Pyysimme kirja-alan vaikuttajia paljastamaan kirjojen salaiset helmet – katso jättilistasta 50 teosta, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle

lukulistalle täytettä

Eeva.fi järjesti kirja-alan vaikuttajille suuren kirjakyselyn, jossa pyysi heitä jakamaan kirjavinkkejä. Tässä jutussa 50 alansa ammattilaista kertoo, mikä teos on jäänyt liian vähälle huomiolle ja miksi kaikkien kannattaisi lukea se.

Kommentoi 1

Teksti

eeva.fi

Kuvat

Kustantajat

21.10.2023

TIINA AALTO, AVAIN-KUSTANNUKSEN KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ: ”Riikka Palanderin esikoisromaani Elefanttien aika on fantastisen hieno ja kieleltään rikas Tansaniaan sijoittuva romaani naisista perinteisen ja modernin maailman rajalla. Suomalainen Kirsi käy läpi traumojaan ja parisuhdettaan, ja tansanialainen lugurutyttö Hiari tekee valinnan perinteen ja modernin välillä. Kirjan nimi viittaa luguruheimon tarinaan, jonka mukaan tyttö, joka ei käy läpi perinteistä initiaatioriittiä, muuttuu elefantiksi.”
MARJA AARNIPURO, APU-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA JA KIRJAILIJA: ”Ernest Hemingwayn viimeinen täysimittainen romaani Joen yli puiden siimekseen. Se on kaunein ja koskettavin rakkausromaani, jonka olen lukenut. Olen alleviivannut kirjasta kymmenitäin lauseita, joissa Hemingway ilmaisee rakkautta niin vahvasti, että lukijaa heikottaa.”
Irina Björkman, WSOY:n kustannuspäällikkö: ”Ylipäätään esikoisteoksia. Esimerkiksi Aija Salovaaran koskettava Ihan pieniä lintuja on romaani, joka osuu ja uppoaa monessa elämänvaiheessa. Se käsittelee masennuksesta selviämistä, mutta tekee täsmäiskuja nuoruuteen, perhe-elämään, parisuhteiden ongelmiin, riippuvuuksiin niin ihmisistä kuin rakkauden huippuihin kuin masennuslääkkeiden turruttavuuteen. Ja kaiken tämän Salovaara tarjoilee ilmasti, koskettavasti mutta myös lempeästi ihmisilleen nauraen.”
VILLE BLÅFIELD, HELSINGIN KIRJAMESSUJEN OHJELMAJOHTAJA: ”Valtavasti hyvää kirjallisuutta jää joka sesonki varjoihin, kun kirjallisuuskritiikki ja kulttuurijournalismi kapenevat. Veikkaan, että kirjailija pelkää vielä murskakritiikkiä enemmän suuren sanomalehden hiljaisuutta. Mieleen tulee vuosien takaa sarjakuvataiteilija Ville Rannan sarjakuvaromaani Kyllä eikä ei (2013). Omasta mielestäni se on Rannan koskettavin teos, mutta huomiossa se on jäänyt kärkevämmän tuotannon jalkoihin.”
NIINA HAKALAHTI, KIRJAILIJA: ”Kristiina Harjulan Sammonkatu. Me kaikki kohtaamme menetystä ja surua. Harjula kirjoittaa lämpimästi ja kauniisti vaikeasta aiheesta; leskeydestä ja sitä edeltäneestä sairausajasta. Tarina kerrotaan käänteisessä järjestyksessä, kissalle.”
Essi Hellén, Storytel Suomen kustannuspäällikkö: ”Markku Haussilan Kaikki kauniit kukat on täysin ainutlaatuinen teos suomalaisessa kirjakaanonissa. Se avaa seksuaalivähemmistöön kuuluvan lapsen näkökulmaa, lapsuuden huono-osaisuutta, vanhempien päihdeongelmia ja sitä, miten yksi turvallinen aikuinen voi riittää. Haussilan toteava, lakoninen musta huumori tuo ilmaa lapsen rankkojen kokemuksien ympärille.”
Ritva Holmström, Sitruuna Kustannuksen kustantaja: ”Jeanine Cumminsin Amerikan maa. Ajankohtainen ja koskettava kertomus laittomasta maahanmuutosta Amerikan ja Meksikon rajalla, siitä kuinka ihmisen elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Meille ehkä etäinen asia muuttui kirjaa lukiessa hyvin inhimilliseksi taisteluksi eloonjäämisestä. Kirja on kertomus myös äidinrakkaudesta. Tarina on fiktiota, mutta todentuntuinen ja ajankohtainen.”
