Linda, 29, joutui kuuntelemaan törkykommentteja rinnoistaan jo yläasteella – tuttavan vinkki toi avun vuosien kärsimykseen
Linda Nevalaisen elämä helpottui henkisesti ja fyysisesti, kun hän pääsi rintojen pienennys- ja kohennusleikkaukseen. Rintojen tuijottelun sijaan hänet kohdataan nyt omana itsenään.
”Rintani alkoivat kasvaa alakouluikäisenä. Päätin kuudennen luokan D-kupin rinnoilla ja aloitin yläasteen kuppikoolla H. Siitä lähtien minut on kohdattu rintani edellä: niitä on kommentoitu, kosketeltu ja niiden vuoksi minua on osittain koulukiusattu.
Yläkouluikäisenä levitettiin huhua, että olin ottanut silikonit tai olisin raskaana. Pojat haukkuivat päivisin, mutta laittoivat iltaisin Messengerissä viestiä ja pyysivät näyttämään rinnat. En ole elänyt maailmassa, jossa miehinen katse ei olisi kohdistunut rintoihini, olipa päälläni sitten kuinka peittävä toppatakki.
Rintani olivat painavat ja roikkuvat. Kuukautisten aikaan rinnat hankasivat ihon alapuoleltaan rikki. En voinut olla ilman rintaliivejä, ja suuren kuppikoon vuoksi oli vaikea löytää istuvia vaatteita. Työhaastattelutilanteissa koin painetta, miten pukeutuisin. Mietin, edistivätkö rintani työpaikan saamista vai päinvastoin.
Kärsin painavista ja suurista rinnoista vuosia, ennen kuin eräs tuttavani vinkkasi, että kriteerini täyttyisivät ja voisin päästä julkisen terveydenhuollon kautta rintojen pienennysleikkaukseen. Lopetin tupakanpolton, jotta pääsin leikkausjonoon. 2018 vuoden lopulla pääsin peruutuspaikalta leikkaukseen.
Kirurgi kysyi, millaiset rinnat haluaisin. Olen 180 senttiä pitkä, joten halusin kropalleni sopusuhtaiset rinnat: ei liian pieniä, ei liian suuria.
"Kun olen kertonut rintaleikkauksesta, tyypillisesti ihmetellään, miksi pienensin rintani, ja eivätkö suuret rinnat ole aina paremmat.”
Samalla tehtiin rintojen kohotus. Tämä tehdään terveydellisistä syistä, jotta rinnat eivät roikkuisi ja tuntuisi raskailta.
Jälkikäteen olen harmitellut, etten hakeutunut rintaleikkaukseen aikaisemmin. En ajatellut sen olevan taloudellisesti mahdollista, ja leikkausoperaatioon meneminen pelotti. En halua kannustaa rinta- tai kauneusleikkauksiin menemistä trendien perässä juosten, sillä operaatioihin liittyy aina riski ja toipuminen on kivuliasta.
Minulle rintaleikkaukseen meneminen oli riskin arvoista: niska- ja hartiakivut jäivät heti leikkauspöydälle. Rinnoistani lähti kilon verran massaa pois. En voinut käsittää, kuinka paljon kevyempi oloni oli.
Oli upea tunne heittää vanhat liivit pois ja ostaa tilalle seksikkäitä alusvaatteita. C-kupin rintani ovat nyt kauniit: ne eivät roiku tai ole inhottavan oloiset. Ne eivät tule naamalle, kun nostan asioita, ja vaatteet istuvat paremmin. Kun olen yksin kotona alastomana peilin edessä, oloni on hyvä.
”Rintaleikkaukseen meneminen on ollut elämäni parhaita päätöksiä. Kehollisen hyvinvoinnin lisäksi itsetuntoni on kohonnut.”
Kun olen kertonut rintaleikkauksesta, tyypillisesti ihmetellään, miksi pienensin rintani, ja eivätkö suuret rinnat ole aina paremmat. Tällaiset kommentit tulevat miehiltä. En kuitenkaan välitä miesten mielipiteistä. Olen muutenkin kiinnostunut naisista.
Rintaleikkaukseen meneminen on ollut elämäni parhaita päätöksiä. Kehollisen hyvinvoinnin lisäksi itsetuntoni on kohonnut. Olin ollut muun kropan kanssa sopusoinnussa, mutta rinnat olivat aina aiheuttaneet epävarman olon, ja juuri niitä aina katsottiin ja kommentoitiin. Se nakersi itsetuntoani.
On ihanaa, ettei kommentointia enää ole. Humalaiset miehet eivät enää lähesty kömpelöillä iskuyrityksillään tai baarin vessassa naiset eivät enää kysy, saisivatko he koskea rintojani. On kiva, että minut nähdään naisena – avoimena, hauskana ja mielenkiintoisena Lindana.”
Juttu on julkaistu Trendissä 1/24.
