Saana Nilssonin työ Supossa on niin salaista, etteivät läheisetkään tiedä siitä juuri mitään – yksi uran järkyttävimmistä tilanteista tapahtui vuonna 2017
Suojelupoliisin esikuntapäällikkö Saana Nilsson joutuu pitämään työssä onnistumisensa omana tietonaan.
Koripallokenttä on ainoa paikka, jossa Saana Nilsson vapautuu työasioista.
”Silloin keskityn ainoastaan pelaamiseen. Olen pelannut seitsenvuotiaasta saakka, ja koripallo on pelastanut minut. Joukkueessa on edelleen mukana lapsuuden pelikavereita. Toivon, että jaksan raahustaa kentällä vielä vuosikausia.”
Kun työskentelee Suojelupoliisin esikuntapäällikkönä, on vaikeaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa varsinkin, kun maailmalla tapahtuu paljon.
Suojelupoliisi eli Supo ehkäisee ja torjuu vakavia kansallisen turvallisuuden uhkia, kuten terrorismia ja vakoilua. Se myös tukee ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa tiedustelutiedon avulla.
Saanan työpaikan eli esikunnan tehtävä on tukea Suojelupoliisin johtoa ja vastata esimerkiksi kansainvälisistä suhteista, asiakkuuksista ja viestinnästä.
Vaikka työ kuormittaa, tieto tuo myös turvallisuuden tunnetta.
”Tunnen oloni turvallisemmaksi, kun tiedän Suomea koskevista turvallisuusuhkista. Kun tiedän, mitä on tulossa, minun ei tarvitse stressata.”
Lapsena Saana haaveili laulajan ja salapoliisin ammateista.
”Luin Vakoilijan käsikirjan hiirenkorville ja testailin esimerkiksi varjostustaktiikoita. Luin myös kaikki Neiti Etsivä -kirjat ja ihailin niiden päähenkilöä Nancya.”
Neiti Etsivän jalanjäljissä hän on viettänyt Supon leivissä jo 15 vuotta.
”Opiskelin Helsingin yliopistossa poliittista historiaa. Hain harjoitteluun ainakin kahdesti ennen kuin sain kutsun työhaastatteluun. Kuulemma pääsin, koska olin niin sitkeä. He eivät päässeet minusta eroon.”
Harjoittelun jälkeen Suposta tuli Saanan ensimmäinen oikea työpaikka, ja sillä tiellä hän on edelleen.
Uran alkuvaiheilla Saanan työ herätti ihmisissä toisinaan ihmetystä.
”Kun olin nuori nainen, minulta toisinaan kysyttiin, milloin pomoni tulee paikalle. Haluan kuitenkin ajatella, että se oli enemmänkin ihmettelyä kuin vähättelyä. Supossa oli ennen huomattavan paljon vähemmän naisia, johtotehtävissä ei juuri ollenkaan. Tilanne on muuttunut.”
Viime vuosina Suojelupoliisin toiminta on avautunut kansalaisille. Supon nettisivuilta löytyy myös julkisia raportteja, sen asiantuntijat ovat haastateltavina ja antavat toimittajille taustatietoja.
Somessa läsnäolo on laajentunut X:n ja Instagramiin vuosia sitten.
Saanakin avaa työtään Instagram-tilillään. Se on tuntunut alusta asti luontevalta.
Esimerkiksi syksyllä Supon 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestystä avoimesta tapahtumasta näkyi päivityksiä niin Supon virallisessa kuin Saanan omassa Instagramissakin.
”Ihmisillä on oikeus tietää, miksi Supo toimii niin kuin toimii. Käyn somen kautta esimerkiksi paljon keskusteluita nuorten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita tiedustelualasta ja Suposta työnantajana.”
Jokaisena työaamuna Saanaa vastassa on valtava tietotulva. Supon työntekijöiden on osattava erottaa olennainen tieto valtavan informaatiomäärän joukosta.
Tarkkuus on erityisen tärkeää, sillä olennaisia tietoja poimitaan esimerkiksi valtion päättäjille.
”Supo on vastuussa kaikkein vakavimmista kansallisen turvallisuuden uhkista, ja työssä on oltava koko ajan skarppina. Onneksi ympärilläni on osaavia työkavereita. Priorisointi on välttämätöntä, sillä kaikkea ei voi tehdä.”
Työtehtäviin voi kuulua esimerkiksi presidentille suunnattu briiffaus, johon tiivistetään maailman ajankohtaiset tapahtumat. Ministerit kaipaavat toisinaan kiireellisiä taustapapereita.
Päivään mahtuu myös paljon perinteisiä palavereja.
Vuosien mittaan Saanan työ on muuttunut. Alkuaikoina se tuntui paljon jännittävämmältä.