Laura Honkasalo, kirjailija: ”Anna Bondenstamin Kuilu (1946). Romaani kuvaa Suomen sisällissotaa pienen lapsen näkökulmasta. Romaani on edelleen ajankohtainen, sillä monissa paikoissa lapset jäävät nykyäänkin sodan jalkoihin. Upea romaani.”
KARO HÄMÄLÄINEN, KIRJAILIJA, TOIMITTAJA, PARNASSON VASTAAVA TUOTTAJA: ”Ensimmäiseksi mieleeni tuli Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin. Se on Jalosen korkeatasoisen tuotannon kärkiteoksia. Teos on kiehtova seikkailukertomus, jonka tasot ulottuvat syvistä pohdinnoista tosi-tv-mäiseen vauhtiin. Romaani ilmestyi vuonna 2008, samana vuonna kuin Sofi Oksasen Puhdistus. Molemmat olivat sekä Finlandia- että Runeberg-ehdokkaina. Oksanen voitti molemmat. Jonakin toisena vuotena Jalosen romaani olisi ollut vuoden puheenaihe, mutta vuonna 2008 Puhdistus-supernova jätti sen varjoonsa.”
Katja Jalkanen, kirjabloggaaja: ”Elin Cullhedin Euforia on taidokkaasti kirjoitettu biofiktioksi luonnehdittava romaani kirjailija Sylvia Plathista. Se on laadukasta, hyvin kirjoitettua kirjallisuutta, joka peilaa paitsi Plathin elämää myös kirjailija-avioliittoa ja naisen roolia. Kirjoittaessaan Plathista Cullhed kirjoittaa yleisemminkin taiteilijuudesta, mahdollisuudesta ja oikeudesta luovaan työhön, naisen paikasta, sukupuolen rajaamista mahdollisuuksista. Ja halusta kuolla ja silti elää, kokea.”
Olli Jalonen, kirjailija: ”Heinrich Böllin Päiväkirja vihreältä saarelta. Se ei ole romaani vaan kokoelma viehättäviä pieniä tekstejä 1950-luvun alun Irlannista. Kirjailija asui perheineen Atlantin rantamilla ja koki irlantilaisen kauneuden ja kauheuden. Kun näitä hienosti kirjoitettuja tunnelmapaloja lukee, tuntee astuvansa ensimmäisiltä riveiltä asti jonnekin kauas, toiseen maailmaan, menneeseen aikaan.”
Timo Julkunen, WSOY:n ja Tammen toimitusjohtaja: ”Lydia Sandgrenin Läpileikkaus. Vuoden 2020 August -palkinnon voittaja on saanut lukijoiden kehuja mutta ei vielä saavuttanut isompaa yleisöä. Sandgren saavuttaa esikoiskirjallaan käsittämättömän korkean kirjallisen laadun tason.”
Anneli Kanto, kirjailija: ”Johanna Hulkon Onnenpäiviä. Hulkko on Oulusta kotoisin oleva kirjailija, ja tällä kirjallaan hän nousee toisen oululaisen lapsikuvaajan, Teuvo Pakkalan rinnalle. Onnenpäiviä tavoittaa lapsuuden mielenliikahdukset ja tuntemukset uskomattoman herkästi, mutta se on myös armoton kuvaus koulukiusaamisesta, jota jo alaluokkalaiset osaavat harjoittaa. Oulun Raksila elää romaanissa.”
Nina Karjalainen, Johnny Knigan kustannuspäällikkö: ”Ruotsalaisen Ella-Maria Nuttin esikoiskirja Pohjoisessa kahvi on juotu mustana kertoo äidin ja tyttären suhteesta, jossa sopivaa etäisyyttä ja läheisyyttä saattaa joskus olla vaikea saavuttaa. Tytär on muuttanut Jällivaarasta Tukholmaan opiskelemaan ja on pääsemässä pääkaupungin imuun. Pohjoisessa äiti miettii, miten saisi kerrottua tyttärelle vakavan asian. Hän päättää lähteä kaupunkiin tytärtä tapaamaan. Siellä äiti pistää merkille, että tytär on alkanut laittaa maitoa kahviin. Äiti hakee sopivaa hetkeä kertomiselle. Kirjailija oli 26-vuotias, kun kirja ilmestyi. Se on ihan uskomatonta, kun kirjan äidin ajatuksia lukee.”
