Tämä klassikkoteos sinetöi Samuli Putron päätöksen – hän ei enää palannut kouluun, ja se muutti hänen elämänsä
Muusikko Samuli Putro nauttii tunnelmista, joihin jää pitkäksi aikaa. Tässä jutussa hän kertoo elämänsä kirjoista.
Tähän kirjaan palaan aina uudelleen:
Olivia Laingin Yksinäisten kaupunki
”Luin Laingin teoksen ihan vasta, mutta tiedän jo nyt, että palaan siihen.
Yksinäisten kaupungissa on esseemuotoisia pohdintoja yksinäisyydestä ja suurkaupunkien elämästä. Teoksessa on kuvattu upeasti kaupungissa asuvan ihmisen yksinäisyyden kokemus.
Olen aina pitänyt kaupungeista ja siitä tunnelmasta, jonka ne voivat tarjota. Yksinäisten kaupunki muistuttaa minua siitä, kuinka tärkeitä nämä hetket ja paikat ovat minulle olleet.
Suomalaisissa kaupungeissa on välillä yksinäinen ja jopa pelottava tunnelma, mutta olen silti aina pitänyt niistä. Raahe, josta olen kotoisin, on kaupunki, mutta hyvin pieni sellainen. Nuorena minulla oli vahva halu päästä sieltä pois sinne, missä tapahtuu. Kun muutin Turkuun 1980-luvun lopulla, yllätyin siitä, että ihmiset eivät siellä tunteneetkaan toisiaan.
Kasvoin uuteen maailmaan ja opin viihtymään kaupungeissa jopa harmaassa, tihkuisessa säässä. Muistan, miten olen Helsingissä kävellyt sunnuntai-iltaisin tyhjien katujen halki, ylittänyt Hakaniemen torin ja noussut Toista linjaa Kallioon näkemättä matkalla ketään tuttua. Siinä on ollut jotain hyvin turvallista ja rauhoittavaa.”
Tämän aion lukea seuraavaksi:
Helmi Kekkosen Liv!
”En ole kovin suunnitelmallinen ihminen. Teen toki työni aikataulussa ja elän päivätyöelämän rytmissä, mutta muuten en juuri suunnittele asioita pitkälle. Esimerkiksi kirjoja en valitse minkään suunnitelman mukaan.
Viimeksi luin Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliön, joka on melko tuore teos. Sen jälkeen selasin Instagramia ja huomasin kirjallisuustapahtuman, jossa Anna-Kaari Hakkarainen oli keskustelemassa yhdessä Helmi Kekkosen kanssa. En päässyt paikalle, mutta minulle heräsi ajatus lukea jokin Kekkosen teos. Päätin, että hänen uusin romaaninsa saa olla seuraava.
Avasin kirjan jo valmiiksi, mutta en ole vielä ehtinyt aloittaa lukemista. Näin prosessi minun kohdallani usein toimii.”
Tätä suosittelen aivan kaikille:
Miranda Julyn Nelinkontin
”Pidin kovasti Miranda Julyn Nelinkontin-romaanista. Muistan sen saaneen jonkin verran huomiota mediassa. Kiinnostuin kirjasta osittain juuri sen herättämän keskustelun vuoksi.
Teos kertoo keski-ikäisestä naisesta tavalla, joka tuntuu tärkeältä ja ajankohtaiselta. Se käsittelee muun muassa vaihdevuosia ja muita elämänvaiheeseen liittyviä muutoksia, mutta tekee sen raikkaasti ja inhimillisesti.
Pidin erityisesti siitä, miten kirja kuvaa ihmisen käyttäytymistä ja sen muutosta. Se onnistuu kertomaan suurista asioista samaan aikaan sekä henkilökohtaisella että informatiivisella tavalla. Suomessa tällaista keskustelua on käyty yllättävän vähän.
Vaikka Nelinkontin ei olekaan oppikirja, siinä on jotain hyvin oivaltavaa ja ajatuksia herättävää.”
Tähän liittyy erityinen muisto:
Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu
”Muutto Turkuun oli minulle nuorena iso elämänmuutos. Olin lähtenyt kotoa Raahesta ja yritin opiskella tiedotusoppia Paasikivi-opistossa.
Opinnot eivät kuitenkaan sujuneet. Asuin kaupungin keskustan tuntumassa, ja koulu sijaitsi niin kaukana, että sinne piti matkustaa bussilla.
