Sofia harmitteli kivikovia reisiään vuosia, ja sitten diagnoosi yllätti – ”Plastiikkakirurgia oli ainoa jäljellä oleva vaihtoehto”
Sofia Nylundin, 36, kivuliaat jalat paranivat rasvaimulla. Oikotie onneen operaatio ei ollut, mutta kannatti. Keho tuntuu viimein omalta.
”Tuijotin plastiikkakirurgia. Lipedema, hän toisti. Kirjoitin sanan ylös.
Hakeuduin viime kesänä kauneuskirurgiaan erikoistuneelle klinikalle konsultaatioon, koska olin lapsesta saakka tuntenut ylä- ja alavartaloni eriparisiksi. Jo murrosikäisenä koin, että jalkani olivat kömpelöt ja hapottuivat herkästi.
Vaikka liikuin aktiivisesti ja harrastin tavoitteellisesti tanssia, jalkani pysyivät raskaina ja etureiteni usein kivikovina. Jalkoihini kiinnitettiin huomiota myös tanssisalilla.
Halusin muutosta. Kokeilin kaikkea mahdollista: laihduttamista, treenaamista ja ruokavalioita. Kun tein salilla kyykkyjä, reisieni palautuminen oli hidasta.
Ajan saatossa ymmärsin, että en koskaan saavuttaisi toivomaani muutosta kotikonstein. Tiesin myös, että vaikka tekisin mitä, en saisi niin sanottuja täydellisiä mallin jalkoja. Niitä en tavoitellutkaan. Halusin kivuttomat.

Ajattelin, että vaikka joku pitäisi päätöstäni pinnallisena höpöhöpönä, tahdoin viimein tehdä asialle jotain. Olin kokeillut vuosikymmenien varrella kaikkea mahdollista lääkäristä fysioterapeuttiin. Koin, että plastiikkakirurgia oli ainoa jäljellä oleva vaihtoehto, jolla oli mahdollista saada aikaan pysyvä muutos.
Kun plastiikkakirurgi alkoi puhua lipedemasta, olin ymmälläni. En ollut koskaan kuullut asiasta. Kotiin päästyäni ryhdyin selvittämään, mistä oli kyse. Perinpohjaista, tutkittua tietoa oli hankala löytää suomeksi. Siksi Facebookin vertaistukiryhmät osoittautuivat korvaamattomiksi. Muualla lipedema tunnetaan paremmin.
Eteeni avautui uusi maailma. Viimein joku ymmärsi, mitä olin kokenut. Kyseessä on vaiva, jossa rasva kertyy alavartaloon, minulla erityisesti reisien ja polvien alueelle. Syntymekanismia ei täysin tiedetä. Naisilla vaikuttavat ainakin genetiikka ja hormonimuutokset.
Tunsin helpotusta. Olin aina tiennyt, että jaloissani on jotain erikoista.
Kun konsultaation tehneelle kirurgille vapautui aikoja, päätin lähteä rasvaimuun. Kaikkinensa rahaa kului noin 8 000 euroa. Maksoin kaiken itse. Kävin muun muassa ultraamassa laskimot ennen toimenpidettä ja ostin toipumista edistävät kompressiohousut. Rasvaimua edeltävänä yönä en juuri nukkunut.

Toimenpide sujui hyvin. Olin yön sairaalassa ja pääsin kotiin seuraavana päivänä. Kirurgilta kuulin, että etureisistäni ja polvistani lähti yhteensä 2,6 litraa rasvaa. Määrä kuulosti valtavalta.
Toipuminen oli sujuvaa. Viikon päästä aloin tehdä jo pieniä kävelyjä.
Ensimmäisellä lenkilläni olin ällistynyt. Jalkani ja liikkeeni olivat kevyitä. Käveleminen oli täysin erilaista, koska jalkani tuntuivat saavan ensikerran riittävästi happea. Olin positiivisessa shokissa. Tiesin tehneeni oikean ratkaisun.

Haluan korostaa, että rasvaimu ei ole oikotie onneen. Kannustan jokaista, joka valitsee kauneuskirurgian, miettimään juurisyitään. Miksi haluan tai tarvitsen tämän operaation?
Minulle oli esimerkiksi tärkeää yrittää ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttivat häiritsevästi aineenvaihduntaani.
Pohdin genetiikan, liian raskaan liikunnan, kehonhuollon laiminlyömisen ja laihduttamisen vaikutuksia. Palellutin myös jalkani muutaman kerran ollessani teini.
Perimmäinen syy jäänee mysteeriksi. On myös todennäköistä, että joudun hoidattamaan jalkojani loppuelämäni lymfaterapialla.

Eniten työstämistä vaati lopulta mieleni, koska muutos oli valtava. Ensin mieleni ei meinannut ehtiä muutokseen mukaan ja sen jälkeen pohdin, onko eroa edes tapahtunut, vaikka peilikuva ja vaatteiden istuvuus väittivät toista. Olin kuitenkin armollinen. Ajatukseni tarvitsivat aikaa.
Tämä ei ollut helppo ja yksinkertainen projekti, mutta oikea. Olen onnellinen, että lähdin prosessiin. En vieläkään koe, että haluaisin esitellä jalkojani, mutta voin henkisesti paremmin kuin ennen. Minulla on upea keho, joka näyttää ja tuntuu viimein omalta.
Samalla, kun jalkojani työstettiin, päästin irti vanhasta painolastista, surusta ja turhaumasta. Nyt olen sinut itseni kanssa.”