Laura Karlsson, Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja: ”Ágota Kristófin trilogia: Iso vihko, Todiste ja Kolmas valhe. Voimakas, omalaatuinen, minimalistisen eleetön ja silti syvällekäypä, hämmentävä ja aivot nyrjäyttävä trilogia, joka tutkii ihmisyyttä, muistia, valhetta ja minuuden rajoja väkivallan ja ideologioiden ristiaallokossa.”
MARI KARSIKAS, EEVA.FIN SISÄLTÖPÄÄLLIKKÖ JA TRENDIN PÄÄTOIMITTAJA: ”Tatiana Elfin Erokeskusteluja. Suoraan äänikirjaksi tehty, neljän upean näyttelijän dialogi on jotain kuunnelman ja äänikirjan väliltä. Todella kiinnostava ja raikas.”
ANJA KAURANEN SNELLMAN, KIRJAILIJA: ”Valdur Mikitan Lingvistinen metsä. Semiootikon ja biologin kiinnostava essee-romaani, joka kertoo itämerensuomalaisen kulttuurin historiasta ja rinnastaa ikivanhoja ilmiöitä nykypäivään.”
Helmi Kekkonen, kirjailija: ”Elin Willowsin Sisämaa. Ainutlaatuisen tarkka ja kirkas romaani ihmismielestä ja ajasta, sydämestä joka kaikesta huolimatta lyö.”
JP KOSKINEN, KIRJAILIJA: ”E.L. Doctorowin Homer ja Langley. Vuonna 2015 kuolleen Doctorowin koko tuotanto on Suomessa jäänyt hiukan paitsioon. Käännöksiä löytyy runsaasti, joten valinnanvaraa on. Doctorowin taito rakentaa historiallisen faktan päälle fiktiivinen kerros on ilmiömäinen. Hänen kirjansa tarjoavat matkan paikkoihin ja tapahtumiin, joita ei aivan ollut, mutta olisi voinut olla.”
Samuli Knuuti, WSOY:n kustannustoimittaja: ”IIkka Hackmanin Kakspuusaari. Kunnianhimoinen ja monitasoinen romaani rakkaudesta, ympäristökatastrofista ja siitä, kuinka ihminen katoaa. Hackmanin esikuvat (David Mitchell, Richard Powers) näkyvät, mutta eivät törrötä väärällä tavalla.”
Noora Kunttu, Storytelin PR- ja tapahtumapäällikkö: ”Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Jokaisen, joka työskentelee teknologian tai markkinoinnin parissa, pitäisi lukea vuoden 2014 Finlandia-voittaja. Miksei toki muidenkin, sillä aiheet eli eläinten oikeudet ja liian pitkälle menevät algoritmit ovat edelleen ajankohtaisia.”
Sirpa Kähkönen, kirjailija: ”Laura Laakson Bigmacbeth. Upea, kirjallinen, huima teos tanssista, kehosta ja lähihistoriasta. Kaunis ja armottoman tarkka.”
Heli Laaksonen, runoilija: ”Tapio Koivukarin Meren yli, kiven sisään. Kuulas, jännittävä, sydämellinen kertomus 1940-luvun saaristolaisista avaa yhtaikaa sekä Suomen historiaa että ihmismielen hyvyyttä ja heikkoutta – ja on hyvin elegantti meriromaani. Kirjassa on kaunein lopetus, jonka tiedän.”
Seppo Lahtinen, kirjailija: ”Heikki Kännön Ihmishämärä. Kolossaalinen romaani lienee tämän vuosituhannen hienoin kotimaisen kirjallisuuden merkkiteos. Tuntuu että vasta Rosa Liksom, A. W. Yrjänä, valveutuneet kriitikot ja sekä muutama muu sivistynyt ihminen on havainnut tämän. Heikki Kännön viisas ja eklektinen tuotanto alkaa jo vetää vertoja esimerkiksi Roberto Bolañon ja David Mitchellin tuotannoille.”
Leena Lehtolainen, kirjailija: ”Nuortenkirjat jäävät valitettavan usein tiedotuskatveeseen, vaikka nuorten lukemisesta ollaan huolissaan. Toisaalta ne voivat avata myös aikuisille oven nuorten maailmaan. Kirsti Kurosen oiva Seelanti vetää mukaansa salaperäiselle saarelle ja kuvaa tämän päivän nuorten unelmia, tuntoja ja tuskia. Henkilöt ovat moniulotteisia ja tarina jännittävä suljetun tilan mysteeri.”
