Saana Opacic asuu Turussa miehensä Janin sekä heidän kolmen lapsensa kanssa. Hän työskentelee kotiavustajana ikäihmisten parissa ja opiskelee lähihoitajaksi.

Pari vuotta sitten Opacic asetti tavoitteeksi luopua kaikesta turhasta ja säästää vuodessa 10 000 euroa asuntoa varten.

”Olen aina rakastanut kauniita vaatteita, lahjoja ja shoppailua. Sen kääntöpuoli on ollut se, etten ole hallinnut ostamista enkä osannut käyttää rahojani järkevästi.

Tulin 17-vuotiaana raskaaksi ja jäin yksinhuoltajaksi. Tunsin, että minua ei pidetty vastuuntuntoisena äitinä vaan minulle puhuttiin neuvolassa kuin lapselle. Halusin näyttää, että pärjään.

Ostin vauvalle valtavat määrät kaikkea, mitä kuvittelin vauvoilla kuuluvan olla. Ostamisesta tuli tärkeä osa elämääni.

Vartuin suurperheessä ja minulla on seitsemän sisarusta. En koe, että meiltä olisi koskaan puuttunut mitään. Minua kuitenkin kiusattiin koulussa, kun minulla ei ollut tiettyä reppua, kyniä tai merkkivaatteita. Kun aloin tienata omaa rahaa, tuntui hyvältä voida ostaa, mitä halusin.

Pitkään ostin vain ostamisen ilosta. Olin tunneostaja enkä miettinyt, mitä tarvitsen. Saatoin ajatella, ettei minulla ole varaa ostaa kunnon talvikenkiä, mutta ostin kerralla seitsemän bilemekkoa.

Minulla ei ollut käsitystä, mihin rahani menivät. Sain ostettua ruokaa ja maksettua vuokran, mutta loput tuhlasin.

Raha pönkitti itsetuntoani, ja aloin kuluttaa holtittomasti. Maksuvaikeuksien vuoksi sain melkein häädön kodistani ja puhelinliittymäni katkaistiin. Nostin opintolainaa ja otin pikavippejä maksaakseni laskuja, kunnes en enää pystynyt ja menetin luottotietoni.

Valmistumisen jälkeen maksoin ulosottoon tuhansia euroja. En uskaltanut myöntää kenellekään, etten saa laskujani maksettua. Kukaan ei epäillyt mitään, sillä päällepäin kaikki näytti hyvältä. Minulla ja vauvallahan oli paljon vaatteita ja tavaraa.

Jos olisin tiennyt, että shoppailuaddiktio on oikea sairaus, olisin saattanut tunnistaa sen ja hakea apua.

Tapasin mieheni Janin 2014 Ruisrockissa ja menimme naimisiin kolme vuotta sitten. Jaamme samanlaiset arvot, mutta meillä on ollut vääntöä rahasta. Jani on minua järkevämpi rahankäyttäjä.

Meillä oli tavoite, että saamme ostettua oman asunnon vuonna 2020. Rahaa ei kuitenkaan jäänyt säästöön. Jossain vaiheessa ajattelimme jo muuttavamme viisihenkisen perheemme kanssa yksiöön, jotta rahaa säästyisi.

Aloin miettiä keinoja säästää ja seurata tarkemmin kulutustani. Huomasin, että lasten vaatteisiin, take away -kahviin ja kaikenlaisiin pikkuostoihin meni pari sataa euroa kuussa. Olin lopettanut puoli vuotta aiemmin tupakoinnin, johon oli kulunut 150 euroa kuussa. Lähes saman verran kului töihin ostamiini eväisiin.

2021 tammikuussa päätin, että laitan joka kuukausi vähintään 300 euroa säästöön. Tavoitteena oli säästää kymppitonni vuodessa. Samaan aikaan päätin säästää asuntosäästötilille sata euroa kuukaudessa.

Päätimme Janin kanssa olla ostamatta kuukauteen mitään. Karsimme kodistamme turhaa tavaraa ja myimme ne kirpputorilla. Jätin vaatekaappiini vain muutamia vaatteita, joita oikeasti käytin. Aloin pitää kodistamme enemmän, kun sinne jäi vain tärkeät tavarat.

Tavaroista luopuminen, ostolakko ja säästäminen olikin yllättävän helppoa. Parin kolmen kuukauden kuluttua en enää halunnut ostaa mitään. Jos ostin, se oli harkittua.

Shoppailin aiemmin paljon kierrätettyä ja kuvittelin olevani vastuullinen, mutta se meni ihan överiksi. Ostin valtavat määrät vaatteita omille, siskon ja kavereiden lapsille.

Minulla ei ollut varaa ostaa kalliita merkkivaatteita, mutta halusin niitä, koska muillakin oli. Halusin niin kovasti kuulua johonkin ja olla joku, joten hankin merkkivaatteita kirpputoreilta, jotta lapset näyttäisivät hyvältä Instagram-kuvissani. Käytin kaiken vapaa-aikani kiertelemällä kirpputoreja. Suutuin, jos en löytänyt mitään.

Nykyään kulutan vähän. Rahaa menee lähinnä asumiseen, ruokaan, autoon ja lasten hankintoihin. Käyn loppu­kuusta tiliotteet läpi.

En halua enää ostaa mitään, mikä ei ole kestävän kehityksen mukaista. Parinkymmenen edullisen t-paidan sijaan minulle riittää yksi vastuullisesti tuotettu paita.

Ostan suurimman osan vaatteistani kierrätettynä ja haluan käyttää niitä mahdollisimman pitkään. Siksi myös korjaan vaatteita ja tuunaan niitä itselleni sopivaksi. Olen löytänyt oman tyylini eikä minun tarvitse enää haluta jotain, mikä näyttää hyvältä jonkun muun päällä.

Olen tänä vuonna säästänyt yli 15 000 euroa. Se tuntuu ihan hullulta ja uskomattoman hienolta.

Minulla ei ole koskaan ennen ollut rahaa säästössä. Minulle on aina opetettu, ettei vähävarainen ja pienipalkkainen voi säästää, mutta olen osoittanut, että se on mahdollista.

Olen laittanut joka päivä säästöön pienen summan ja kuussa yhteensä 500–800 euroa. Osa siitä on kirpputorimyynneistä saatua tuottoa. Olen kertonut kulutustottumuksistani ja jakanut säästövinkkejä Instagram-tililläni. Se on innostanut muitakin aloittamaan säästämisen.

Ensimmäinen tavoitteemme on ostaa oma asunto. Haluamme myös järjestää vihdoin hääjuhlan, ja sitten säästämme koko perheen reppureissua varten.

Raha ei ole muuttanut minua, mutta se tuo taloudellista turvaa ja levollisen olon. Hienointa on se, että raha ei enää hallitse minua vaan minä rahaa.”

Artikkeli on julkaistu Trendissä 01/2022. Artikkelin julkaisun jälkeen Saanan ja hänen miehensä haave omistusasunnosta on toteutunut.