Sairaanhoitaja-Sirpan, 48, reisi muuttui yhtäkkiä tulipunaiseksi – tajusi saman tien, mistä on kyse: ”Vähänpä tiesin tuossa vaiheessa”
Kun Sirpa Yksjärvi sai terveen paperit melanoomasta, hän ehti elää huolettomasti kuukauden. Sen jälkeen alkoi kymmenien ruusujen kierre, mutta Sirpalla on jo apuna tutut konstit.
Onpas askel tänään tahmea, mietti Sirpa Yksjärvi. Hän oli kävelyllä tutulla lenkkireitillään Keljossa Jyväskylässä. Oli poikkeuksellisen kuuma toukokuun päivä ja hikikarpalot kihosivat otsalle.
Olo alkoi muuttua huonoksi. Ehkä minulla on vain jano ja olen syönyt huonosti, Sirpa päätteli.
Kotiin päästyään Sirpa kävi kyljelleen sohvalle. Hän alkoi täristä kylmyydestä. Kuumetta oli yli 39 astetta, vatsaan sattui ja nivusia särki.
”Kirjoitin siskolleni tekstiviestin, jossa ihmettelin horkkaani. Siskoni vastasi suorasukaisesti, että soita taksi ja mene päivystykseen.”
Sirpa totteli ja lähti Jyväskylän keskussairaalaan. Siellä sairaanhoitaja kysyi, onko Sirpalla iho-oireita. Sirpa kurkisti vaatteidensa alle ja huomasi kauhukseen, että oikea reisi oli tulipunainen.
Itsekin sairaanhoitajana työskennelleenä Sirpa tiesi heti, mistä oli kyse. Hänellä oli ruusu jalassa.
Sirpa sai antibioottia suonensisäisesti ja jäi sairaalaan hoidettavaksi.
”Ajattelin, että piti sitten tämmöinenkin kokea, mutta hoidetaan pois. Vähänpä tuossa vaiheessa vielä tiesin.”
Tuosta hetkestä on nyt 12 vuotta.
Sen jälkeen Sirpalla on ollut kymmeniä ruusuja eli bakteeri-infektioita molemmissa jaloissaan.
Sirpa Yksjärvi, 48
Työ: Opiskelee työnohjaajaksi
Asuu: Jyväskylässä
Perhe: Puoliso, neljä lasta ja yksi lapsenlapsi.
Pahimpina aikoina ruusu puhkesi joka toinen kuukausi eli kuusi kertaa vuodessa. Sirpa oli tuskastunut ja turhautunut. Elämä pyöri jalkojen ympärillä, ja Sirpa oli tämän tästä sairaalassa hoidettavana. Hän joutui olemaan myyntityöstään jatkuvasti sairauslomalla, mikä aiheutti huonoa omaatuntoa.
Hoidoksi Sirpa sai joka kerta antibiootteja. Lisäksi hän käytti estolääkkeenä penisilliini-antibioottia, joka pistettiin pakaraan terveyskeskuksessa.
Pahimmillaan Sirpa ramppasi pistettävänä kymmenen päivän välein. Käytettyjen antibioottien määrä alkoi hirvittää.
”Tykkään matkustella ja reissaan eksoottisiinkin maihin, kuten Brasiliaan ja Kap Verdelle. Aloin pelätä, että minulle tulee antibioottiresistenssi. Jos nappaisin matkalla jonkun erikoisemman bakteerin eivätkä antibiootit enää tepsisi, pahimmassa tapauksessa kuolisin.”
Sirpalla todettiin hiljattain keliakia. Hän on miettinyt, millä kaikin tavoin lukuisat antibiootit ovat voineet vaikuttaa vuosien varrella suoliston kuntoon.
Tiheästi puhjenneita ruusuja ihmeteltiin apteekissa. Kun Sirpa haki ties kuinka monetta estolääkettään, farmaseutilta pääsi lipsahdus: miten noin nuorella ihmisellä voi olla noin paljon ruusuja?
Sirpa oli alle nelikymppinen. Ruusua pidetään enemmänkin ikäihmisten riesana.
”Tyyppitapaus taitaa olla kumisaappaissa kulkeva mummo, jonka varpaanvälit hankautuvat rikki ja niihin kehittyy ensin sieni-infektio ja sitten ruusu.”