Rosa Liksom, kirjailija: ”Jonatan Tolan Punainen planeetta. Hyvä kuvaus, erään perheen isän tarina.”
Laura Lindsted, kirjailija: ”Nathalie Sarrauten Kultaiset hedelmät (1963) sai aikoinaan ihan mukavasti huomiota. Ranskassa romaanille myönnettiin Prix international -palkinto sen ilmestymisvuonna, mutta tänään klassikkoteosta ei moni Suomessa tunne. Syytä olisi. Metafiktiivinen romaani kertoo romaanin nimeltä 'Kultaiset hedelmät' vastaanotosta. Oikeasti teos kertoo kirjallisen maailman valtapeleistä, ryhmädynamiikasta, konformismista ja opportunismista. Jos autofiktiobuumi ja kokemuskirjallisuusdogmatismi kyllästyttävät, kannattaa tarttua tähän.”
MARKUS LÄHDESNIEMI, BAZARIN KUSTANTAJA: ”Nostaisin tämän vuoden kirjoista Karoliina Niskasen Muamon. Se on voimakas, vaikuttava ja koskettava, kielellisesti upea romaani äideistä.”
LEENA MAJANDER-REENPÄÄ, KIRJAKUSTANNUSALAN VAIKUTTAJA: ”Sally Salmisen Katriina. Ruotsiksi kirjoitettu ja kirjoittaja ”katosi” ulkomaille. Siinäkö syy, että Väinö Linnan Pohjantähden rinnalle kuuluva teos jäänyt melko tuntemattomaksi. Romaani kuvaa suomalaisten naisen sitkeyttä ja selviytymistä vaikeissa oloissa."
MARI PAALOSALO-JUSSINMÄKI, EEVAN PÄÄTOIMITTAJA: ”Elina Hirvosen Kun aika loppuu on tärkeä romaani yksinäisyydestä, ilmastonmuutoksesta ja perheestä. Ihmettelen, että se ei ole saanut enempää huomiota. Myös Ann-Marie MacDonaldin Linnuntietä on upea kirja, joka tiivistää 1960-luvun tulevaisuudenuskon ja ahdistuksen yhteen perheeseen.”
MERJA MÄKI, KIRJAILIJA: ”Gudrun Mebsin käännösromaani Sunnuntailapsi (1985) voitti Saksassa ilmestyttyään lastenkirjapalkinnon, mutta olen kuullut siitä puhuttavan melko vähän. Teoksessa on uskottava lapsikertoja ja temaattinen taso myös aikuislukijalle. Minua puhuttelee teoksen moniulotteinen ihmisyyden kuvaus, etenkin päähenkilön rosot. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada hyvä lapsuus, ei edes aikuisena."
Nina Paavolainen, Teoksen toimitusjohtaja: ”Hanya Yanagiharan Paratiisiin (2022). Lahjakas kirjailija, monisyinen ja monella historiallisella tasolla kulkeva laajateemainen ja hieno romaani. Erinomaiset suomentajat ja ajan hermolla kansainvälisiä ilmiöitä seuraavat kustantajat saattavat maailmankirjallisuutta suomen kielelle, ja heidän työtään on syytä tuoda esiin.”
Johanna Paaso, Into Kustannuksen toimitusjohtaja: ”Aura Koiviston Harhamat. Korkeasaaressa kasvaneen Koiviston teksti on herättelevää ja kieli kirkkaan kaunista. Tunnistan nyt, että ihmisen ylenkatse muita lajeja kohtaan on tosiasia, mutta kuten useimpiin epäkohtiin, tähänkin voimme vaikuttaa.”
LAURA PALOHEIMO, KIRJAILIJA: "Clarissa Pinkolan Estésin Naiset jotka kulkevat susien kanssa on teos, jonka toivoisin kaikkien lukevan. Erityisesti toivon naisten lukevan kirjan, jonka on kirjoittanut yhdysvaltalainen kirjailija ja jungilainen psykoanalyytikko. Estés tarkastelee naisen psyyken vaistonvaraista osaa tuttujen ja vähemmän tuttujen tarinoiden, myyttien ja satujen naishahmojen kautta. Hän osoittaa kiehtovalla tavalla, miten tarinoiden naiset ilmentävät villinaisen kesyttämätöntä ja vaistonvaraista olemusta. Itselläni kirja on aina yöpöydällä ja palaan sen pariin säännöllisesti.”
