Saara Turunen on suomalainen kirjailija ja ohjaaja. Hän käsittelee teoksissaan sukupuolen, feminiinisyyden ja taiteen teemoja. Tähän mennessä on syntynyt kolme omakohtaista menestysromaania: Rakkaudenhirviö, Sivuhenkilö ja Järjettömiä asioita. Lisää on luvassa, vaikka Saara pelkääkin joka kerta, ettei mitään uutta enää synnykään.

Eevan kirjaklubin vieraat vastaavat kysymyksiin, joihin on vain oikeita vastauksia. Kysymyssarja on kunnianosoitus Marcel Proustin tunnetuksi tekemälle seurapelille.

Mikä kirja kaikkien pitäisi lukea? Virginia Woolfin klassikko Oma huone. Se on edelleen hämmästyttävän moderni ja muistuttaa siitä, että nainen tarvitsee oman huoneen ja tietyn määrän rahaa voidakseen kirjoittaa ja elääkseen vapaata subjektin elämää.

Minkä taidon haluaisit osata? Olisi ihanaa osata tanssia. Kaikkihan tietenkin osaavat tyylillään, mutta haluaisin osata tanssia ihan oikeasti.

Mitä pelkäät? Että aika loppuu, enkä ehdi tehdä kaikkia asioita, joita haluan. Minulla on taiteen tekemiseen liittyviä suunnitelmia, ja tarvitsen niihin paljon aikaa.

Mihin tuhlaat? Kirjoihin ja siivousvälineisiin. Ostin juuri kaksi puhdistuskiveä, ne ovat hirveän hyödyllisiä. Tykkään siivota, koska se tuo elämään rauhan ja järjestyksen tuntua.

Mikä on lempiäänesi? Ruohonleikkurin ääni. En ole koskaan itse leikannut ruohoa, mutta ääni tuo mieleen kesän.

Millaisessa tilanteessa valehtelet? Kun toivon, että kaikille jäisi jostain tilanteesta hyvä mieli eikä syntyisi ikävää tunnelmaa.

Kuka on muuttanut elämäsi? Ystävät, montakin kertaa. Heillä on ollut valtava vaikutus siihen, mitä arvostan, mitä olen uskaltanut tehdä ja miten näen maailman. Ympärilläni on paljon hyviä ihmisiä.

Mitä sanaa tai lausetta käytät liikaa? Klassisia niinku- ja tavallaan-ilmaisuja. Pahoittelut, en voi sille mitään. Täytesanat ovat tosin mainettaan parempia. Kun kirjoitan, käytän liikaa jonkinlainen-sanaa. Niitä osaan jo itsekin napsia pois käsikirjoituksesta ennen kustannustoimittajaa.

Jos voisit muuttaa yhden asian itsessäsi, mikä se olisi? Stressaisin vähemmän.

Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi? Sitä, että olen elossa ja kaikki on ihan ok. Toki teoksenikin ovat jonkinlaisia saavutuksia, mutta samalla ne ovat jo menneisyyttä eikä niihin voi jäädä pyöriskelemään. Pitää mennä eteenpäin.

Mikä on arvokkain omaisuutesi? Perhe, ystävät ja koti ovat tärkeimmät, siitä ei pääse mihinkään. Olen todella koti-ihminen.

Jos saisit olla joku muu yhden päivän ajan, kenet valitsisit? Olisin varmaan joku faarao. Voisi olla kiinnostavaa olla suuri johtaja ja nähdä jonkin toisen ajan sisälle.

Mitä toivot, että sinusta muistetaan kuolemasi jälkeen? Olisi kivaa, jos teokseni muistettaisiin. Toivon myös, että lähipiirini ihmiset muistaisivat jotain hyvää siitä, millainen olin ihmisenä muille. Täytyy yrittää olla hyvä, että sellaiset muistot olisivat mahdollisia.

Mikä on paras tekemäsi päätös? Varmaankin se, että olen hakenut opiskelemaan taidekouluihin. Olisin täysin toisenlainen ihminen, jos en olisi opintojen kautta ajautunut tekemään asioita, joita teen. Taiteilijuus on enemmän kuin työ, se on elämäntapa.

Mikä on lempipaikkasi maailmassa? Koti. Siellä on suuret ikkunat ja kaunis valo.

Mikä on hyödyllisin rutiinisi? Kävelylenkit, joita teen ainakin yhden päivässä. Ne pitävät ruumiin ja mielen virkeinä.

Minkä neuvon antaisit nuoremmalle itsellesi, jos voisit? Luota elämään, kaikki menee ihan hyvin.

Mitä olet oppinut rakkaudesta? Rakkaus ei ole oikeudenmukainen. Ihminen voi saada sitä täysin ansiotta, vaikka ei olisi hyvä eikä ansaitsisi sitä.

Missä asiassa muutit viimeksi mieltäsi? Imurin valinnassa. Olin ajatellut, että pölypussiton imuri olisi hyvä, mutta se osoittautui käytössä huonoksi, joten hankin taas pölypussillisen imurin. Luulen, että pidän siivoamisesta niin paljon, koska se on vastapainoa ajattelutyölle. Kun leivänmuruset rapisevat imurin putkeen, näkee kättensä jäljen heti.

Mikä herättää sinussa toivoa? Lapset ja nuoret. He ovat monissa asioissa meitä edellä, eivät elämän lannistamia niin kuin aikuiset joskus.

Artikkeli on julkaistu Eevassa 2/2023.