Saku Tuomisen mielestä on ihme, jos mikään ei muutu: ”Kuka on sanonut, että elämän pitäisi olla helppoa?”

Koronapandemian aikana on pohdittu, miten nopeasti maailma palaa ennalleen. Tietokirjailija ja luovuuskonsultti Saku Tuominen sanoo, että tuskin milloinkaan. Hänen mielestään on suorastaan ihme, jos mikään ei muutu.

Saku Tuominen on julkaissut useita teoksia ideoiden synnystä, paremmasta työkulttuurista ja hyvästä elämästä. Vuoden 2020 lopulla häneltä ilmestyi kirja Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on.

Sakulle korona-ajan isoin oivallus on ollut elämän epävarmuuden syvä hyväksyminen.

”Pandemia-aika on ollut eräänlainen ylin luokka kurssilla, jolla opetellaan hyväksymään epävarmuus.”

Kulunut vuosi on merkinnyt monille tulojen menetystä ja yksinäisyyttä sekä isoja kielteisiä muutoksia, mutta se on myös pakottanut miettimään asioita uudelleen.

”Filosofi Esa Saarinen on käyttänyt termiä uomakipitys. Liian usein riennämme suorituskeskeisesti eteenpäin emmekä malta ajatella. Nyt meille on suorastaan tyrkytetty mahdollisuutta kasvuun. Olisi tyhmää jättää se käyttämättä.”

Ajattelun taito vaatii opiskelua

Saku on pohtinut, kuinka vähän keskitymme mielen kehittämiseen. Jos lohkoo osaamisemme taitoihin, fysiikkaan ja mieleen, viimeinen kolmannes on selvästi alipainottunut.

Miksi ajattelen kuten ajattelen? Olenko riittävän utelias sekä omille ideoilleni että toisten ajatuksille? Osaanko kuunnella?

”Olen tietoisesti kehittänyt tietojani ja ammattitaitoani koko ikäni, ja yrittänyt elää kohtuullisen terveellisesti. Liikuntaakin olen harrastanut melkoisesti. Sen sijaan vasta viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana olen tajunnut, kuinka vähän olen opiskellut mielen kehittämistä.”

Saku Tuominen neuvoo ajattelun kehittämiseen yksinkertaisen ajatusleikin:

Jos väitän, että puolisoni ei kuuntele minua, onko se totta?

Mistä tiedän, että niin on? Miten toimin, koska luulen niin?

Entä kuinka toimisin, jos ajattelisin, että hän kuuntee minua?

Erimielisissä väittelytilanteissa voi miettiä, voisiko asia olla päinvastoin: ehkä minä en kuuntele puolisoani enkä arvosta hänen mielipiteitään. Kannattaa kokeilla asioiden kiepauttamista toisin päin.

Onko kaikki muka hyvin?

Sakun kirjan nimi on provosoiva, ja hän kertoo saaneensa siitä myös epäilevää palautetta. Miten hän voisi muka tietää, millainen kenenkin elämäntilanne on?

Näinä aikoina kaikki asiat eivät todellakaan ole hyvin. Esimerkiksi juuri läheisen syöpädiagnoosin kuullutta ihmistä kirjan nimi voi ärsyttää, ja jonkun mielestä väite voi tuntua jopa ylimieliseltä.

Saku muistuttaa, että kirjan nimi pitää lukea kokonaan. Ei hän suinkaan väitä, että kaikki olisin hyvin.

”Jos esimerkiksi sairastuu tai jää leskeksi, niin se on totta, tapahtunutta ei muuta mikään. Mutta mitä vaihtoehtoja sen jälkeen on? Asian voi joko hyväksyä tai sitten ei. Ihminen voi joko valittaa kohtaloaan tai keskittyä jatkamaan elämää.”

Saku sanoo, että kärsimys ei synny siitä mitä tapahtuu, vaan sen vastustamisesta. Siitä että ajattelee, ettei näin olisi saanut käydä.

