Miltä kuningatar näyttää? No, tietysti siltä kuin Ruotsin Silvia. Sellaiselta kuin hän on näyttänyt 45 vuotta.
Samaa tuumasi kruununprinssi Carl Gustaf, kun hänen kiikarinsa sihtiin osui VIP-katsomossa olympiaemäntä Silvia Sommerlath Münchenin kesäolympialaisissa vuonna 1972. Tuleva kuningas pysäytti kiikarinsa liikkeen niille sijoilleen, totesi, että näyttää kuningattarelta, ja lähetti adjutanttinsa kertomaan, että täällä olisi yksi kuninkaallinen opastusta ja tulkkausta vailla.
Olympiaemännän ensimmäinen kysymys kuului: millä kielellä? Hänen kielivalikoimansa oli komea: kahden kotimaan, Saksan ja Brasilian, kielet saksa ja portugali. Lisäksi espanja, ranska ja englanti. Kruununprinssin kohdalla matsasi parhaiten englanti – sillä he siis aloittivat.
Kaarle Kustaan kielitaito ei ole paljoa noista päivistä laventunut, Silvian on. Ruotsin lisäksi hän opiskeli ruotsalaisen viittomakielen. Hänen ruotsinsa on sujuvaa ja eloisaa, ääntämisessä kuuluvat yhä saksan töksähtelevän kovat konsonantit. Kotikieleksi tuli ruotsi.
Bertilin ja Lilianin suojeluksessa
Nuorenparin onnistui tutustua toisiinsa ja seurustella salaa pari ensimmäistä vuotta. Isättömänä varttunut Carl Gustaf esitteli Silvian ensimmäiseksi sedälleen prinssi Bertilille ja tämän rakastetulle Lilian Craigille. He ihastuivat säteilevään huumorintajuiseen nuoreen naiseen, kannustivat, neuvoivat, auttoivat. Samalla he tulivat myös auttaneeksi itseään: kun syksyllä 1973 isoisänsä jälkeen kuninkaaksi noussut Kaarle Kustaa uskaltautui valitsemaan rinnalleen tavallisen naisen, Bertilille ja Lilianillekin aukesi mahdollisuus julkiseen onneen.
Vuonna 1976 urheiluhullun kuninkaan ja kauniin olympiaemännän seurustelu oli kaikkien tiedossa ja vain virallista vahvistusta vailla. Innsbruckin talviolympialaisissa 1976 Silvia toimi apulaisprotokollapäällikkönä, jota nyt kiikaroivat kaikki.
Kuninkaallisia oli paikalla kaikista talviolympialajien maista, menestystä, juhlia ja vastaanottoja riitti. Minutkin akkreditoitiin Innsbruckiin, ei urheilutoimittajana, vaan muuta kuhinaa raportoimaan. Olosuhteiden pakosta pääsin kirjoittamaan myös esimerkiksi Suomen miesten viestikullasta. Makeaa oli, ja Kaarle Kustaakin saapui Suomen voitonjuhliin. Silviaa ei näkynyt.
Jatkuvuus taattu!
Vain muutama viikko näiden olympialaisten jälkeen kuningas Kaarle XVI Kustaa ja neiti Silvia Sommerlath kihlautuivat 12.3.1976. Asian kunniaksi järjestettiin lehdistötapaaminen Tukholman kuninkaanlinnan kolmannen kerroksen valtavassa salissa. Morsian oli kaunis, alkuun ujo ja sitten hauska. Kuningas ylpeän onnellinen, vitsaili ja vakavoitui sitten juuri sopivasti. He istuivat sohvalla ripirinnan ja väliin tunki musta labradorinnoutaja, taisi olla Charlie – samoja touhukkaita tyyppejä on tavattu haastattelutilanteita keventämässä myöhemminkin.
Häät pidettiin kolmea kuukautta myöhemmin – Kaarle Kustaa oli vastikään täyttänyt 30 vuotta, Silvia oli 32-vuotias. Siihen aikaan kaikkia lähes kolmikymppisiä pidettiin vanhoina synnyttäjinä. Myös monarkkiparin kohdalla tuumattiin, että alkaa olla kiire. Victoria syntyi 13 kuukauden kuluttua häistä heinäkuussa 1977, Carl Philip 1979, Madeleine 1982.
Hurraa, monarkian tärkein tehtävä hoidettu, jatkuvuus taattu!
Salaperäiset Brasilian-matkat
Silvia syntyi Saksan Heidelbergissä jouluna 1943, keskelle sotaa ja pommituksia. Perhe muutti hänen äitinsä Alice Soares de Toledon kotimaahan Brasiliaan, kun Silvia oli kolmivuotias. Hän oli 13, kun perhe palasi Saksaan.
