmäisen lasikerroksen päälle voidaan painaa kuva-aihe esimerkiksi silkkipainotekniikalla. Sen jälkeen puhalletaan vielä monta lasikerrosta lisää.
Töissään Sini hyödyntää myös tekoälyä ja robotiikkaa.
Kaikki muuttui Sinin uralla, kun hän osallistui 2008 Vanhassa Satamassa Helsingissä Ornamon yhteisnäyttelyyn. Hän oli opiskellut vaatesuunnittelijaksi Rovaniemen yliopistossa ja valmistanut uniikkeja hääpukuja.
”Luulin olevani muoti-ihminen. Näyttelyssä näin Oiva Toikan suuren lasiveistoksen ja ihastuin sen väreihin, muotoihin ja materiaaliin.”
Sini alkoi opiskella keramiikka- ja lasitaidetta Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän julkaisi Facebookissa ja Instagramissa kuvia graal-tekniikalla tekemistään esineistä, joissa oli käytetty sarjakuvia. Kuvien ansiosta hänet kutsuttiin nykytaidefestivaaleille Taosiin, New Mexicoon Yhdysvaltoihin. Sittemmin Sinin töitä on ollut esillä yli 80 näyttelyssä New Yorkista Tokioon ja Venetsiaan.
Suonenjoen-koti on Sinille tärkeä myös hänen kansainvälisessä kehyksessään.
”Ihmiset ovat kiinnostuneita alkuperästä, ja Suonenjoki edustaa ulkomailla eksotiikkaa.”
Juttu on julkaistu Eevassa 6/24.