Ihorikkojen lisäksi ruusulle altistavat muun muassa jalkojen turvotus, diabetes ja ylipaino. Sirpan ruusurumba sai kuitenkin lähtölaukauksensa muista syistä.
Kannattaisi mennä näyttämään tuota luomea, Sirpan puoliso kehotti vuonna 2011. Sirpalla oli vasemmassa pakarassaan luomi, joka oli kasvanut ja muuttunut mustaksi ja karheaksi.
Työterveyslääkäri poisti luomen ja lähetti sen patologille. Sirpa sai jo viikon päästä pyynnön palata vastaanotolle. Hänellä todettiin 36-vuotiaana melanooma.
Sirpa ei osannut olla peloissaan vaan ajatteli, että kyllä melanooma hoituu.
Melanooma oli luokitukseltaan paksu eli vakava-asteinen, joten leviämisriskin vuoksi siihen tehtiin vartijaimusolmuketutkimus. Tutkimuksessa poistettiin imusolmukkeet vasemmasta nivusesta. Selvisi, että melanooma oli levinnyt vartijaimusolmukkeisiin, joten niitä poistettiin lisää sekä nivusesta että vatsaontelosta. Sirpa sai myös sädehoitoa.
Vuotta myöhemmin syöpä oli levinnyt alavatsan pehmytkudokseen ja toiseen nivuseen.
”Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta. Tauti levisi hoidoista huolimatta ja aloin pelätä, missä kaikkialla syöpä vielä lymyää.”
Myös oikean puolen nivusesta ja vatsaontelosta poistettiin imusolmukkeet, ja Sirpa sai uuden kierroksen sädehoitoja. Keväällä 2013 vatsaontelosta leikattiin jälleen yksi patti. Kun Sirpa meni kuulemaan tuloksia, häntä odotti yllätys.
Patista ei löydetty melanoomaa. Lääkäri oli lähettänyt näytteen patologille kahteen kertaan, koska hänkään ei ollut meinannut uskoa tuloksia.
”Yhtäkkiä olinkin terve. Tai niin luulin. Ilouutisen jälkeen meni vain kuukausi, kun sain ensimmäisen ruusun jalkaani.”
”Jokainen ruusu aiheuttaa syyllisyyttä.”
Imusolmukkeiden poiston jälkeen Sirpalle kerrottiin, että jalat voivat jatkossa turvota herkemmin, mutta ruusuriskistä kukaan ei puhunut mitään. Turpeisiin jalkoihin tulee herkästi pieniä ihorikkoja, jotka ovat kuin auki jäänyt portti bakteereille.
”Alkuvuosina jossittelin ja taisin olla vähän katkerakin. Jos olisin sairastunut pari vuotta myöhemmin, imusolmukkeita ei ehkä olisi poistettu, koska melanooman lääkehoito on sittemmin kehittynyt.”
Vuonna 2018 jalat olivat Sirpan sanojen mukaan pölkyn kokoiset. Muut ihmiset jäivät tuijottamaan niitä.
”Olimme poikani kanssa Kap Verdellä, ja muistan elävästi, miten jalkojani osoiteltiin ja selvästi kauhisteltiin. Tunsin hirvittävää häpeää niistä. Jälkeenpäin olen itsekin ihmetellyt, miten pystyin edes kävelemään niillä.”
Lääkäri totesi, että turvotukseksi kerääntynyt neste oli muuttunut rasvakudokseksi, ja jalkoihin tehtiin rasvaimut jalkaterästä nivusiin. Sen jälkeen jalat eivät ole turvonneet yhtä pahasti.
Sirpa on hyväksynyt, että hänen on elettävä jalkojensa ehdoilla. Maanantaisin hän katsoo tulevaa viikkoa läpi ja miettii valmiiksi, missä väleissä hän pystyy lepuuttamaan jalkojaan.
Tärkeintä on liikunnan ja levon oikea suhde.
”Jos käyn kävelyllä, vastapainoksi on saatava jalat ylhäälle. Tunnen heti, jos olen ollut liikaa jalkojeni päällä. Kiristävä ja puristava tunne on merkki siitä, että nyt on jo kiire heittää jalat ylös.”
