”EN ENÄÄ JAKSA kuunnella vatulointia. Hae opiskelemaan. Me selviämme. Oikeaa tai parempaa hetkeä ei tule välttämättä koskaan”, mieheni sanoi.

Oli helmikuu vuonna 2021 ja istuin puolisoni kanssa olohuoneessa lastemme mentyä nukkumaan. Puhuin jälleen kerran haaveestani opiskella kokiksi. Olin 42-vuotias, kahdeksan- ja neljävuotiaiden äiti, asuntovelallinen ja töissä media-alalla. Kokkiopinnoissa ei tavallaan ollut järkeä, mutta silti ajatus kutkutti eikä jättänyt rauhaan.

Vaikka puolisoni oli rohkaissut minua opintojen pariin ennenkin, hetki oli erilainen. Ehkä olin viimein samaa mieltä ja valmis. Seuraavana keväänä aloitin kokkiopinnot Perho Liiketalousopistossa.

ENSIMMÄISEN KERRAN haaveilin opiskelemisesta, kun esikoisemme oli alle vuoden. Ystäväni aloitti koulun ja houkutteli mukaansa. Aika ei kuitenkaan ollut kypsä. Haave jäi hautumaan.

Kun sitten astuin ensimmäistä kertaa kokkikoulun luokkahuoneeseen, oloni oli samanlainen kuin ensiasunnon ostamisen jälkeen. Vaikka olin innoissani ja halusin kuuluttaa kaikille onneani, mietin, mitä olin mennyt tekemään. Onneksi huoleni olivat turhia.

Opiskeleminen nelikymppisenä on yhtä palkitsevaa kuin nuorempana, toki erilaista. Mietin etukäteen muun muassa sitä, tarttuvatko uudet asiat mieleeni ja miten sopeudun puolta nuorempien joukkoon.

Enää en juurikaan muista tai ajattele, että voisin olla joidenkin luokkakavereideni vanhempi. Ikä tulee esiin ainoastaan silloin, kun juttelemme asioista, joihin meillä ei ole samaa sukupolvikokemusta, kuten Twin Peaksista. Kun esittelemme erilaisissa näytöissä oppimaamme, olemme samalla viivalla. Ikä tuo mukanaan elämänkokemusta ja armollisuutta. Uusiin tilanteisiin on helpompi sopeutua, opiskella voi omalla tyylillä ja tahdilla.

Uskon myös opettajien arvostavan varttuneempaa opiskelijaa. Olemme käyneet merkityksellisiä keskusteluja esimerkiksi kasvisruuan paikasta klassisen ranskalaisen keittiön maailmassa.

OLEN OPPINUT LUOTTAMAAN entistä enemmän elämään ja siihen, että tilanteet ratkeavat tavalla tai toisella. Lainoihin voi hakea lyhennysvapaata ja lasten hoitokuvioita järjestellä. Jos kuulen jonkun haaveilevan paluusta koulun penkille, sanon vain, että anna mennä.”

Juttu on julkaistu Trendissä 09/22.