Jotain Brasilian-vuosista on jäänyt Silviaan pysyvästi: sosiaalisuus, tietynlainen välittömyys, lämpö. Hän on muistellut ihania suuria serkkutapaamisia isoisän kahviplantaasilla. Serkkuja oli 32, leikkejä riitti ja töitäkin piti kaikkien tehdä. Silvialla oli lemmikkinä oma kesy apina, kavereista paras.
Kuningattaren välit laajaan sukuun Brasiliassa ovat pysyneet läheisinä. Brasiliassa hän käy usein, joskus yksin, toisinaan Kaarle Kustaan kanssa. Brasilia on tasokkaina pidettyjen kauneusleikkauksien supermaa. Iskät antavat vasta 16-vuotiaille tyttärilleen plastiikkakirurgien lahjakortteja syntymäpäivälahjoiksi.
Usein Silvia on ollut kovin erinäköinen Brasiliasta palattuaan – ruotsalainen media on vakuuttunut siitä, että kun kuningatar viipyy sukuloimassa Etelä-Amerikassa paria viikkoa pidempään, syynä on ulkonäön kohennus.
Jokeriko siinä?
Näin silloinkin, kun Tarja Halonen matkasi tuoreena tasavallan presidenttinä ensimmäiselle valtiovierailulleen Tukholmaan keväällä 2000. Reissulle, joka muistetaan presidentin käsivarrella lilluneesta isosta Muumimamma-käsilaukusta. Paremmin jäi kyllä mieleen kuningatar Silvian outo ulkonäkö: suu oli kuin Batman-leffojen Jokerilla. Suretti ja säikäytti, mutta huulten kolmiomuoto lieveni parissa viikossa.
Silviasta ja Tarja Halosesta tuli aika epätodennäköiset ystävät: ikätoverit, joulun 1943 lapset, löysivät mukavan yhteyden ja viihtyivät yhdessä.
Ruotsalaiset lehdet julkaisevat toisinaan tarkkaan aikajanaan sijoitettuja kuvia Silviasta, eikä ulkonäkömuutosten vauhtia ja suuruutta aina voi selittää väsymyksellä tai sairastelulla. Mutta kaikki hyvin niin kauan kuin kuningattaresta näkyy luontevia kuvia hiihtomäessä, veneen kannella Välimerellä, lastenlasten kanssa peuhaamassa puistossa tai niityllä. Meikkiä on vähän tai ei lainkaan, komea tukka on sitaistu mitenkuten huivin alle piiloon ja hymy on leveä.
Hän täyttää jouluna 74, mutta ei näytä lainkaan siltä, että ”pystytykseen” (termi on Lenitan) menisi tunteja.
Ruohonleikkuuta saksin
Silvia on kertonut aika vähän isästään Waltherista. Liikemies isä syntyi Heidelbergissä 1901 ja kuoli siellä 1990. Toisen maailmansodan aikaan hän johti asetehdasta, jonka natsit ottivat omistukseensa alkuperäisiltä juutalaisilta omistajilta. Walther Sommerlathia on syytetty natsikytköksistä ja natsipuolueen jäsenyydestä. Ruotsalaismedia löysi asiasta todisteita vuonna 2011 nimenomaan Sommrelathin Brasilia-vuosien ajoilta. Silvia antoi aiheesta poikkeuksellisen haastattelun kiistämällä kaiken – hänen mukaansa isä hoiti työnsä eikä ollut aktiivi muussa toiminnassa. Hän piti isänsä kohtelua julkisuudessa oikeusmurhana ja sanoi median antaneen aivan väärän kuvan myös isän luonteesta.
Itse hän on joskus muistellut sitä, miten pedanttinen isä oli. Puutarhassa kaiken piti olla perfekt ja präzise. Silvian hommaa oli leikata kurittomat ruohonkorret kiveyksen laidoilta suurin saksin.
Pedanttisuutta, pyrkimystä täydellisyyteen, näkyy Silviassakin: kun on ikuisesti arvioinnin ja katseen kohteena, pitää tähdätä aukottomaan onnistumiseen.
Taistoon Alzheimeria vastaan
Kuningatar Silvian näkyvimmän julkisuuden vuodet ajoittuvat 1990-luvulle, kun omat lapset alkoivat olla teini-iässä.
Silvian äiti Alice Sommerlath sairastui Alzheimerin tautiin. Hän asui leskenä Saksassa, kadotti toimintakykynsä ja muistinsa. Aktiivinen, terävä-älyinen nainen taantui vihaiseksi ja kärsimättömäksi, ei muistanut menneestä juuri mitään. Yhdellä Saksan-käynnillään Silvia selvitti, että äitiä lääkitään seitsemällätoista eri lääkkeellä, tämä on tokkurainen aamusta iltaan eikä pysy jaloillaan. Puolet lääkkeistä karsittiin, äiti reipastui fyysisesti, muttei esimerkiksi muistanut miehensä kuolleen.
