”Olin pitkään sitä mieltä, etten halua lapsia. Asuin Helsingin keskustassa ja vietin citysinkun elämää. Ajatus lapsesta tuntui kaukaiselta.

Aloitin terapian kymmenen vuotta sitten, kun isäni kuoli äkillisesti. Muutama vuosi myöhemmin myös äitini kuoli vakavan sairauden seurauksena. Viimeisen terapiasessioni jälkeen muutin mieleni lapsiasiasta. Terapeuttini kehotti vielä miettimään asiaa, ja myöhemmin eteeni sattui Facebookissa itsellisestä äitiydestä kertova artikkeli.

Laitoin ystävälleni viestin ja kysyin puolitosissani: pitäisikö minun hankkia lapsi? Ystäväni vastasi heti myöntävästi ja kertoi alkavansa doulakseni. Olin lähestymässä neljääkymppiä, ja mietin, että olisi jännittävää ja hauskaa saada lapsi.

PÄÄTIN HANKKIA LAPSEN YKSIN lahjasoluluovuttajan kautta. Itsellinen äitiys oli minulle luonteva valinta: en toivonut rinnalleni kumppania.

Tulin raskaaksi melkein heti. Sain kuitenkin kaksi keskenmenoa ennen Rosan syntymää. Ne olivat kipeitä kokemuksia. Raskausaikana olin hetken paniikissa ja mietin, mitä tuli tehtyä. Kun sitten Rosa syntyi keväällä 2022, kaikki on ollut helppoa ja luonnollista. En ole koskaan aiemmin potenut vauvakuumetta, mutta vauvan synnyttyä minulla on ollut kamala vauvakuume!

Raskaus ja äitiys ovat tehneet minulle hyvää. Rosa on ollut helppo vauva: nukkuu hyvin ja on tyytyväinen. Aiempaan arkeeni verrattuna on kuin olisin lomalla vauvan kanssa. On ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut stressata työasioista. En ole käyttänyt herätyskelloa sitten viime joulukuun.

Olen liikkunut vauvan kanssa alusta asti, viettänyt tavallista kaupunkielämää ja tavannut muita äitiystäviä. Tukiverkkoni on myös hyvä. Minulla on läheisiä veljiä ja useita sisarpuolia. Isäpuoleni toimii ukkina ja kummitätini mummin korvikkeena.

Halusin lapsen enemmän kuin tulla äidiksi. En ole koskaan kaivannut äitititteliä. En edelleenkään miellä meitä perheeksi vaan Rosaksi ja minuksi. Ajattelen, että ihminen voi olla kokonainen ilman perhettä tai lasta. Äitiydestä annetaan helposti kuva, että pitää uhrata koko elämä. Minun kohdallani pelottelu ei ole pitänyt paikkaansa. Rosa on tullut osaksi elämääni. Lapsen kanssa elämäntyyli voi olla lähes samanlainen kuin ennenkin. Ei minun tarvitse ihmisenä muuttua. Olen edelleen se sama Saara.

En olisi ollut valmis lapsiperhe-elämään 10 vuotta sitten. Tässä iässä on ollut henkisesti hyvä ikä hankkia lapsi. Tunnen itseni paremmin ja pystyn taloudellisesti tarjoamaan lapselle vakaan ja hyvän elämän. En ole epäillyt koskaan, etten pärjäisi yksin.

OLEN AINA TYKÄNNYT asua keskustassa ja kävelymatkan päässä Stockmannilta. Aiemmin koti oli paikka, jossa kävin kääntymässä. Olin aina kiireinen. Menin töistä suoraan tapaamaan kavereita ja tulin myöhään kotiin. Kun loma alkoi, suuntasin heti ulkomaille.

Rosan kanssa olen viihtynyt kotona. Kaupungissa asuminen ei ole tuntunut enää niin merkitykselliseltä. Vauva myötä olen löytänyt sisäisen rauhan eikä minulle tule enää tunnetta, että jäisin jostakin paitsi. Syksyllä muutamme Helsingistä Espooseen. Halusin meille enemmän tilaa ja hyvät ulkoilumahdollisuudet.

EN KOE OLEVANI KOTIÄITI. Nyt on ihana olla kotona, mutta vanhempainvapaan päätyttyä palaan takaisin töihin. On mielenkiintoista nähdä, millaista on yhdistää itsellinen äitiys ja työ. Se voi olla haastavaa, mutta luotan, että asiat järjestyvät.

Lapsensaanti antaa terveen perspektiivin työelämään: työn ei tarvitse olla niin tärkeä asia kuin se oli ennen vauvaa. Työntekoon ei tarvitse käyttää suurinta osaa elämästään, vaan myös kohtuullisella työmäärällä voi saavuttaa samoja asioita. Työnteko on luultavasti ennen täyttänyt tyhjää tunnetta sisälläni, mutta nyt loputon työnteko ei ole enää mahdollista.

ELÄMÄLLÄNI ON TÄYDELLINEN MERKITYS. En voinut ymmärtää, että on olemassa jotain näin tärkeää kuin oma lapsi.”

Juttu on julkaistu Trendissä 08/2022.