Rosa Meriläistä ärsyttää, kun suomalaiset eivät saa töissä suutaan auki – ”Moni istuu kädet puuskassa takapenkissä”
Kirjailija Rosa Meriläinen uskoo, että töissä on helpompi olla urhea yhdessä kuin yksin.
Minua korpeaa, kun ihmiset välttelevät vastuuta eivätkä saa suutaan auki. Moni on ollut sellaisessa tilanteessa työpaikalla. Etukäteen on puhuttu, että jokin asia pitää ottaa esiin esihenkilön kanssa, mutta kun puhumisen hetki tulee, useimmat eivät avaakaan suutaan. Joku joutuu olemaan yksin rohkea, kun muut tuijottelevat kengänkärkiään.
Jokaisen pitäisi vuorollaan kakistaa totuus suustaan. Olla muiden puolella, solidaarinen muille.
Usein sanotaan, että on rohkeita yksilöitä ja että muidenkin pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja tsempata. Minusta se ei mene niin. On helpompi olla urhea yhdessä.
Kun jokainen voi luottaa siihen, ettei jää tosipaikan tullen yksin, yhdessä voidaan olla lopulta urheampia kuin kukaan olisi yksinään.
Rosa Meriläinen
on Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteeri ja kirjailija. Hänen teoksensa Sano vaan! Urheamman tilan periaatteet (Storytel) ilmestyi alkuvuodesta.
Hiljaisuus on usein konfliktin pelkoa. Usein se on myös sitä, että ihmiset ovat tottuneet siihen, että joku muu hoitaa asiat. Ei ole pakko kantaa vastuuta.
Suomessa on tosi sallittua tulla paikalle vain kuuntelemaan. Moni istuu kädet puuskassa takapenkissä, sanoo yhden happaman kommentin ja tuntee osallistuneensa hienosti.
On myös paljon hierarkkisia yhteisöjä, joissa ihmiset tietävät, ettei heiltä edes odoteta puheenvuoron käyttöä.
Se on turhauttavaa ja kohtuutonta niille, jotka yrittävät. Ihmiset uupuvat, kun he ratkovat asioita yksin.
Urheammassa tilassa kaikki sitoutuvat puhumaan ikävän asian halki ja ratkaisemaan sen yhdessä.
Maailmalla järjestöissä, joissa täytyy keskustella vaikeista asioista, käytetään usein urheamman tilan periaatteita. Se tarkoittaa sitä, että urheudelle sovitaan aika ja paikka.
Päätetään esimerkiksi, että tässä kokouksessa kukin kantaa vastuun tilanteesta, panee itsensä likoon ja sanoo sanottavansa. Urheammassa tilassa kaikki sitoutuvat puhumaan ikävän asian halki ja ratkaisemaan sen yhdessä. Siellä pidetään huolta siitä, että kaikkia kuunnellaan ja kaikkien mielipiteitä arvostetaan.
Suosittelen kokeilemaan samaa Suomessakin.
Kun kaikki osallistuvat, asioita on helpompi käsitellä oikeudenmukaisesti. Mitä vaativampi tehtävä tai isompi haaste on, sitä todennäköisemmin kaikkia tarvitaan.
Urheampi tila ei tarkoita sitä, että turvallisen tilan periaatteet on peruttu – päinvastoin. On helpompi olla urhea, kun tuntee olevansa turvassa.
Sekin on vastuunkantoa, että kun muut käyttävät puheenvuoroaan, on kannustava ja empaattinen kuuntelija.
Jos urheutta haluaa harjoitella yksin, voi aloittaa siitä, että tukee muiden urheutta. Kannustaa, kuuntelee, kehuu ja on empaattinen.
Sekin on vastuunkantoa, että kun muut käyttävät puheenvuoroaan, on kannustava ja empaattinen kuuntelija. Silloin muiden ei tarvitse pelätä nolatuksi tulemista tai sitä, että joku alkaa räplätä kännykkää puheen aikana.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 7/2025.
