Sannin flunssan jälkeinen tukkoisuus ei helpottanut, ja lopulta hän menetti kuulonsa: ”Olen pohtinut, oliko syynä stressi”
Sanni Sarlin, 37, menetti yhtäkkisesti kuulon toisesta korvastaan ilman syytä, ja pahimmillaan epäiltiin kasvainta. Nyt Sanni totuttelee uudenlaiseen elämään yhdellä korvalla.
”Syyskuussa 2022 olin juuri toipumassa flunssasta. Olin esittänyt tankotanssia livebändin kanssa, ja keikka oli sujunut onnistuneesti.
Keikan jälkeen korvani tuntui tukkoiselta, ja pohdin, oliko esityksen musiikki soinut liian kovalla. Kun vaiva jatkui, varasin ajan terveyskeskukseen.
Tarkastuksessa todettiin, ettei korvaa tarvinnut huuhdella eikä siellä näkynyt mitään poikkeavaa. Sain korvaan tippoja, joiden piti auttaa tukkoisuuden tunteeseen.
Kun tipat eivät auttaneet, minut lähetettiin kuulotesteihin, joissa havaittiin toisessa korvassani kuulonalenema. Tämä on tavallista työssäni sirkusohjaajana ja esiintyjänä, jossa altistun jatkuvasti kovalle melulle. Etenkin lasten sirkusryhmät ovat hyvin kovaäänisiä.
Terveyskeskuksessa sanottiin, että kuuloni säilyisi tällaisena, ja asian annettiin olla.
”Tutkimuksessa kuuntelin testiääniä, tuijotin seinää ja tajusin, etten kuullut yhtään mitään.”
kuuntelin musiikkia eräänä päivänä, kun luulin toisen kuulokkeeni olevan rikki. En kuullut toisella korvallani mitään. Se säikäytti.
Joulukuussa sain lähetteen kirurgisen sairaalan kuulotesteihin. Tutkimuksessa kuuntelin testiääniä, tuijotin seinää ja tajusin, etten kuullut yhtään mitään. Kuulo oli täysin kadonnut toisesta korvasta.
Sain kiireellisen ajan lääkärintarkastukseen. Lääkäri epäili, että kyseessä olisi kasvain, joka painoi kuulohermoa. Odotin magneettikuvauksiin pääsyä kaksi kuukautta. Minulla on kaksi lasta, ja ehdin pohtia, kuolenko ja jäävätkö lapseni ilman äitiä.
Magneettikuvauksen jälkeen sain huojentavan vastauksen. Kasvainta ei löytynyt.
Diagnoosini on äkillinen kuulonmenetys. Sen juurisyy on täydellinen mysteeri. Kukaan lääkäri ei ole osannut kertoa, miksi kuurouduin toisesta korvastani täysin. Korvani kaikki aistikarvasolut ovat täysin tuhoutuneet eikä niitä voi koskaan korjata. Se on ainoa asia, jonka tiedän.
Kuuloni oli ennen tapahtunutta täysin normaali eikä mitään viitteitä tällaisesta ollut. Tapahtuneen aikana olimme perustaneet juuri yrityksemme ja lapseni oli alle vuoden. Arjessani oli paljon töitä ja uuden opettelua.
Olen pohtinut stressin olevan yksi syy tapahtuneelle, mutta todellinen syy tuskin ikinä paljastuu.
Olen saanut kuulokojeen, joka ei ole juuri auttanut. Kun lapset sirkustunnilla huutavat minua apuun, kuulokojeeni kanssa en tunnista, mistä suunnasta avunhuudot kuuluvat.
Keskustelutilanteissa kojeesta on enemmän hyötyä, sillä koje poistaa taustahälyä ja nappaa ihmisten puheen.
Minulle tarjottiin mahdollisuutta sisäkorvaistutteeseen, joka olisi pitänyt tehdä kahden vuoden sisällä tapahtuneesta. Istute vaatii leikkauksen, jonka riskinä on tasapainoaistin häiriintyminen tai sen menettäminen. Vaikka riski on todella pieni, en halunnut leikkaukseen.
Jos en voisi enää koskaan seistä käsilläni, menettäisin toimeentuloni ja ammattini.
Kuulonmenetykseen on myös olemassa lääke, joka täytyy ottaa noin kahden viikon sisällä oireiden alkamisesta. Minulle ei kuitenkaan tarjottu sitä terveyskeskuksessa.
Myöhemmin sain tietää, että jos minulle olisi osattu antaa lääke tarpeeksi aikaisin, korvani ei olisi välttämättä tapahtunut.
”Kuulen joko taustamusiikin tai ihmisten puheen, mutta en voi keskittyä kumpaankin samaan aikaan.”
Työssäni sirkusohjaajana olen joutunut järjestelemään asioitani hieman uusiksi. Ennen saatoin opettaa liikuntasalillista lapsia yhtä aikaa, mutta enää se ei ole mahdollista. Opetan pienempiä ryhmiä, jotta kuulen helpommin lasten puheen.
Kuuloni on herkistynyt toimivassa korvassani kuulonmenetyksen jälkeen. Kotona joudun käskemään lapsia olemaan hiljempaa, sillä kovat äänet sattuvan korviin paljon enemmän kuin ennen.
Sanon lapsille huumorilla, että heidän täytyy olla hiljaa, koska muuten äiti menettää kuulon toisestakin korvasta ja sitten joudumme viittomaan. Osaamme tähän mennessä viittoa sanan ”piparkakku”, joten kommunikointi voisi olla haastavaa.
Kun meteli alkaa käydä korviini, laitan kuulevaan korvaani korvatulpan. Yhdellä korvalla kuuleminen on kuormittavaa, sillä se tekee ikään kuin kummankin korvan työn. Pitkän päivän jälkeen olen usein todella väsynyt, koska äänet rasittavat minua niin paljon.
Minulla on myös misofonia, joten olen aina vihannut esimerkiksi syömisen ääniä. Korvani kuuroutumisen jälkeen misofoniani on pahentunut ja olen entistä herkempi tietyille äänille, kuten rouskutukselle.
Kuulen esimerkiksi joko taustamusiikin tai ihmisten puheen, mutta en voi keskittyä kumpaankin samaan aikaan.
Äkillinen kuulonmenetys on opettanut minut paremmaksi kuuntelijaksi. Minun on pakko keskittyä täysillä keskusteluun, jotta pysyn kärryillä, mistä puhutaan.
tulevaisuus pelottaa välillä. Pohdin usein, mitä tapahtuu, jos menetän kuulon myös toisesta korvastani.
Yritän elää stressitöntä elämää. Lentäminen jännittää minua, koska paineen tunne korvassa muistuttaa minua kuulonmenetyksestä. En halua kuitenkaan jäädä murehtimaan sitä liikaa.
Kuulon menetyksen jälkeen olen nukkunut paremmin. Kun painan kuulevan korvan tyynyä vasten ja kuuron ylöspäin, en kuule mitään.
Paras puoli tapahtuneessa on, että puolisoni kuorsaus ei enää häiritse uniani.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 10/2024.
