Johanna Pakonen, 45:

”Sairastuin ruusufinniin ensimmäisen kerran kolmetoista vuotta sitten hektisen keikkaputken jälkeen. Olen laulaja ja minulla oli kiertue Lapissa. Vietin päivät rinteessä pakkasessa ja viimassa, illalla saunoin ja esiinnyin. Välipäivinä nautin kuohu­viiniä.

Skumppa sai poskeni ja varsinkin nenänpääni lehahtamaan punaisiksi. Näin ei ollut tapahtunut aikaisemmin.

Bändin soittajat alkoivat nimittää minua Petteri Punakuonoksi. Nenä oli punainen, eikä meikki helpottanut tilannetta.

Vietin koti-iltaa kiertueen jälkeen telkkaria katsellen ja pakastemarjoja syöden, kun yhtäkkiä poskiani alkoi kirvellä ja syyhyttää.

Posket olivat tulipunaiset, ja iholle oli myös noussut pientä näppyä. Ihoa kirveli ja ihmettelin, mikä hiivatti tämä on.

Menin yleislääkärille ja sain hoidoksi kortisonivoidetta. Käytin sitä viikon pari, mutta se vain pahensi tilannetta. Ärtynyt iho meni haavoille.

Apu löytyi ihotautilääkäriltä, joka teki diagnoosin melkein heti kasvoni nähtyään. Minulla oli ruusufinni.

Allergiatestissä löytyi useita yliherkkyyksiä, jotka olivat laukaisseet oireeni. Sain antibioottikuurin, hoitovoiteen ja oppaita, joissa kerrottiin, miten ruusufinniä pitäisi hoitaa.

Minuun iski epätoivo, kun perehdyin oppaisiin: onko minulta kielletty elämä kokonaan!

Opin, että ihoa saattoi ärsyttää melkein mikä tahansa: kuumat juomat, mausteinen ruoka, alkoholi. Meikkipussi piti käydä tarkasti läpi. Hankkiuduin eroon kaikista tuotteista, joissa oli öljyä tai alkoholia. Saunassa ei suositeltu käymään eikä oleskelemaan pakkasessa.

Tuskailin, että eikö esiintyvälle taiteilijalle voinut mitään muuta tautia tulla kuin tämä, joka näkyi naamasta.

Keikoilla minun oli pakko käyttää paksumpaa meikkiä, vaikka mieluiten iho olisi ollut ilman mitään. En voinut mennä ihmisten eteen kasvot punaisina. Niinpä meikkasin ja pesin meikin heti esityksen jälkeen pois.

Onneksi antibioottikuuri alkoi vaikuttaa ja iho rauhoittui joksikin aikaa.

On ollut vuosia, jolloin en ole syönyt yhtään antibioottikuuria ruusufinnin takia, ja sitten on ollut vuosia, jolloin kuureja on tarvittu kaksi.

Olen huomannut, että oireet pahenevat talvella. Hankala aika alkaa joulukuussa. Keväällä ja alkukesästä taas helpottaa.

Ruusufinni ei välttämättä pidä auringosta, mutta minun ihoni nauttii siitä. Alkoholista luovuin kokonaan kymmeneksi vuodeksi. Nykyään saatan juoda ruoan kanssa viiniä, mutta se näkyy heti naamasta. Jo yksi lasillinen proseccoa saa poskeni hehkumaan.

Vältän voimakkaasti maustettuja ruokia, erityisesti pippuria. Kahvia ja muita kuumia juomia en ole jättänyt, koska en ole huomannut niillä vaikutusta. Saunassa käyn edelleen mutta vain kaksi kertaa viikossa.

Olen kokeillut kaikenlaista. Jokaisen iho on yksilöllinen, vaikka vaiva olisi sama. Olen esimerkiksi saanut apua punoitukseen ja kutinaan tyrnimarjamehusta, jota sivelen iholle sellaisenaan.

Laivakeikoilla olen saanut tax free -myymälöiden ammattilaisilta hyviä tuotevinkkejä esimerkiksi rauhoittavista, kertakäyttöisistä kasvonaamioista.

Itsetuntooni vaiva ei vaikuta. Arkena en meikkaa, ja keikoilla voin peittää punoituksen meikillä.

En välitä muiden ajatuksista tai surkuttele itseäni. Ajattelen niin kuin pappani aikoinaan sanoi, että ”ei yksi kolo komiassa”.