Näyttelijä Sara Salmani tekee kirpputorilöytöjä, totuttelee eläinkuoseihin ja pyrkii hillitsemään liiallista vaateshoppailua.

Millainen vaateostaja olet?

Olen esteetikko ja haluan vaatteiden näyttävän hyvältä päälläni. Hinnan ja laadun pitää kohdata, eikä kallis ole aina laadukasta. Viime vuosina olen vähentänyt vaateostojani ja torjunut myös alennusmyyntihoukutuksia. Mietin entistä tarkemmin, missä vaatetta käyttäisin. Ekologiseen ajatteluun olen saanut vahvistusta minulle läheisistä suomalaisista Vimma- ja Lovia-vaatemerkeistä.

Nykyään lainaan vaatteita ystäviltä tai ystäville ja käytän kirppareita ostajana ja myyjänä. Kirppareilta voin tehdä omaperäisiä löytöjä. Ongelmani on se, että kirpparien kiertelyyn menee aikaa, ja minä olen nopea shoppailija.

Usein ostan netistä, myös siksi, että kaikkea en muuten saa. Olen esimerkiksi innokas snorklaaja, mutta en löydä laadukkaita, istuvia ja hyvännäköisiä burkineja. Olen ratkaissut ongelman yhdistelemällä BillaBongin leggingsejä ja yläosia.

Viime aikoina olen viettänyt paljon aikaa Lontoossa töissä ja kursseilla. Seuraavalta reissultani olisi tarkoitus löytää kesäkengät. Alkuvuodesta tutustuin kiinnostavaan Shoreditchin alueeseen, jossa on valtavasti vintagekauppoja. Sinne ainakin suuntaan.

Mikä on vaatekaappisi kirkkain tähti?

Pari vuotta sitten löysin Itäkeskuksesta, SPR:n Kontti-myymälästä melkein käyttämättömät Julian Hakesin suunnittelemat Mojito-korkkarisandaalit. Uutena ne maksavat melkein 400 euroa. Sain ne kuudellakympillä.

Viimeksi käytin niitä, kun juhlimme iranilaista uuttavuotta maaliskuun lopulla. Asunani olivat pitkikset ja kälyni suunnittelem,a keinonahasta käsin tehty ihana paita.

Olit mallina Eevan keväisessä muotijutussa. Oliko kuvauksissa vaatteita, jotka voisivat löytyä omasta vaatekaapistasi?

Muotijutun jokaisessa kokonaisuudessa oli hauskuutta ja leikkisyyttä, joista pidän. Esimerkiksi 60-70-lukujen tunnelmaa henkivä housut-paita-yhdistelmä ja sen kanssa huivi, jonka päällä oli hattu. Glitter-takkiin taisin ihastua eniten.

Kuosien yhdistelmät yllättivät hienosti. Parin vuoden sisällä olen itsekin keksinyt eläinkuosit, joita ennen vierastin. Pidän esimerkiksi seeprakuvioista sekä viidakko- ja lehtiaiheista.

Saatan rajoittaa oman pukeutumiseni leikkisyyttä työn vuoksi. Haluan nuorena naisena tulla vakavasti otetuksi vaikkapa silloin, kun puhun yritysjohtajille.

Käyt yrityksissä puhumassa monimuotoisuudesta. Onko vaatetus tai ulkonäkö esillä niissä tilanteissa?

Kyllä ulkonäöstäkin puhutaan, mutta on ymmärrettävä laajemmin, millaisia haasteita ihmiset kohtaavat identiteettinsä vuoksi. Eletään muutoksen aikaa, mikä tarkoittaa kehityksen lisäksi myös sitä, että muutoksia vastustetaan. Katukuvassa, mainoksissa ja kuvastoissa näkyy yhä enemmän malleja erilaisista taustoista – eri-ikäisiä, eri sukupuolia, etnisiä ryhmiä ja seksuaalisia suuntautumisia.

Yrityksissä kyllä ymmärretään monimuotoisuuden arvo, mutta yhdenvertaisuuden edistäminen on välillä haparoivaa.

Onko pukeutumisellasi jokin viesti?

Pukeutumiseni kertoo, että olen musliminainen ja eri kulttuurien sekoitus. Vaatteeni kertovat omista arvoistani ja kiinnostuksen kohteistani. Olen aina pukeutunut itselleni, en muiden mieliksi. Pukeutumisellani viestin arvojani: rohkeutta olla oma itsensä, erottautua ja olla yksilöllinen. Saan pukeutumisestani paljon kommentteja, pääosin positiivisia.

Juttu on julkaistu Eevassa 4/2023.