Saara Kotkaniemi haluaa välttää äitinsä virheet vaateasioissa – näin se näkyy hänen vaatekaapissaan

Mikä on lempivaatteesi?

Ruskea, pitkä trenssi, jonka ostin kuusi vuotta sitten 20 eurolla Relove-second hand -liikkeestä. Takki on ajaton ja laadukas, 1980-luvulla huolellisesti tehty. Hyvä trenssi ei mene koskaan pois muodista ja sopii kaiken kanssa.

Näitä jo elämää nähneitä klassikoita minulla on paljon. Joka sesongin perässä juokseminen ei ole minun juttuni. Haluan vaateostosteni kestävän aikaa.

Rakastan myös laadukkaiden pienten vaatemerkkien vaatteita. Olin surullinen, kun R/H lopetti toimintansa. Minulla on monta heidän vaatettaan kaapissani. Osa ihanista kotimaisista vaatteista jää hankkimatta, koska hinta on niin korkea.

Viisi vuotta sitten löysin Berliinistä korkealaatuisen mutta kohtuuhintaisen vaateliikkeen. Käytän edelleen housuja ja kahta paitaa, jotka ostin sieltä. Syyslomalla Pariisissa kävin Marais’n kaupunginosassa sijaitsevassa Art Du Basic -liikkeessä, joka myy tyylikkäitä mutta kohtuuhintaisia klassisia vaatekappaleita. Ostin sieltä Ranskassa valmistetut, mustat leveälahkeiset housut, joita varmasti käytän monta vuotta. Ne maksoivat sata euroa. Liikkeellä on myös verkkokauppa.

Pikamuotia ostan itselleni vain käytettynä, mutta ymmärrän, miksi se houkuttelee: kaikilla ei ole aikaa kierrellä kirpputoreja. Nykyään second hand -muotia löytyy onneksi helposti myös netistä ja kauppakeskuksista.

Kierrätätkö vaatteitasi?

Silloin tällöin. Usein jätän vaatteen omaan kaappiin odottamaan, kunnes löydän sen sieltä uudelleen, joskus vuosienkin jälkeen.

Äitini teki parikymppisenä mallin töitä. Valokuvista olen nähnyt, että hänellä on ollut mielettömiä asuja. Harmikseni hän ei ole säästänyt niistä yhtään.

Kaapissani on yhä ompelijalla yhdeksän vuotta sitten teetetty häämekkoni, sekä Pariisista vintageliikkeestä löytämäni Versacen tumman liila minimekko, jota en ole vielä koskaan käyttänyt. Ostin sen Jussi-gaalaan, jossa teemana oli kierrätys, mutta päädyinkin pukemaan ylleni toisen vintagelöydön. Priimakuntoinen merkkivaate oli yllättävän halpa. Maksoin siitä satasen.

Olen harkinnut näiden aarteiden myymistä, mutta en halua toistaa äitini virheitä. Ehkä tyttäreni vielä joskus ilahtuu, että olen säästänyt asut.

Olet ollut mallina Eevan muotijutussa. Mitä pidit kuvausvaatteista?

Ihanat lämpimät villapaidat olivat upeita, samoin kuvaukset ulkona aurinkoisessa merimaisemassa. Olen viettänyt elämässäni paljon aikaa saaristossa.

Erityisesti pidin rohkeasta kokonaisuudesta, jossa minulla oli hopeansävyinen paljettimekko yhdistettiin harmaaseen villapaitaan villapaitaan ja siniseen bleiseriin. Itse en ole tullut tehneeksi tällaisia yhdistelmiä, mutta idea oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Onko sinulle pukeutujaidolia?

Ei varsinaisesti, mutta ihailen kyllä esimerkiksi Maria Veitolan rohkeutta.

Syksyllä Pariisin metrossa näin kuusikymppisen naisen, jonka tyyli teki vaikutuksen. Hänellä oli vihreä trenssi, musta hame, villapoolo ja vyö sekä mustat nahkakengät. Punertavat hiukset olivat osittain kiinni pienellä pinnillä, kuulas meikki oli yksinkertainen ja huulet punatut. Kokonaisuus oli yksinkertaisen kaunis, naisellinen ja ajaton.

Kenen puoleen käännyt, jos sinulla on pukeutumispulma?

Kysyn toisinaan neuvoja pikkusiskoltani Hilmalta. Hän on joskus stailannutkin minua joihinkin tilaisuuksiin. Meillä on ihan erilaiset tyylit, joten vaatteita en häneltä voi lainata. Hilma on kiinnostunut 1990- ja 2000-luvun muodista. Tuohon ajanjaksoon osui oma teini-ikäni, enkä siihen tyyliin enää pukeutuisi kuin pakon edessä.

Tyttäresi on teini-iän kynnyksellä. Millaisia vaatekeskusteluja käytte?

Nyt eletään sitä vaihetta, että shoppailupäivät kaupungilla alkavat kiinnostaa. Ilahduin, kun hän syyslomalla löysi ensimmäistä kertaa itselleen vaatteita vintageliikkeestä.

Pikamuoti vyöryy päälle kaikkialta verkosta. Yritän valaista sen kielteisistä puolista, mutta nopeasti kasvavalle nuorelle sitä on joskus pakko ostaa. Kymmenvuotiaalle lastenvaatteiden koot ei usein enää riitä, toisaalta aikuisten vaatteet eivät vielä sovi. Erityisen vaikeaa on kenkien hankkiminen.

Minun kaapistani on jo löytynyt joitakin tytärtä kiinnostavia vaatekappaleita. Olen iloinen, kun ylisuuri villapusero tai valkoinen t-paitani kelpaavat lainattaviksi.

Jutun lyhyempi versio on ilmestynyt Eeva-lehdessä 12/24.