”Maailmaa ei ole rakennettu niin, että asiat menisivät jatkuvasti toiveiden mukaan. Kaikenlaista tapahtuu, halusimme tai emme. Mutta siihen voi vaikuttaa, kuinka itse suhtautuu tapahtuneeseen.”

Saku muistuttaa myös, että on täysin mahdotonta asettaa ihmisten huolia ja ongelmia suuruusjärjestykseen. Ulospäin pieneltä näyttävä huoli voi olla toiselle musertavan suuri.

”Jokaisella on tämänsä, kuten runoilija Pentti Saarikoski sanoi.”

Kaikille tapahtuu myös ikäviä asioita. Yksi juo salaa, toisen lapsi käyttää huumeita, kolmas ei saa töiden takia unta öisin, jollakulla ei ole rahaa vuokraan.

”Voi tuntua kylmältä sanoa, että on luonnollista, että ihmiset kuolevat ja sairastuvat. Totuus on, että elämään kuuluu myös vastoinkäymisiä eikä kukaan tiedä, mihin tapahtumat johtavat.”

Hyväksymisen kaksi tasoa

Joku voi valittaa, että on tehnyt kymmenen vuotta töitä öitä myöten ja nyt tuli potkut. Asia tuntuu epäoikeudenmukaiselta, eikä tilanteen hyväksyminen ole helppoa.

Saku siteeraa entistä keskustan kansanedustaja Tapani Tölliä, joka on sanonut osuvasti: ”Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.”

Äkkiseltään humoristiselta kuulostavan tokaisun voi nähdä sisältävän myös viisautta. Hankalan tilanteen edessä täytyy miettiä vaihtoehtoja.

”On tajuttava, mitä ei voi muuttaa, ja sen jälkeen yritettävä löytää ne asiat, joihin voi vaikuttaa. Pitää miettiä, millainen toiminta johtaa parempaan elämään.”

Saku korostaa, että hyväksymisessä on kaksi tasoa: täytyy hyväksyä sekä se, mitä tapahtuu että se, miltä itsestä tuntuu, kun niin tapahtuu.

”Jälkimmäinen on vaikeampaa, mutta jo oman tunteen tunnistaminen auttaa alkuun.”

Saku ottaa esimerkiksi kateuden:

”Siinä vaiheessa, kun tunnustaa olevansa kateellinen, tilanne asettuu jo suurempaan kuvaan, ja kateus alkaa vähitellen hieman hellittää.”

Oliko se sittenkään epäonni?

Saku on puhunut aiemmin siitä, että saavuttaakseen hyviä asioita täytyy tehdä myös virheitä. Nyt hän kyseenalaistaa epäonnistumisen käsitteen.

”Kuka on sanonut, että elämän pitäisi olla helppoa? Tai ettei elämä voisi olla hyvää, vaikka se ei olisikaan helppoa”, Saku Tuominen kysyy.

”Mistä tiedämme, että emme opi jotain arvokasta myös asioista, jotka eivät toimi?”

Jokaiselle tulee ajoittain epäonnistumisia ja kielteistä palautetta, mutta niitä ei kannata jäädä surkuttelemaan. Viisas ihminen on mahdollisimman immuuni ulkoapäin tuleville huolille, joihin ei voi itse vaikuttaa.

”Emme voi muuttaa mennyttä, mutta voimme vaikuttaa nykyhetkeen ja sitä kautta tulevaan.”

Kaikesta voi oppia

Tärkeintä on nähdä hyvä ja vahvistaa sitä. Kysymys on valinnasta. Voimme ajatella, että mikään ei ole kovin ihmeellistä. Tai sitten, että kaikki on.

Saku kehottaa ottamaan esimerkiksi minkä tahansa asian ja tarkastelemaan sitä uteliaisuuden ja kiitollisuuden kautta. Hän on mukana opetusinnovaatiotyössä ja miettii paljon koulun roolia ja opettajan työtä.