Olin ollut koulussa vain syksyn ajan, kun eräänä aamuna havahduin siihen, ettei minua yksinkertaisesti huvittanut mennä sinne enää. Istuin keittiönpöydän ääressä kahvikuppi kädessä, ja pöydälläni lojui Muumilaakson marraskuu. Katselin kirjaa hetken ja tajusin, mitä oikeasti halusin tehdä: juoda kahvini loppuun, palata sänkyyn ja lukea kirjaa peiton alla.
Tajusin olevani vapaa tekemään mitä vain. Asuin omassa kämpässäni, eikä kukaan pakottanut minua mihinkään. Jos kerran halusin jäädä kotiin lukemaan kirjaa koulun sijaan, miksen tekisi niin?
Sinä päivänä luin Muumilaakson marraskuun kannesta kanteen enkä koskaan enää palannut kouluun.”
”Oivalsin, että äänikirjat eivät ehkä sittenkään ole minulle mahdoton laji.”
Tämä yllätti minut täysin:
Amanda Palon Love Island
”Viime kesänä, kun Helsingissä oli poikkeuksellisen hyvä sää ja kesä tuntui alkavan varhain, minulla oli vielä töitä Elämäni miehet -kirjani parissa. Aloin viettää paljon aikaa ulkona. Asuntoni edustalla, rappusten päässä, on pieni kuisti, jota ryhdyin käyttämään toimistonani.
Lukeminen on aina ollut minulle luontevaa, mutta äänikirjat eivät olleet iskeneet. Päätin kokeilla uudelleen. Muistin Amanda Palon teoksen Love Island, ja ajattelin kokeilla sen kuuntelemista kuistilla istuskellen.
Se toimi. Love Islandista tuli ensimmäinen äänikirja, jonka kykenin kuuntelemaan vaivatta. En ole vielä lukenut teosta perinteisessä muodossa, mutta minun täytyy tehdä se. Haluan ymmärtää, mikä romaanissa teki vaikutuksen. Oliko kyse kirjan tyylistä vai vain hetkestä ja ympäristöstä, jossa sitä kuuntelin.
Oivalsin, että äänikirjat eivät ehkä sittenkään ole minulle mahdoton laji.”
Tämä kosketti:
Ulla-Lena Lundbergin Jää
”Koskettavista kirjoista ensimmäisenä mieleeni nousee Jää, joka voitti Finlandia-palkinnon 2010-luvun alussa. Se kosketti minua erityisesti kuvallisuutensa vuoksi. Pystyin melkein tuntemaan itseni osaksi maisemaa, ikään kuin olisin ollut paikan päällä seuraamassa tapahtumia reaaliajassa.
Teos jäi muistiini pitkäksi ajaksi. Kuva, joka jäi päähäni Jää-romaanista, oli niin voimakas, että se tuntui vaikuttavan siihen, millaista musiikkini kulloinkin oli. Inspiroiduin siitä kirjoittaessani Taitekohdassa-levyäni Itä-Suomessa. Yksi levyn kappaleista, Totutusta poiketen, syntyi sen tunnelman pohjalta.”
Tämä kirja on nolo, mutta pidän siitä:
Legs McNeilin Please kill me
”Please kill me -teokseen palaan vuosien varrella yhä uudelleen. Osittain siksi, että se on niin posketon. Se edustaa kirjallisuudenlajia, joka on jo lähtökohtaisesti ainakin vähän hupsu ja nolo.
Kyseessä on rock-kirja, joka kertoo legendaarisesta CBGB-klubista ja sen ympärillä tapahtuneista asioista. Se avaa New Yorkin punk-skenen syntyä ja vie lukijan suoraan aikakauden ytimeen.
Kirja koostuu aikalaishaastatteluista 1960-luvulta eteenpäin. Sen kautta pääsee kurkistamaan New Yorkin punkin keskeisten nimien maailmaan ja siihen pohjaan, jolle myöhemmin esimerkiksi Sex Pistols rakensi punkmyyttiään.
Teos on käännetty erinomaisesti, ja se sisältää sekä hulvattomia että kauhistuttavia tarinoita. Mutta onhan se nyt kieltämättä aika höpsö kirja.”
Lyhyempi versio jutusta on julkaistu Eeva-lehdessä 4/2025.
