Ekonomisti Sanna Kurronen, 38:

"Ei ole ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiassa, kun maailmassa on isoja ongelmia. Nyt meillä kuitenkin on resursseja ja osaamista, joita ei ole ollut aiemmin. Olemme monin tavoin paljon valmiimpia kohtaamaan isojakin kriisejä.

Talouden kehityksen tarkastelu viimeisen sadan vuoden ajalta synnyttää minussa tulevaisuudenuskoa.

Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt dramaattisesti. Kasvua on ollut koko ajan, ja ihmiskunta on oppinut tuottamaan samoilla resursseilla entistä enemmän tuotteita ja palveluita.

Meillä Suomessa on nykyään osaava väestö, joka pystyy innovoimaan ja omaksumaan uutta.

Väestön ikääntyminen on vaikea pala hyvinvointivaltiolle, mutta se voi myös pakottaa meidät tekemään enemmän vähemmällä työvoimalla. Pakko on paras muusa.

Työpaikkojen säilyminen on suurin huoli talouskehityksessä. Tärkeintä olisi laskea Suomen rakenteellista työttömyyttä, eli ratkaista tilanne, jossa on samaan aikaan paljon avoimia työpaikkoja, mutta myös korkea työttömyys. Koronakriisi on lisännyt työttömyyttä erityisesti nuorilla ja pahentanut epävarmuutta entisestään.

En kuitenkaan usko, että huono tilanne jää kovin pitkä­aikaiseksi. Todennäköisesti palvelualojen työpaikat palaavat, kun rokotteet on saatu pääosin jaettua.

Työpaikkoja katoaa Suomessa joka vuosi lähes 200 000, mutta saman verran syntyy myös uusia. Edes epätyypillisten työsuhteiden osuus ei ole pitkällä aikavälillä lisääntynyt.

Vaikka taloustieteilijänä katson maailmaa taloudellisesta näkökulmasta, silti päämääränä on aina hyvinvoinnin lisääntyminen.

Ei ole järkevää lisätä rikkauksia, jos hyvinvointi ei kasva samassa suhteessa. Talouden hyvä kehitys on tuonut ihmisille esimerkiksi entistä enemmän vapaa-­aikaa, niin kuin sen pitää ollakin.

On myös osoitettu, että taloudellinen hyvinvointi kulkee usein käsi kädessä muun hyvinvoinnin kanssa, joten talouskysymyksiä ei kannata ohittaa.

Vaikka valtaosa nykyajan uhkista on sellaisia, joille itse voi tehdä hyvin vähän, saan lohtua tieteestä. Tieteessäkin tehdään virheitä, mutta se on itseään korjaava prosessi.

Ei haittaa, että on joskus ollut väärässä ja toiminut väärin, kunhan muuttaa ajatteluaan ja toimintaansa, kun uutta tietoa tulee.

Olen luonteeltani perusoptimisti. Mahdollisuuksiin keskittyminen auttaa jaksamaan.

Suhtaudun ongelmiin niin, että kyllä tästäkin selvitään. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään asenteesta, vaan uskon, että ratkaisut todella löydetään.

Se voi tuntua naiivilta, mutta minua ajattelutapa vie eteenpäin. Samaa neuvon lapsilleni. Kun heillä on murheita, ohjaan heidän ajatuksiaan positiivisiin asioihin."