Alice Sommerlath muutti asumaan Tukholman kuninkaalliseen linnaan, siellä hän kuoli vuonna 1997. Silvia kuvaa äidin sairauden aikaa suunnattoman surulliseksi, eniten suretti se, että Silvian lapset eivät ehtineet tutustua pontevaan terveeseen äidinäitiinsä.
Vuonna 1996 Silvia perusti Tukholmaan muistisairaiden hoitoon erikoistuneen Silvia-hemmetin – samanlaisia palvelutaloja on perustettu muuallekin. Niissä on inhimilliset olot, puuhasteltavaan kunkin asukkaan kykyjen mukaan, paljon laulua, askartelua, ulkoilua.
Monia valtiovierailijoita on viety toimintaan tutustumaan. Alzheimer vei myös prinsessa Lilianin, Silvian rakkaan ystävän. Liliania hoidettiin aivan loppuvaiheita lukuun ottamatta hänen omassa kodissaan Solbackenissa, missä Silvia ja Victoria vierailivat tiuhaan.
Pari viikkoa sitten Silvia yllätti maakuntavierailullaan paikallisen dementiakodin piipahtamalla siellä – varoituksetta ja spontaanisti. Sekä hoitajat että vieraat ilahtuivat valtavasti. Eräs pitkään omaan maailmaansa eristäytynyt asukas syttyi hymyyn ja puhkesi puhumaan, että tuon naisen minä kyllä tunnen.
Maailman 68. vaikutusvaltaisin nainen
Vanhustenhoidon parantamisen eteen ponnistelu on kuningattarelle mitä sopivinta toimintaa. Silvian aktiviteetit lasten ja nuorten asioissa ovat välillä nostattaneet pahennusta. Silvia tuomitsi ärhäkästi lasten hyväksikäytön ja vaati pedofiileille kovempia tuomioita, kansainvälistä yhteistyötä pedofiilien paljastamiseksi ja myös syyllisten nimien julkistamista.
Poliitikkojen mielestä hän rikkoi roolinsa rajoja ja politikoi, mutta Silvia vastasi perustavansa kannanottonsa siihen, mitä oli asiantuntijoilta kuullut ja itse maailmanmatkoillaan nähnyt. Hän sanoi, ettei äitinä voi ummistaa silmiään maailman suurimmalta vääryydeltä.
Silvia perusti World Childhood Foundationin, joka haluaa parantaa lasten oloja köyhissä maissa, ruokkia, auttaa, järjestää tytöille kouluja ja pojille mielekästä tekemistä. Amerikkalainen Forbes-lehti nosti Silvian maailman sadan vaikutusvaltaisimman naisen listasijalle 68 nimenomaan toiminnasta lasten hyväksi.
Prinsessa Madeleine muutti aikoinaan New Yorkiin Childhood-säätiössä toimiakseen. Nykyään hän on järjestön keulakuva äitinsä rinnalla. Silvia sanoi äskettäin, ehkä vähän vinoillenkin, että toiminta on muuttanut Madeleinea, tämä on oppinut valtavasti uutta ja saanut erilaista ajateltavaa.
Madeleine on pian kolminkertainen äiti hänkin, myös sillä lienee sijansa muutoksessa.
Kaiken se kestää?
Silvia on seissyt Kalle Kustaansa rinnalla myötä- ja vastamäessä. Auttanut kuningasta olemaan rennompi ja oma itsensä, tukenut ja kannustanut.
Aika monessa suomalaisenkin median haastattelutilanteessa Silvia on ikään kuin karauttanut hätiin, kun kuningas on sanoa töksäyttänyt jotain tai ottanut nokkiinsa olemattomista. Silvia luovii karikkojen välistä turvallisille vesille. Kaarle Kustaa on välillä kaveerannut väärien tyyppien, kuten Brunein ökyrikkkaan, ihmisoikeuksia polkevan sulttaanin kanssa, mistä ruotsalaiset hermostuivat Olof Palmen-hengessä. Toisinaan kuningas taas on ikuistettu lahtijahdin jälkeen vierellään kymmenien hirviruhojen kuorma, mikä on tuntunut kansasta kohtuuttomalta.
Kaiken se Silvian rakkaus on kestänyt, aina vuonna 2011 julkaistuun kohukirjaan asti. Vastahakoinen monarkki -kirjassa väitettiin kuninkaan viihtyneen seksiklubeilla, pettäneen Silviaa hurjissa seksijuhlissa 18-25-vuotiaiden tyttöjen kanssa. Muutama tyttö sai kirjassa jopa nimen ja kasvot.