Leena Parkkinen, kirjailija: ”Niko Hallikaisen Suuri märkä salaisuus on paras tänä vuonna lukemani romaani. Erityisesti teki vaikutuksen, miten fyysinen kirja se on. Ruoka, lapsen ahmiminen, vaahtokarkit ja sokerinrouskutus tuntuvat iholla aidon proustilaisessa hengessä. Lisäksi lapsen oikeuksista ja laman seurauksista lapsiin ei voi puhua liikaa.”
Kirsi Piha, bloggaaja, kirjailija, yrittäjä: ”Jonathan Franzenin koko tuotannon pitäisi saada enemmän huomiota, erityisesti tämän viimeisin, vuonna 2022 ilmestynyt Crossroads kannattaa lukea, sillä se on trilogian ensimmäinen osa. Franzen on terävä mutta empaattinen ihmisen tarkkailija, joka valaisee puolustusmekanismien ja fasadin takaa ihmisen haavoittuvaista minää ja näyttää samalla, että ihminen on montaa.”
REETTA-LIISA PIKKOLA, SUOMALAISEN KIRJAKAUPAN KAUPALLINEN JOHTAJA: ”Maria Turtschaninoffin Suomaa. Kaunis ja pakahduttava romaani suomalaisten ikiaikaisesta luontosuhteesta ja sukupolvien jatkumosta. Kirjan ahmi kerralla, ja sen loputtua jäi haikea, mutta myös voimaantunut olo siitä, että on itsekin osa tähän maahan juurtunutta sukupolvien ketjua.”
Silka Raatikainen, Kariston kustannuspäällikkö: ”Laura Mannisella on kyky käsitellä syviä, yhteiskunnallisia teemoja hauskasti ja yllättävästi. Hänellä on tarkka ja omaperäinen katse maailmaan ja ihmissuhteisiin. Mannisen uusi romaani Levottomat pilvet käsittelee terävästi mutta lämmöllä luopumisen vaikeutta.
Kirsi Ranin, Lukupiiriaktivisti ja Finlandia-kaunokirjallisusraadin puheenjohtaja: ”Kim Thúyn Ru (2019), Vi (2020) ja Em (2021). Kanadanvietnamilaisen Kim Thúyn kirjat ovat kauniita ja koskettavia tarinoita suvusta, sodasta ja uusista aluista. Hänen kielensä on runollista ja täsmällistä, kiteyttäen tunnetiloja, tapahtumia, kansakunnan historian käänteitä. Yhdessä lauseessa on sukupolvien perimä. Niin vahvaa, kaunista, syvää. Kirjat herättävät näkemään rakkauden hippuja.”
Ville Rauvola, Otavan tietokirjallisuuden kustannusjohtaja: ”Nykyään ylipäätään liian harva laadukas käännösromaani jää julkisuudessa ja sitä kautta ihmisten lukulistoilla liian vähälle huomiolle. Esimerkiksi ukrainalaisen kirjailijan Andrei Kurkovin Harmaat mehiläiset -romaanin soisi saavan lisää lukijoita. Ajankohtainen romaani sijoittuu itä-Ukrainan konfliktiin aikaan ennen Venäjän hyökkäyssotaan. Kirjassa mehiläistenhoitaja etsii sodan keskellä mehiläisilleen turvallista kotipaikkaa.”
Tuija Takala, kirjabloggaaja: ”Jokaisen pitäisi lukea Anneli Kannon Veriruusut Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla kansalaissotakuvauksen rinnalla. Kannon romaanista saa kaunokirjallisin keinoin koskettavan kuvan kaupunkilaisnaisten kansalaissodasta. Romaanin elämänmeno 100 vuoden takaa voisi antaa perspektiiviä tämän päivän poliittisiin polemiikkeihin.”
Jonna Tapanainen, tuottaja ja kirjapodcastaaja: ”Maailmantilanteen takia hakeudun kirjojen ääreen, jotka käsittelevät sotaa ja totalitarismia. Parhaiten sitä, mitä sota tekee kielelle, totuudelle ja ihmisyydelle kuvaa unkarislaissyntyinen Ágota Kristóf trilogiassaan, joka on suomennettu tänä vuonna: Iso vihko, Todiste, Kolmas valhe. Romaanikokonaisuuden niukka kieli ja armoton ihmiskuvaus tekee siitä lukukokemuksen, joka ei hevin unohdu.”
