Kuin kivi kengässä. Näin siskokset Sikke Sumari, 70, ja Hanna Sumari, 64, kuvailevat ristiriitaa, joka on riipinyt heidän suhdettaan.

”Välillä se kivi on liikkunut, siirtynyt jalkaholvin alle ja ollut hetken huomaamattomampi. Mutta se kivi on ollut kengässä koko ajan ja hiertänyt jollain tavalla. Meillä on ollut tosi vaikea suhde”, Hanna Sumari kuvailee.

”Jokin on aina ollut vinossa, mutta en ole ymmärtänyt mikä. On pitänyt olla varovainen siinä, mitä sanoo ja tekee”, Sikke jatkaa.

”Välimme eivät ole olleet edes viileät vaan olemattomat. Vaikka olemme olleet tekemisissä kaikki nämä vuodet, ilmapiiri on aina ollut jännittynyt”, Hanna summaa.

Sikke Sumari on ravintoloitsija, kokki, ruokakirjailija ja tv-esiintyjä. Hanna Sumari on tv-esiintyjä, toimittaja ja somevaikuttaja. Molempien kasvot ovat tutut ruudusta: Sikke on tehnyt tv-töitä yli 45 vuotta ja Hanna kohta kolme vuosikymmentä.

Nyt siskokset istuvat rinnakkain Hannan kotona keltaisessa puutalossa Espoossa. Sikke juo marmorikantisen ruokapöydän ääressä rooibosteetä, Hanna kahvia. Hanna tarjoaa leipomaansa tomaattipiirakkaa. Sen pohjasta käydään intohimoista keskustelua: Sikestä se on täydellinen, Hannasta turhan pehmeä. Hän on perfektionisti leivonnaistensa suhteen.

Edellisyönä on satanut valtavasti lunta, ja pihatammien oksat notkuvat valkoisen kuorrutuksen painosta. Ikkunoista avautuu todellinen talvi-idylli. Mihin tahansa katsoo, näkee metrikaupalla pehmeitä valleja. Sisällä puhutaan kovista asioista ja säröstä idyllissä: äidinrakkaudesta tai pikemminkin sen puutteesta.

”Tässä voi tulla itku”, Hanna sanoo, kun kyyneleet jo nousevat hänen silmiinsä.

Umpisolmut siskosten välillä alkoivat höllentyä vuosi sitten. Sikke ja Hanna antoivat keväällä 2021 Helsingin Sanomien Kuukausiliitteelle yhteishaastattelun, jossa he kertoivat keskinäisestä suhteestaan. Jutussa Hanna sanoi, että Sikke oli äidin lempilapsi.

Kun teksti tuli siskoksille lukuun ennen julkaisua, Sikke soitti Hannalle.

”Se oli harvinaista, koska Sikke ei tykkää puhua puhelimessa vaan hoitaa asiat mieluummin viesteillä. Hän sanoi puhelimessa, että nyt kyllä selvitetään, mikä ongelma meidän suhteessamme oikein on”, Hanna kertoo.

”Ensin ajattelin, että ehkä kyse on kateudesta uraani ja tv-työtäni kohtaan”, Sikke sanoo.

”En ole ikinä ollut sinulle kateellinen töistä. Olenhan itsekin ollut televisiossa vuodesta 1993”, Hanna kiirehti korjaamaan jo puhelimessa.

Syksyllä 2020 Hanna oli aloittanut terapian ja oivaltanut jotain isoa.

”Menin terapiaan selvittämään, kuka oikeasti olen, koska en ole sitä koskaan tiennyt. Halusin myös löytää syitä syömishäiriölleni. Puhuimme terapeutin kanssa paljon äidistäni ja havahduin tajuamaan, että äiti rakasti Sikkeä enemmän kuin minua. Se tuli ilmi kaikessa ja kesti äidin kuolemaan saakka”, Hanna sanoo.

”Olin kasvanut siihen asetelmaan ja vaikka olin aina tiedostanut sen, vasta terapiassa tajusin, ettei vika ollut Sikessä vaan äidissä. Kun Sikke sitten soitti, hän sanoi, että se on totta. Hän on aina tiennyt sen”, Hanna jatkaa.

Se oli käänteentekevä hetki.

”Minulle oli tärkeää, että Sikke myönsi asian, vaikka onkin syytön. Tilanne olisi erilainen nyt, jos hän olisi kieltänyt sen. Ja moni olisi varmaankin niin tehnyt”

Sikke nyökyttelee.

”En koskaan varsinaisesti ajatellut, että olen äidin suosikki. Lapsena olin tyytyväinen omaan tilanteeseeni, enkä tuolloin tajunnut asemaani”, hän sanoo.

Siken ikäero muihin siskoihin oli suuri, joten erilainen kohtelu ei ollut hänelle selvää eikä erityisen silmiinpistävääkään.

”Mutta minulla oli äidin hyväksyntä, joten minulla oli helppo osa. Suosikkiasemani äidin silmissä tuli ilmi pienissä yksityiskohdissa, kuten esimerkiksi, että vain minut otettiin mukaan ulkomaanmatkoille.”