Kävelyn lisäksi Sirpa pyöräilee, ui ja vesijuoksee, jotta saa jalkoihinsa pumppaavaa liikettä. Se ehkäisee turvotusta.
Jalat pitää rasvata säännöllisesti, ja Sirpa pitää tukisukkia ympäri vuorokauden.
”Tukisukat ovat oma show’nsa. Sukan silikonit eivät saa hangata ihoa. Muuten iho menee rikki ja jalkaan tulee ruusu. Kesällä sukat hiostavat, jolloin varpaanvälien iho voi mennä herkemmin rikki – ja taas tulee ruusu. Toisin sanoen myös hoito aiheuttaa jatkuvan ruusuriskin.”
Sirpa yritti pitkään sinnitellä töissä. Haasteena oli, että jalat turpoavat istuessa mutta toisaalta ärtyvät myös seistessä.
Lopulta toimistotyö oli jaloille niin pahaa myrkkyä, että Sirpa päätti irtisanoutua vuonna 2024.
”Olin jatkuvasti pettynyt itseeni. Jokainen ruusu aiheuttaa syyllisyyskohtauksen siitä, etten ole tehnyt jotain riittävän hyvin: joko liikkunut tarpeeksi tai levännyt riittävästi.”
Sirpa päätti opiskella työnohjaajaksi ja ryhtyä yrittäjäksi, jotta hän voisi säädellä työaikojaan jalkojensa tilanteen mukaan.
”Surkuttelun sijaan olen päättänyt, että minähän pärjään.”
Jos jatkuva tukisukkien kanssa pelaaminen ja jalkojen ylhäällä pitäminen välillä rassaavatkin, niistä on ollut myös apua.
Viimeisestä ruususta on nyt yli vuosi.
”Muistan mainita sen aina kaikille. Se on minulle niin merkityksellinen asia. Ruusuista toipuessa menee aina viikko vuoteen pohjalla, joten en kaipaa sitä elämääni.”
Välillä ulkonäköön liittyvät asiat harmittavat. Pukeutuipa Sirpa miten tahansa, mustat tukisukat ovat aina osa asua. Nilkkakorusta ei tarvitse haaveilla, ja korkokengät hän on saanut unohtaa. Sirpa pystyy käyttämään vain edestä sidottavia kenkiä, koska jalan koko vaihtelee turvotusten mukaan.
”Toisaalta olen jo aika sinut tähän touhuun. Vuodenvaihteessa oli ensimmäisen lapsenlapseni ristiäiset. Silloin ajattelin, että olkoot, ja vetäisin reteästi pinkit sukkahousut tukisukkien päälle.”
Sirpa on oivaltanut, että hän voi omalla asenteellaan vaikuttaa hyvinvointiinsa ja fiilikseensä.
”Surkuttelun sijaan olen päättänyt, että minähän pärjään.”
Ruusu voi äityä verenmyrkytykseksi
Kuumottava punoitus ja kipu jalassa ovat syitä lähteä lääkäriin.
- Ruusu on ihon ja ihonalaiskudoksen vakava bakteeri-infektio. Tavallisin aiheuttaja on beetahemolyyttinen streptokokki.
- Se esiintyy yleensä toisessa jalassa ja siihen liittyy ihon turvotusta, liekehtivää ja kuumottavaa punoitusta ja kipua. Kuume nousee äkillisesti ja mukana tulee vilunväristyksiä. Ruusuun voi liittyä myös pahoinvointia ja päänsärkyä. Oireet voivat ilmaantua parissa tunnissa.
- Lääkäriin tulee hakeutua välittömästi. Hoitona on penisiliini-antibiootti. Hoitamattomana ruusu voi edetä verenmyrkytykseksi.
- Ruusulle altistavat ihorikot, alaraajojen turvotus, diabetes, ylipaino ja aiemmin sairastetut ruusut.
- Tukisukat, hyvä ihonhoito sekä ihon hautumisen ja hankautumisen välttäminen ennaltaehkäisevät ruusua. Esimerkiksi hyviin kenkiin kannattaa panostaa.
- Ruusu on naisilla yleisempää ja riski lisääntyy ikääntymisen myötä.
Lähde: terveyskirjasto.fi
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 4/2025.
