Ruuhkavuosina ohjaaja Selma Vilhunen ei löytänyt kaupoista sopivia vaatteita – stylisti palautti ilon pukeutumiseen
Edustustilausuuksissa ohjaaja Selma Vilhunen nauttii huippusuunnittelijoiden luomasta juhlaeleganssista. Vapaa-aikana hänet kuitenkin näkee verkkareissa, töissä kymmenen vuotta vanhoissa toppahousuissa.
Elokuva-alan juhlissa näkee upeaa pukuloistoa. Olet ollut Oscar-gaalassa ehdokkaana. Millaiset muistot sinulla on valmistautumisesta juhliin?
Silloin, vuonna 2014, elin keskellä ruuhkavuosia enkä kauheasti ajatellut pukeutumistani ja ulkonäköäni. Keho tuntui vieraalta eikä vaatekaapissani ollut mekon mekkoa. Vähän jännitti, mitä laittaisin päälle Oscar-edustustilaisuuksiin, ja löytäisinkö kaupoista mitään minulle sopivaa.
Kun sitten upea stylisti Teri Niitti toi sovitettavaksi valikoiman vaatteita, tajusin pelkoni turhiksi. Monet vaatteista saivat minut näyttämään hyvältä, ja kokemus oli terapeuttinen. Se palautti ilon pukeutumiseen ja ulkonäköön.
Palkintogaalassa päälläni oli Katri Niskasen minulle suunnittelema ihana sitruunankeltainen puku, paksua italialaista silkkiä. Se on mahtavan leveähelmainen ja ylävartalosta tyköistuva. Kaula-aukkoa kiertää vetoketjumainen elementti.
Puku liittyy mielessäni niin vahvasti Oscar-gaalaan, että olen käyttänyt sitä sen jälkeen vain kerran, 40-vuotisjuhlissani.
”Minusta on hauskaa leikitellä tyyleillä ja väreillä. Pidän kaikista turkoosin sävyistä ja vaaleanpunaisesta.”
Oletko teettänyt muita vaatteita itsellesi?
Mert Otsamo suunnitteli minulle kullanvärisen paljettimekon vuoden 2019 Jussi-gaalaan ja presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle.
Korjausompelijalle vien arkisempia vaatteita, kuten takin, jonka hiha kului puhki ja UFF:sta ostamani housut, joiden vetoketju piti korjata. Ostan uusia vaatteita hyvin harvoin.
Millaisia ovat luottovaatteesi?
Ulkokuvauksissa pidän itseni lämpimänä toppatakilla ja -housuilla. Nykyiset ovat palvelleet minua jo melkein vuosikymmenen. Kaiken kaikkiaan kuvauksissa käytän mustia vaatteita, sillä muunväriset saattavat aiheuttaa häiritseviä heijastuksia. Yleensä koko kuvausporukka on pukeutunut mustiin.
Muuten minusta on hauskaa leikitellä tyyleillä ja väreillä. Pidän kaikista turkoosin sävyistä ja vaaleanpunaisesta. Kaapissani on yksi vaaleanpunainen pooloneule.
Kotoilupäivinä valitsen mielelläni verkkarit ja ihanan lämpimän islantilaismallisen villapaidan, jonka ystäväni on minulle vilukissalle neulonut.
Uusin ohjauksesi on Neljä pientä aikuista. Kerro sen puvustuksesta ja yhteistyöstäsi pukusuunnittelijan kanssa.
Elokuvan puvustuksen suunnitteli Karoliina Koiso-Kanttila, jonka kanssa olen tehnyt useimmat fiktioelokuvani. Hän on tärkeä luottotyökaverini, jonka kanssa käyn syvällisiä keskusteluja niin tarinasta kuin sen henkilöistäkin. Usein hän osallistuu kanssani myös elokuvan roolitukseen.
Ihailen Karoliinan kykyä toimia herkästi ja oivaltavasti näyttelijöiden kanssa. Pukusovitukset ovat joskus maagisia hetkiä, joissa puku alkaa kertoa hahmon tarinaa näyttelijälle. Moni sanookin, että pukujen sovittaminen on yksi rooliin asettumisen avainhetkistä.
Elokuvan hahmojen luokkaero näkyy heidän vaatteissaan ja niiden materiaaleissa. Esimerkiksi Pietu Wikströmin esittämän sairaanhoitaja Miskan kodissa ja vaatteissa näkyy hänen pienituloisuutensa. Muunsukupuolinen Miska pukeutuu iloisen värikkäästi ja rikkoo asuvalinnoillaan sukupuolikategorioita.
Alma Pöystin esittämä Juulia on kansanedustaja ja papin rouva. Halusimme tuoda hahmoon voimaa ja klassista tyylikkyyttä. Puvustuksessa se näkyy suomalaisten suunnittelijoiden vaatteina, jotka on tehty laadukkaista materiaaleista. Ne todellakin toivat Juulian hahmoon ryhtiä.
Kun puvustus on taidokas, käy usein niin, että näyttelijä haluaa lunastaa rooliasuja itselleen. Niin Almakin. Neljä pientä aikuista -elokuvan ensi-illassa hänellä oli sama asu, jota Juulia käytti elokuvan joulukohtauksessa.
Olit mallina Eevan juhlamuotijutussa. Mitä pidit kuvausten asuista?
Ne olivat ihastuttavan värikkäitä ja ylitsepursuavia, more-is-more-tyyliin. Erityisesti mieleeni jäi pitkä silkkimekko, jossa oli valtavat puhvihihat. Se oli kuin kiiltävää vispipuuroa, josta valo taittui väriä vaihdellen.
Kaiken kaikkiaan kuvaussessiosta tuli mieleeni Poor Things -elokuva. Sen tarina jätti mieleeni melkoisen myllerryksen, mutta viktoriaanista aikaa ja fantasiamaailmaa yhdistelevät lavasteet ja vaatetus olivat henkeäsalpaavat.
Lyhyempi versio jutusta on julkaistu Eevassa 3/2024.
Selman vaatteet jutun pääkuvassa: Täyspitkä kukkapuku 525 e ja korvakorut 125 e, Muotikuu. Sormukset 110–165 e, Valkoinen Elefantti.