”Esimerkiksi tilannekeskuspäivystäjänä seurasin tietokoneruutuja, joihin päivittyivät Suomea ja koko maailmaa koskevat turvallisuustiedot. Puhelin saattoi soida yöllä, ja minun piti esimerkiksi ottaa yhteyttä Puolustusvoimiin tai kansainvälisiin kumppaneihin.”
Nykyisessä roolissa jännitys on erilaista.
”Joskus harvoin pääsen pitämään puheenvuoron presidentin tai ministerien edessä. Niitä hetkiä jännitän.”
”Läheiseni ovat tottuneet työhöni, eikä se tunnu minustakaan oudolta.”
Silloin, kun Supon työ onnistuu, siitä pitää vaieta. Muuten operaatioiden yksityiskohdat paljastuisivat.
”Onnistunut operaatio tarkoittaa yleensä sitä, että jokin uhka, esimerkiksi terroristiteko, on estetty. Onnistumme myös silloin, kun valtion johto saa työnsä tueksi oikeaan aikaan olennaista tiedustelutietoa. Jos epäonnistumme, sitä ruoditaan mediassa. Välillä tuntuu siltä, että kansalaiset tietävät meistä ainoastaan silloin, kun epäonnistumme.”
Saana joutuu vaikenemaan myös työnsä yksityiskohdista. Etätöitä Supossa ei saa pääsääntöisesti tehdä, sillä se olisi turvallisuusriski. Tiedon päätyminen ulkopuolisille voi estää salaisten operaatioiden onnistumisen.
Jokaiselle työntekijälle tehdään viiden vuoden välein laaja turvallisuusselvitys. Siinä selvitetään ainakin perhe- ja sukulaisuussuhteet, taloustiedot ja ulkomaansidonnaisuudet.
”Supo ei kuitenkaan tiedä elämästäni kaikkea, eikä minun tarvitse hyväksyttää elämäni päätöksiä työnantajallani.”
Saanan ei tarvitse vaieta työstään täysin.
”Esimerkiksi siskontytön syntymäpäivillä perheenjäseneni saattavat udella jostain ajankohtaisista asioista. He tietävät jo, etten aio kertoa heille mitään salassa pidettävää, vaan puhun yleisellä tasolla. Läheiseni ovat tottuneet työhöni, eikä se tunnu minustakaan oudolta.”
Yhden yleisen harhaluulon Saana kohtaa lähes aina, kun kertoo ulkopuolisille ammatistaan.
”Ihmiset kuvittelevat, että pystyn selvittämään heistä kaiken. Meistä kukaan ei kuitenkaan pääse käsiksi yksittäisten kansalaisten tietoihin. Tietojen katselu ilman pätevää syytä olisi rikos.”
Käsitys saattaa johtua siitä, että työnsä vuoksi Saanalla on tietoa, johon kansalaisilla ei ole pääsyä. Laki antaa Supolle mahdollisuuden käyttää salaisia tiedustelumenetelmiä ja hankkia tietoa, jota ei saa muualta.
Kun merkittävä uhka on käsillä, Suojelupoliisilla on Suomessa oikeus tutkia tietoja ihmisistä, jotka voivat olla uhka Suomen kansalliselle turvallisuudelle. Tällaiset uhkat ovat onneksi harvinaisia.
Eniten Saanaa koskettavat tapahtumat, jotka tulevat lähelle. Yksi uran järkyttävimmistä tapahtumista oli Turun terrori-isku vuonna 2017. Siinä kaksi ihmistä kuoli ja kahdeksan haavoittui.
Tuolloin Saana teki analyytikkona pitkiä päiviä. Omat tunteet oli pantava sivuun.
”Suurin terrorismiin liittyvä huolenaiheemme tällä hetkellä on toiminta verkossa. Siellä tapahtuva radikalisoituminen on oikea uhka, jonka kehitystä seuraamme tarkasti.”
Nauru auttaa työpaineisiin.
”Musta huumori on tärkeä selviytymiskeino, jonka avulla käsittelemme työyhteisössä vaikeita asioita. Haluan olla sellainen esihenkilö, jolle voi tulla kertomaan kaikesta ja jonka luona voi hengähtää. Kerron myös itse epävarmuuksistani, jännityksistä ja jopa itkun aiheista.”
Nyt on Saanan vuoro hengähtää ja toteuttaa pitkäaikainen haaveensa. Vuoden alusta hän aloitti puolentoista kuukauden virkavapaan ja kirjoittaa kirjaa vuosistaan Supossa.
”Kirja on pyörinyt mielessäni jo pitkään, mutta arjessa sen kirjoittaminen on osoittautunut mahdottomaksi. Olen aina rakastanut luovaa tekemistä, kuten maalaamista ja kirjoittamista.”
Saanan kirja on kokoelma hänen ammatillisia muistelmiaan.
”Haluan astua pari askelta taakse ja miettiä, mitä minulla on sanottavaa.”
Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 1/25.