Sikellä ja äidillä oli ajoittain hyvin hauskaa yhdessä.

”Kävimme muun muassa yhdessä ulkomailla muotimessuilla.”

Sikke ja Hanna Sumari elivät lapsuutensa Jollaksessa Helsingissä. Perheeseen kuuluivat äiti Lisa ja isä Otto sekä kaksi vanhempaa sisarta. Äiti oli kotiäitinä, kunnes Hanna meni kouluun. Lisa Sumari oli myös tunnettu valokuvamalli. Myöhemmin äiti toimi isän tavoin yrittäjänä: isä toi maahan urheiluvälineitä ja äiti hiussomisteita.

Siskoksista Hanna on nuorin, Sikke toiseksi nuorin.

Äidin epäreiluus vaikutti syvällisesti Hannaan ja vaikuttaa yhä. Aihe nostaa tunteet pintaan vieläkin.

”Moni ajattelee, että olen todella itsevarma, mutta mietin usein, mitä kaikkea ihmiset saattavat ajatella minusta”, Hanna sanoo.

Äiti myös kommentoi sisarusten kehoja.

”Olin äidin mielestä liian lihava lapsi ja sain kuulla siitä. Varmasti siksi olen kärsinyt syömishäiriöstä ja kärsin yhä. Kun aloitin terapian, minua kuvotti ajatuskin siitä, että minun pitäisi rakastaa itseäni”, Hanna kertoo.

Sikke taas oli äidille ”pieni ja iloinen Sirkka”.

”Jo kun synnyin, sanottiin kuulemma, että syntyi tyttö ja se on pieni”, Sikke kertoo.

Sikke syntyi isänsä kätilöimänä, koska kätilö ei ehtinyt paikalle kotona tapahtuneeseen synnytykseen.

Sumarin perheen isä oli tasapuolinen tyttäriään kohtaan.

”En koskaan havainnut mitään erityiskohtelua kenenkään kohdalla”, Sikke sanoo.

”Hän oli kyllä hyvin ankara ja suojeleva kahden vanhemman sisareni kohdalla, kuten isät yleensäkin, koska he haluavat varjella tyttäriään pahalta maailmalta.”

Sikke itse vaati teini-iässä isältään toisenlaista kohtaloa ja uhkaili lähtevänsä kotoa.

”Silloin tilanne muuttui. Hannan kohdalla kaikki oli jo paljon helpompaa.”

Hanna kuvailee olleensa isin tyttö.

”Teimme asioita yhdessä ja tunsin isän rakkauden.”

Epätasaisesti jakautunut äidinrakkaus ehti tehdä salakavalaa myyräntyötään Siken ja Hannan suhteessa vuosikymmeniä, koska kumpikaan sisaruksista ei tiedostanut asiaa eikä siitä puhuttu.

”Meille kävi niin kuin koulussa voi käydä. Jos opettajalla on lellikki, muut oppilaat alkavat inhota lellikkiä eivätkä opettajaa”, Hanna sanoo.

”Vaikka en minä Sikkeä inhonnut. En ole itse asiassa koskaan miettinyt, mitä ne negatiiviset tunteet häntä kohtaan tarkemmin ottaen olivat. Mutta kireyttä suhteessamme on aina ollut”, hän jatkaa.

”Olen välillä ajatellut, että koska Sikke oli äidin suosikki, hän myös toimii kuin äiti. Äidilläni oli tapana puuttua ulkonäkööni, joten pelkäsin kai, että mitä Sikke vaikkapa jostain asustani ajattelee”, Hanna kertoo.

”Siis mietit vaatteita minun takiani? En koskaan ajattelisi noin!”, Sikke huudahtaa.

Sikke puolestaan tunsi aikuisena vuosikausien ajan, että jäi sisarusparven ulkopuolelle.

”Jälkikäteen ajatellen sain tuntea nahoissani erityisasemani äidin silmissä. Muilla sisaruksillani oli tiiviit välit. Minä olin ulkopuolinen”, Sikke kuvailee.

”Se oli surullinen asia, jota en ymmärtänyt. Ajattelin, että nämä ovat siskojani, mutta he eivät välitä minusta. Ehkä olen liian näkyvä, liian kuuluva tai jotain”, Sikke kertoo.

Tämän kuullessaan Hanna kurottautuu halaamaan Sikkeä. Hän haluaa heti korjata väärän olettamuksen.

”Koin, ettei Sikke halua olla tekemisissä meidän kanssamme eikä kerro asioistaan. Pysyin Siken elämästä kärryillä lehtien avulla. Kun luin, että hän on menossa linnanjuhliin, ajattelin, että miten hän ei ole kertonut tätäkään”, Hanna puuskahtaa.

”Minulla ei ylipäätään ole tarvetta kertoa asioistani muille. Sitä ihmisten on joskus vaikea ymmärtää”, Sikke jatkaa.

Sikke ajatteli pitkään, että sisarusten etäiset välit johtuivat vain isosta ikäerosta.

”Joskus, kun luen lämpimistä sisaruussuhteista, harmittaa, ettei meillä ole ollut sellaisia. Mutta ei se myöskään maata kaada.”