Tiina Tuppurainen, kirjailija: ”Heidi Airaksisen Maa, jota ei ole. Huolellisesti taustoitettu murhamysteeri 20-luvun Berliinin queer-maailmasta sekä tohtori Hirschfeldin uraauurtavasta seksuaalitieteiden instituutista, jossa tehtiin sukupuolenkorjaushoitoja. Kaivattu katsaus transhistoriaan, jota on pistetty talteen vain vähän.”
Marjo Tuomikoski, Akateemisen kirjakaupan toimitusjohtaja: "Hanya Yanagiharan Pieni elämäni. Kirja koskettaa, kuohuttaa, hämmentää ja hiljentää. Lukukokemus on rankka: kirjan julmuus, jatkuva sietokyvyn ylittyminen ja reilut 900 sivua eivät päästä lukijaansa helpolla. Äärimmäisen vaikuttavan ja loistavasti kirjoitetun teoksen soisi kaikkien jossain vaiheessa elämäänsä lukevan.”
Arttu Tuominen, kirjailija: ”Lauri Mäkisen Lopun alku D-mollissa. Mäkisen historiallinen romaani on moderni klassikko, joka kuljettaa lukijan Espanjan sisällissodasta toiseen maailmansotaan. Se näyttää, miten erilaiset ideologiat törmäävät, kuinka pienistä sattumista maailmanhistoria voi olla kiinni ja miten maailma hiljalleen syöksyy kohti kaiken tuhoavaa sotaa. Vuonna 2002 julkaistu romaani on teemoiltaan valitettavan ajankohtainen.”
Eeva Turunen, kirjailija: ”Olen odottanut innostuneena Katja Raunion Viime ajat -romaania, joka on juuri ilmestynyt, ja nyt on hyvä hetki nostaa esiin myös hänen edellinen kirjansa Sinun päiväs koittaa. Teos tarjoaa hienon kielellisen maailman, riemastuttavia yksityiskohtia sekä hykerryttävää ironiaa – ja esittelee omalaatuisen arkistovirkailijan, joka pureutuu yhä syvemmälle valtiomies Anton Harmajan kiehtovaan elämään ja sen valtakuvioihin. Terävä, kollaasimainen romaani ei sorru kaavamaisuuteen eikä selitä itseään auki.”
Pasi Vainio, Vinhan kirjakaupan kirjakauppias: ”Peter Bischelin Lastentarinoita on riemastuttava kokoelma vinksallaan olevia tarinoita aikuisille ja miksei isommille lapsillekin. Hurmaava teos, joka kaikkien tulisi lukea."
Nora Varjama, Aula & Co:n kustantaja: ”Paolo Giordanon Tasmania. Se ei ole helppo romaani, mutta erittäin kiinnostava avainromaani kirjailija-Paolosta, jonka yksityiselämän huolet sekoittuvat huoleen planeetan tulevaisuudesta."
Juha Virkki, Docendon kustantaja: ”Vaikka Sofi Oksanen hehkutti sitä somessaan, Sergei Lebedevin hieno romaani Mahdoton jäljittää (2021) jäi muuten täysin huomiotta. Ehkä syy oli se, että se putosi lajityyppien väliin: kyseessä on kertomus venäläisestä tappavan myrkyn kehittäneestä kemististä, mutta kieleltään kirja on aivan jotain muuta kuin tavallinen jännitysromaani eli hämmentävän kaunista proosaa. Yhden henkilön vaiheiden kautta kirja kertoo tarkasti Venäjästä ja siitä, mihin se on päätynyt. Lebedev on Saksaan emigroitunut runoilija ja esseisti, jota maailmalla on kutsuttu ”nuoremman polven venäläiskirjailijoista parhaimmaksi”.”
Kjell Westö, kirjailija: ”Ranskalaisen Eric Vuillardin muutaman vuoden takainen Päiväkäsky on elegantti mutta hyytävä teos. Se liikkuu genreltään romaanin ja tietokirjan välimaastossa, vaikka voittikin ilmestymisvuotenaan arvostetun Goncourt-romaanipalkinnon. Kompaktin, noin 160-sivuisen teoksen tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun Saksaan ja Itävaltaan, jossa Saksan silloisten teollisuuspohattojen pelkuruus ja ahneus silottivat Adolf Hitlerin ja kansallissosialistien tien absoluuttiseen valtaan.”