”Eräs opettaja määritteli hyvän opettajan niin, että tämä ei vain inspiroi oppilaitaan, vaan hän myös inspiroituu itse oppilaista. Niinhän sen pitäisi olla.”

Buddhalaiset puhuvat myrkyn näkemisestä lääkkeenä. He uskovat, että kaikki mikä elämässä tapahtuu, tarjoaa mahdollisuuden kasvuun ja oppimiseen.

Luonnollisesti onnellinen

Myös Sakun oma työ ja elämä ovat muuttuneet paljon koronavuoden aikana ja hänen elämänpiirinsä on pienentynyt melkoisesti: ei työmatkoja, ei sosiaalisia tapahtumia.

”Koronasta on seurannut huolia ja ikäviä asioita, mutta yhtä lailla itse kukin voi listata hyviä puolia. Monella kaikki on kuitenkin ihan ok, ja miksei se voisi riittää?”

Ehkä vaikeinta pandemiassa on ollut se, että kukaan ei tiedä mitään varmaa. Pääseekö ensi kuussa elokuviin? Milloin on oma rokotusvuoro? Järjestetäänkö kesäfestivaalit? Milloin tämä menee ohi?

Saku Tuominen haluaa kiepauttaa tämänkin ajatuksen: Entä jos epävarmassa maailmassa tieto tai se, että kuvittelee tietävänsä ei olekaan olennaista? Ehkä tärkeintä on hyväksyä, että kukaan ei tiedä. Pitää vain opetella elämään epävarmuuden kanssa.

Ehkä ihminen onkin onnellisin, kun lakkaa tavoittelemasta onnellisuutta.

”Minulle onnellisuus on sitä, että elämässä on pääosin hyvä olla. Sitä, että saan tehdä merkityksellisiä asioita itselle tärkeiden ihmisten kanssa ja pystyn suhtautumaan elämään luottavaisesti.”

Onni ei löydy niinkään etsimällä kuin pysähtymällä. Ehkä ei tarvita mitään lisää tai enemmän.

Ehkä kaiken ei tarvitse olla paremmin.

”Tärkeintä on, että emme pilaa luonnollista onnellisuuttamme kohtuuttomilla odotuksilla sekä jatkuvilla vaatimuksilla ja vertailuilla.”

Presidentti Mauno Koivisto on tiivistänyt asian Tuomisen mukaan viisaasti: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Onnenpotku vai onnettomuus?

Kiinalainen kansantarina kertoo iäkkäästä miehestä, joka elelee pikkukylässä kaksin aikuisen poikansa kanssa.

Eräänä päivänä miehen maille eksyy hevonen, joka jää hänelle. Kyläläiset onnittelevat: kävipä teillä tuuri. Mies toteaa vain, ettei tiedä, oliko se onni vai onnettomuus.

Myöhemmin hevonen karkaa vuorille. Kun muut pahoittelevat tapahtumaa, mies sanoo, ettei voi olla varma, oliko kyseessä onni vai epäonni.

Yllättäen hevonen palaa vuorilta mukanaan kymmenen villihevosta, joita poika alkaa kesyttää. Jälleen vanhus toteaa, ettei tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Hevosia kouluttaessaan poika loukkaa jalkansa, ja kaiken kukkuraksi hevoset karkaavat vuorille. Pahoittelijat saavat kuulla saman pohdinnan onnesta tai onnettomuudesta.

Tämän jälkeen maassa puhkeaa sota, ja kaikki kylän nuoret miehet värvätään rintamalle. Vanhan miehen poika välttää sodan vammansa takia ja selviää hengissä.

Vihdoin kyläläiset tajuavat miehen viisauden: hyvältä tai huonolta vaikuttava asia ei ole aina sitä, miltä näyttää.

Juttu on julkaistu Eevassa 5/2021.