”Meillä molemmilla on ollut elämässämme läheisempiä ihmisiä kuin toinen toisemme”, Hanna komppaa.

Tiukan paikan tullen siskokset ovat siitä huolimatta olleet toistensa tukena.

”Lämpö on ollut olemassa, kun on ollut koettelemuksia.Kun olen esimerkiksi ollut vakavasti sairaana, Sikke on aina ollut minua tukemassa”, Hanna sanoo.

”Veri on vettä sakeampaa. Kun toinen on ollut haavoittuvainen, se on mennyt kaiken muun ohi”, Sikke sanoo.

Hanna Sumari auttoi äitiään aikuisena paljon: kävi tälle kaupassa, teki ruokaa ja kattoi kauniisti.

Silti äidiltä ei juuri irronnut Hannalle myönteistä sanaa. Tämän huomasi Sikkekin.

”Äiti oli Hannalle usein ilkeä”, Sikke sanoo.

Äiti kuoli vuonna 2018. Se oli kaikesta koetusta huolimatta Hannasta aivan kauheaa.

”Koin, että äidin menettäminen oli isompi asia kuin isän. Isämme kuoli vuonna 2001. Side äitiin on jotenkin syvempi”, Hanna sanoo.

Sikelle 92-vuotiaan äidin poismeno tuntui luonnolliselta. Silti hän suorastaan romahti hautajaisissa ja joutui sairaalaan.

”Itkin hautajaisissa ihan hallitsemattomasti ja jouduin sairaalaan saatuani hautajaislounaalla sydäninfarktin. Itse ajattelen kyllä, että se oli ennemminkin särkyneen sydämensyndrooma, mikä on hullua, koska sydämeni ei mielestäni ollut särkynyt.”

Raju reaktio yllätti Siken itsensäkin ja osoitti, että ihmisen sisällä on asioita, joita ei voi kontrolloida.

”Äidin tyttärensä sydämeen jättämä jälki on ilmiselvästi sellainen.”

Sisarukset korostavat, etteivät syytä äitiään. Sen sijaan he haluavat kertoa asioista, koska äidillä on ollut niin suuri vaikutus heidän väleihinsä.

”Äidillä oli varmasti syynsä käytökseensä. Hänen oma elämänsä ei ehkä kulkenut niitä ratoja, joita hän oli suunnitellut”, Sikke Sumari sanoo.

”Kun yritin puhua kohtelustani hänen kanssaan aikuisena, hän sanoi, ettei tiedä, mistä minä puhun. Mutta minun ja Siken ristiriitojen kannalta voi ajatella, että me olimme tyystin syyttömiä ja syyllinen on nyt kuollut”, Hanna Sumari tiivistää.

Äidin käytös on vaikuttanut myös siskosten omaan äitiyteen, ehkä osin tiedostamattomastikin. Sikellä on kolme aikuista poikaa ja Hannalla kolme aikuista tytärtä.

”Itselleni ei olisi tullut mieleenkään ottaa omista lapsista suosikkia”, Sikke sanoo.

”Tasapuolisuus on ollut itsestään selvää. Olen silti sortunut osin samoihin virheisiin kuin äitini ja esimerkiksi arvostellut itseäni peilin edessä. Mutta asioista on puhuttu. Olen myös sanonut tyttärilleni tietoisesti asioita, joita minulle ei koskaan sanottu: olen ylpeä sinusta, olet tärkeä. Tyttäreni opettavat minua koko ajan”, Hanna kertoo.

Sikke ja Hanna ovat myös molemmat mummeja kahdelle lapsenlapselle.

”Siinä meidän pitäisi yhdistää voimamme ja tehdä enemmän asioita yhdessä!” he suunnittelevat.

Se, että äiti rakastaa yhtä lasta enemmän kuin toista, on vaiettu muttei aivan harvinainen ilmiö. Hanna toivoo, että kipeän asian käsittely auttaa muita asian kanssa kamppailevia.

”Kun olen puhunut aiheesta, olen saanut kymmenittäin riipaisevia viestejä. Aiemmin en tajunnut, miten yleistä on, että vanhemmilla on lempilapsia.”

Sekä Sikke että Hanna ovat iloisiaväliensä vapautumisesta.

”Emme tapaa sen enempää kuin ennenkään ja molemmilla on yhä omat elämänsä, mutta voimme jatkaa eteenpäin tästä taakasta vapautuneina”, Sikke sanoo.

”Nyt tämä on helppoa!” Hanna sanoo.

”Ilmapallo puhkesi”, Sikke kuvailee.

”Se onkin hyvin sanottu. Itse ajattelin, että siinä oli jotain samaa, kun tyttäreni koira hyppäsi aamulla puun oksaa vastenja lumet tulivat alas”, Hanna sanoo.

Kuorma on kevyempi.

Artikkeli on julkaistu Eevassa 4/2022. Sikke ja Hanna kuvattiin Siken ravintolassa Haukilahden Helmessä. Taustalla näkyy taiteilija Taneli Stenbergin näyttävä sininen muraali, joka kulkee läpi ravintolan seinän.