Kysyin 12-vuotiaalta siskontytöltäni, mitä aikuisten pitäisi oppia lapsilta – sain vastauksen, joka mykisti minut
12-vuotias opetti Sari Hannikaiselle, miten arjesta tehdään parempaa.
Elä kuin viimeistä päivää! Olen viime aikoina miettinyt, mitä kehotus tarkoittaa. Unelmien toteuttamista? Kaikkea kivaa ja ihanaa, mitä ikinä keksiikään haluta?
Vai tarkoittaako sanonta jotain ihan muuta? Usein meitä myös kehotetaan nauttimaan hetkestä; aistimaan läsnäolevaa todellisuutta ja löytämään onni tässä ja nyt.
Siinä oli jotain lohdullista, tyynnyttävääkin, vaikka tilanne oli hyvin surullinen. Elämää on niin kauan kuin on elämää.
Elämänohjeet ovat janan ääripäitä. Keskellä on arki, jossa asioita vain tapahtuu ja jossa ei oikein ehtisi hengitellä aamukastetta, ettei puuro pala pohjaan. Saati lähteä Malediiveille.
Eräs tuttavani sairastui vakavasti ja peruuttamattomasti. Ajatus viimeisistä päivistä tuli nopeasti konkreettiseksi. Toteuttiko hän unelmiensa matkan? Ei. Meditoiko hän? En tiedä, tuskin.
Saattohoidosta hän kävi kampaajalla. Vaikka hän oli heikossa kunnossa ja aikaa oli vähän jäljellä, hiukset leikattiin kuten aina. Siinä oli jotain lohdullista, tyynnyttävääkin, vaikka tilanne oli hyvin surullinen. Elämää on niin kauan kuin on elämää.
Termi glimmer kuvaa arkisia, tyynnyttäviä ja onnea tuovia välähdyksiä, mikrohetkiä.
Ihan tavallisen arjen arvoa on viime vuosina alettu tiedostaa ja nostaa esiin. Termi glimmer kuvaa arkisia, tyynnyttäviä ja onnea tuovia välähdyksiä, mikrohetkiä.
Ne kuulemma edistävät emotionaalista turvaa ja parasympaattisen hermoston toimintaa, joka liennyttää stressiä. Glimmer-termin äiti on Yhdysvalloissa vaikuttava terapeutti, kirjailija ja luennoitsija Deb Dana.
Itse tunnen tyytyväisyyden läikähdyksiä, kun kaikkien päivän velvollisuuksien jälkeen istun puolison viereen sohvalle katsomaan yhteistä ohjelmaa. Tai kun pyöräilen kesäaamuna töihin ja myötätuuli auttaa lempeästi eteenpäin.
Ne ovat tuttuja tilanteita, jotka ohitan herkästi sen suurempia ajattelematta, mutta joista tulee silti kylkiäisinä hyvä mieli.
Ehkä glimmeriä voi myös lisätä tietoisesti.
”Aikuiset miettivät usein, mitä kaikkea tylsää töissä on huomenna, kun voisi miettiä, mitä hauskaa voi tehdä tänään.”
Kysyin kerran uteliaisuuttani 12-vuotiaalta siskontytöltäni Kaisalta, mitä meidän aikuisten kannattaisi oppia lapsilta. Hän sanoin näin: ”Aikuiset miettivät usein, mitä kaikkea tylsää töissä on huomenna, kun voisi miettiä, mitä hauskaa voi tehdä tänään.”
Ensin vähän mykistyin pienen jedimasterin viisaudesta. Sitten laitoimme Skippo-pelit pystyyn, söimme Nutellalla silattuja kaurakeksejä ja nautimme tiistai-illan huumasta.
Teksti on julkaistu Eeva-lehdessä 8/2025.