Kirjan pääasiallinen lähde oli jugoslavialaistaustainen gansteri Mille Markovic, joka kertoi myös kuninkaan läheisistä suhteista Ruotsissa toimivan jugoslavialaismafian kanssa. Markovic löytyi autoonsa teloitettuna vuonna 2014.
Ruotsin hovi hoiti skandaalista tiedottamisen täysin ammattitaidottomasti. Kuningas antoi aiheesta ainoan lausuntonsa metsässä, kesken marraskuisen jahdin. Hän ei kiistänyt kirjan tietoja, vaan sanoi, että se käsittelee menneitä aikoja, joita on enää turha puida, ja että hän on keskustellut asiasta kuningattaren kanssa.
Silvia kulki puolisonsa vierellä kuten ennenkin, mutta kivikasvoin, puolta metriä etäämmällä kuin ennen. Olemuksesta paistoi syvä pettymys ja suru. Kesti pitkään ennen kuin Silvia laski taas kätensä luontevasti Kaarle Kustaan kädelle tai asteli tämän kanssa juhlaillallisille käsikynkkää tyytyväisen elämänkumppanin roolissa.
Heja Sverige ja lastenlapset!
Kuusi lastenlasta ja seitsemäs tulossa – kuudennen ristiäiset joulukuun 1. päivänä Tukholman linnakirkossa. Jollain tavalla Silvia ja Kaarle Kustaa ovat saaneet välinsä paikatuiksi, anteeksianto on kulkenut. Osa ruotsalaisista ei ole unohtanut ja kuningas menetti heidän silmissään kasvonsa tavalla, jota ei paikkaa lastenlasten kanssa puuhastelu tai Silvialle julkisuudessa osoitetut hellät eleet.
Silvia on yhtä pystypäinen kuin aina, varsi on hoikka, tiarat kimaltelevat komean hiuskruunun keskellä. Hänellä on ollut jonkin verran kremppoja, ongelmia polvissa ja viime joulunpäiviin osunut raju ruokamyrkytys. Pitkillä valtiovierailluilla hän on pariin kertaan joutunut jättämään ohjelmaosuuksia väliin, yleensä pahoinvoinnin takia.
Mutta lapsenlapsista, oman määritelmänsä mukaan elämän jälkiruoasta, hän nauttii valtavasti. Kuvista näkee, miten läheinen suhde hänellä on vanhimpaan lapsenlapseensa prinsessa Estelleen. Heillä on kivaa yhdessä ja nauru raikaa.
Kuningaspari viihtyy yhä urheilukatsomoissa ruotsalaisia kannustamassa. Varsinkin joukkuelajit saavat heidät syttymään niin, että kumpainenkin poukkaa penkiltä pystyyn ja hurraa. Lätkä, jalkapallo, käsipallo, tennis, olympiatason yleisurheilu kiinnostavat eniten.
Silvia on ollut kuningatar 41 vuotta ja viitisen kuukautta. Eläkkeelle ei monarkkien ole Ruotsissa ollut tapana jäädä, hyväkuntoinen Kaarle Kustaa, 71, on ilmoittanut jatkavansa niin kauan kuin kunto sallii. Velvollisuuksia voi vähin erin siirtää seuraavalle sukupolvelle monarkin aseman säilyttäenkin.
Miltä prinsessa näyttää?
Miltä prinsessa näyttää? No tietysti siltä kuin Ruotsin Madeleine – pehmeää, suloista, iätöntä. Ja Victoria näyttää kuningattarelta, tulevalta hallitsijalta. Hän välittää, ymmärtää, on napakka, haalii tietoa ja pitää tiukasti huolta fyysisestä kunnostaan.
Victoria on erilainen kuin äitinsä Silvia. Suurin ero johtuu siitä, että on kahdenlaisia kuningattaria: niitä, jotka ovat avioituneet kuninkaan kanssa ja niitä, jotka ovat itse hallitsijoita. Heidät kasvatetaan työhönsä ja asemaansa, heitä ei ole valittu, eivätkä he itse ole voineet valita. Kuninkaita on vain yhtä sorttia, monarkkeja. Hallitsijakuningattaren puolisot ovat prinssipuolisoita, prinssejä tai esimerkiksi herttuoita.
Victoria on saanut kuningataroppia koko ikänsä, ehtinyt valmistautua perusteellisesti. Silti hän toivoo, että kuningatar Silvia pysyisi Ruotsin ainoana kuningattarena vielä hyvin pitkään.
Lue myös:
