Sanna, 28, saa kommentteja mahastaan somessa – kuvien ansiosta moni on uskaltanut mennä uimahalliin

”Saan usein kuulla olevani rohkea. En kuitenkaan ajattele näin. Siinä ei pitäisi olla mitään erityistä, että julkaisen sosiaalisessa mediassa kuvan, jossa näytän itseltäni.

Minullakin on epävarmuuteni, mutta ne liittyvät harvemmin ulkonäkööni. En vain ole koskaan jaksanut suuremmin välittää niistä.

Lisäksi pyrin kääntämään epävarmuuteni hetket voitoksi. Jos huomaan, että jokin kuva tai teema jännittää, se on merkki, että se aiheuttaa samanlaisia tunteita jossain toisessakin. Silloin varsinkin puhun.

Liikutun, kun luen, mitä seuraajani kirjoittavat. He kertovat, kuinka ovat Instagram-videoideni ansiosta pystyneet syömään, pukeutumaan vartalonmyötäiseen mekkoon, toppiin tai käyneensä uimahallissa.

Yhteydenotot muistuttavat, miksi puhun kehopositiivisuudesta. Ajatuksesta, että saamme jokainen olla sellaisia kuin olemme. Kenenkään ei pitäisi hävetä, piiloutua tai pyydellä anteeksi.

Se, että minusta tuli kehopositiivisuuden puolestapuhuja, tapahtui puolivahingossa.

Alun perin perustin blogin ollessani yhdeksännellä luokalla. Suomessa elettiin tuolloin blogien kulta-aikaa. Minäkin halusin kirjoittaa. Alustani olivat pitkään melko pieniä. Esimerkiksi Instagramissa minulla oli noin 800 seuraajaa.

Kaikki muuttui, kun tein kolme vuotta sitten Lontoossa asuessani videon, jossa sovitin eri kauppojen ja eri merkkien samankokoisia housuja. Tarkoituksenani oli havainnollistaa, kuinka kokomerkintä ei kerro kaikkea.

Seuraavina päivinä ällistyin. Videotani katsottiin 140 000 kertaa. Ennen iloitsin, jos julkaisuni tavoitti tuhat henkeä.

Aloin keskittyä kehopositiivisuuden teemoihin, vaikka toivoin, että emme enää tarvitsisi tämänkaltaista sisältöä. Aloin kuitenkin nopeasti saada kommentteja, joissa seuraajani kertoi, että vihdoin esillä oli joku, jolla oli samanlainen vartalo tai maha kuin hänellä.

Ihmisillä oli valtava tarve kuulla, että he kelpaavat.

Kasvoin 2000-luvulla ajassa, jossa joka toinen oli jo nuorena laihdutuskuurilla. Katsoimme Suurinta pudottajaa ja luimme lehtiä, joissa kauhisteltiin artistien, mallien ja näyttelijöiden painoa sekä analysoitiin rasvaprosentteja. Otsikot huusivat 'katso kuvat'.

Vanhemmat kommentoivat kehojaan lastensa edessä, ja jokaisella oli vinkkejä, kuinka painon saisi putoamaan. Sisäämme rakennettiin kaava, joka opetti, että ulkonäköönsä ei kuulu olla tyytyväinen. Usein keskustelu kiertyi painon ympärille.

Halusin puuttua tähän, koska sosiaalisen median kiiltokuvapinta hämää ja muuttaa käsitystä, miltä tavalliset, ihanat naiset näyttävät.

Kun katsoo päivästä toiseen täydellisiä otoksia, jatkaa ikiaikaista pohdintaa siitä, miksi oma vartalo, iho tai tyyli ei ole samanlainen. Riittävän korea tai täydellinen niillä kriteereillä, jotka meille on syötetty.

Alussa vaikeinta oli näyttää vatsaani, koska se ei ollut litteä. Jossain vaiheessa aloin vain entistä vahvemmin miettiä, mitä sitten. Tältä minä näytän. Että ruudun takana on varmasti muitakin, jotka ajattelevat samoin ja miettivät kehtaamistaan.

Motokseni muodostui, että maha ei pilaa asuasi.

Tietenkin kehoni realistinen näyttäminen poikii toisinaan rumia viestejä. Naurahdin, kun ensimmäinen henkilö pilkkasi sannalovesfood-nimimerkkiäni. Siltä näyttääkin, kommentoija kirjoitti kuvani alle. Vastasin, että tietenkin rakastan ruokaa. Ruoka on elinehtomme ja toivon, että voisimme kaikki nauttia siitä ja elää armollisen ruokasuhteen kanssa.

Saan voimaa, motivaatiota ja inspiraatiota norjalaisesta Camilla Lorentzenista, joka on vaikuttanut kehoasioiden lisäksi myönteisesti liikuntasuhteeseeni. Olen tajunnut, että liikuntaa voi harrastaa matalalla kynnyksellä ja se voi olla kivaa. Ei pelkkää pakkopullaa, jota on tehtävä ollakseen kelvollinen. Käyn nykyään esimerkiksi uimassa.

Ikävä kyllä maailma ei vielä ole valmis. Elämme edelleen läskivihamielisessä yhteiskunnassa.

Tarvitsemme kehorauhaa. Siksi jatkan kehopositiivisten teemojen ympärillä niin kauan kuin tarvitsee.”