Kun Remu Aaltosen kotitaloon astuu sisään, tuntuu kuin olisi tullut toiseen maailmaan – ”Haluan, että ympärilläni on kauneutta, sillä se on hurja energia”
Muusikko Remu Aaltosen kodissa tärkeintä on hyvä henki, spiritti. Sisustuksessa hän luottaa intuitioon ja esineisiin, jotka löytävät hänen luokseen milloin mistäkin. ”Tunnen myötätuntoa esineisiin. Mietin monta kertaa, että kunpa tuokin 1900-luvun alun peili osaisi puhua”, Remu kertoo.
Mietin, miksi joudun aina näin älyttömiin mestoihin”, rocklegenda Henry ”Remu” Aaltonen, 75, toteaa ja naurahtaa.
Mesta on hänen 1899 valmistunut kotitalonsa, joka sijaitsee Helsingissä Vanhankaupunginkosken äärellä. 80-neliöisessä asunnossa on olohuone, makuuhuone, keittiö ja kylpyhuone. Lisätilaa tuovat vintti ja terassi.
Tyylikäs ja persoonallinen koti on täynnä antiikkihuonekaluja ja taidetta: mustaa, kullansävyjä ja itämaista tunnelmaa. Tiiliseinät ovat niin paksut, ettei kaupungin liikenne kuulu sisälle. Puhelimen signaalikin on heikko. Kun oven sulkee perässään, tuntuu kuin olisi tullut toiseen maailmaan.
”Tärkeintä on spiritti. Se tulee tästä mestasta, ympäristöstä ja edellisistä asukkaista. Heti, kun tulin tänne, tiesin, että Henry on kotona. Himaansa on moni kuollut, mutta silti oma koti kullan kallis.”
Moni muistaa Remun entisen asunnon Porvoonjoen rannalla. Vuonna 1760 rakennetussa, Linnaksi kutsutussa talossa majoittuivat aikoinaan Venäjän tsaari Aleksanteri I, Kustaa III ja Kaarle-herttua. Talon tuhouduttua pahasti tulipalossa Remu muutti Helsinkiin 2015 lopulla.
Nykyinen koti sijaitsee alueella, johon Helsinki aikoinaan perustettiin. Remu arvelee, että koristeellisesti ladottu tiilitalo on venäläisten muurarien rakentama.
”Suomalaiset kun tekevät tiilitalon, se on sellainen laatikko. Venäläinen arkkitehtuuri on viisautta. Juntti tekee niin, että saa nopeasti valmiiksi. Täällä tiiletkin on roudattu hevosilla.”
Antiikkihuonekalut ovat vuosikymmenien aikana kertyneitä löytöjä kirpputoreilta ja huutokaupoista. Osa on lahjoituksia ystäviltä. Uutta Remu ei juuri osta.
”Vanhassa vara parempi, niissä on sielu.”
”Elämä on tässä. Jos en löydä ihmisistä kauneutta, löydän sitä aina kotoa.”Remu Aaltonen
Remu ei koskaan etsi mitään, vaan tavarat tulevat hänen luokseen. Käsin veistetyt kaappi ja tuolit ovat ystävältä, jonka isä oli vaihtanut ne aikoinaan isoon pirtulastiin.
Lamppu on kaverin löytö Pariisista. Viimeksi pihaan kärrättiin kontillinen kiinalaisia käsinmaalattuja posliiniruukkuja. Ne olivat ystävän vuokralaisen jättämä ”vuokra”, ja ystävä tiesi, että Remulle ne sopisivat.
”Tunnen myötätuntoa esineisiin. Mietin monta kertaa, että kunpa tuokin 1900-luvun alun peili osaisi puhua.”
Remu on kauneuden palvoja.
”Haluan, että ympärilläni on kauneutta, sillä se on hurja energia. Meidän on pakko palvoa sitä, mikä meidät synnyttää ja pitää hengissä.”
Vaikka sisustuksessa yhdistyy monta eri tyyliä, kokonaisuus on yhtenäinen.
”Silmäni on sellainen, että en voi olla, jos jokin asia ei ole kohdillaan. Olen perfektionisti. Rytmiä ja harmoniaa pitää olla niin musiikissa kuin kodissakin. Lisäksi on tärkeää, että kotona on puhdasta.”
Makuuhuone, Remun sanoin pannuhuone, leikittelee kontrasteilla. Siellä on 1950-luvun tyttökortteja, kuvaraamattu ja ikonimaalari Terhi Norreksen kunnostamia ikoneja.
Makuuhuoneen seinien vihertävä väri sekoitettiin intuitiolla monesta eri sävystä. Lopputuloksena on hauskan erilainen ja epätasainen pinta. Riikinkukoilla ja joutsenilla koristeltu kattomaalaus toteutettiin Remun horoskooppin pohjalta.
”Kaikessa on ajatus takana. Olen kuin ilmapallo, jolle ei ole väliä onko vappu tai joulu, kunhan saa leijua muissa maailmoissa. Joutsenet symboloivat sitä, että ylhäältä näkee kaiken.”
Kotonaan Remu viettää suurimman osan ajastaan, koska viihtyy siellä niin hyvin. Hän kirjoittaa romani- ja afrikkalaisvaikutteista musiikkia ja suunnittelee monenlaisia taideprojekteja.
Viimeksi Remu näytteli avaruuden pahista Kulttuurikeskus Kaisan Space Habib -avaruusseikkailussa. Nyt hän on innostunut tekemään hengellisiä tuoksusekoituksia. Lattialla on tuoksupulloja appelsiinista mirhamiin.
Osa vuodesta kuluu kakkoskodissa Puerto de la Cruzissa Teneriffalla. Kaupunki jäi mieleen, kun Remu istui muutama vuosi sitten bussipysäkillä saarella ja näki yhden busseista suuntaavan Puerto de la Cruziin.
”Kun kuulin, että se tarkoittaa pyhää satamaa, ymmärsin jälleen kerran, että Henry on kotona. Sieltä oli hankittava asunto.”
Juttu on julkaistu Eevassa 1/2024.
