Monet kysyvät, mistä näyttelijä Natalil Lintala, 31, on saanut sointuvan etunimensä. Vastaus on yksinkertainen.
”Se on anagrammi Lintalasta”, Natalil sanoo ja nauraa.
Hän nauraa paljon, teeskentelemätöntä ja sydämellistä naurua. Sitä on ilo kuulla, etenkin kun tietää, että nauru on joskus ollut kaukana nuoren naisen elämästä.
Taiteilijaperheen lahjakas tytär tajusi kymmenkesäisenä, ettei hänen perheensä ole täysin tavallinen. Isä, musiikkineuvos Lasse Lintala oli perustanut muun muassa Seinäjoen Tangomarkkinat -tapahtuman, ja hänellä oli jatkuvasti viihteen alalla monta rautaa tulessa. Hän johti Tangomarkkinoiden lisäksi niin Ilmajoen musiikkijuhlia kuin Vihreät niityt-iskelmätapahtumaa.
Äiti, Helena Porkka-Lintala, on laulaja ja laulunopettaja.
Natalil muistaa varhaislapsuudestaan nukkuneensa monet kerrat karaokebaarissa tai tangofinaalikarsinnassa milloin missäkin. Se ei kuitenkaan ollut pahinta.
”Isä joi. Minua hävetti, kun hän tuli humalassa kotiin ja sammui naulakon alle. Häpeän lisäksi pelkäsin. Ajattelin, että kun hän tulee yöllä baarista kotiin ja kaatuilee, saattaa tapahtua jotakin kamalaa.”
Tytön elämä ei ollut huoletonta lapsen elämää, vaan koko ajan piti huolehtia toisesta vanhemmasta.
”Isä ei ollut väkivaltainen humalassa, mutta eniten pelkäsin sitä, että hän satuttaa itsensä.”
Kaikkien piti rukoilla
Äiti oli helluntailainen. Natalil arvelee, että äiti halusi antaa miehelleen anteeksi tämän juomisen, eikä tuomita miestä sen johdosta. Lapsi koki tilanteen vääräksi.
”Isä makasi eteisen lattialla, ja kaikkien piti vain rukoilla.”
Natalil muistaa selkeästi erään tilanteen, jolloin hän oli kolmetoistavuotias.
”Isä tuli taas lähes sammuksissa kotiin ja kaatui lattialle. Minua raivostutti, oli sunnuntai-iltapäivä. Tämäkin päivä olisi taas pilalla. Äiti ei antanut minun korottaa ääntäni, vaan käski mennä huoneeseeni ja ristiä käteni. Minun olisi pitänyt saada tukea. Sen sijaan jouduin sunnuntai-iltapäiväksi huoneeseeni rukoilemaan.”
Natalil ei saanut huomioida epäkohtia, vaan hänen piti olla kiitollinen.
Kun isän juomista suojeltiin ja ulospäin esitettiin, että kaikki oli perheessä hyvin, se jätti jälkensä lapseen. Tyttö pelkäsi pienimmänkin virheen tekemistä.
”En oppinut käsittelemään negatiivisia tunteita terveellä tavalla. En kestänyt konflikteja enkä epäonnistumisia. Jos tapahtui pienikin vastoinkäyminen, se tuntui maailmanlopulta. Konfliktipelossani yritin miellyttää kaikkia.”
Natalilista tuli suorittajatyttö. Hän pärjäsi hyvin koulussa, soitti viulua ja lauloi. Myös baletti oli tärkeässä roolissa, ja tyttö toivoi jopa balettitanssijan ammattia. Murrosiässä hän sairastui syömishäiriöön.
”Siihen ei voitu hakea apua, jottei isän juoppous paljastuisi. Kriisejä ei perheessämme osattu hoitaa, koska niistä ei puhuttu oikeilla nimillä. Uskontoon on helppo paeta.”
Natalil on katkera siitä, ettei asioihin puututtu rehellisesti. Aikuistuessaan hän ei toipunut syömishäiriöstä täysin, koska sitä ei hoidettu tarpeeksi perusteellisesti.
”Toipumiseni oli toissijaista toipumista.”
Juominen hävetti
Natalil oli pyrkinyt Teatterikorkeakouluun jo 16-vuotiaana. Häntä kehotettiin tulemaan uudestaan, jahka olisi täysi-ikäinen. Niinpä hän pyrki 18-vuotiaana uudelleen ja tuli valituksi.
Natalil muutti Helsinkiin. Edessä oli loistava tulevaisuus. Tyttö oli päättänyt jo lapsuudessaan, ettei hän ainakaan ota koskaan viinaa. Kontrollihakuisena ihmisenä hän pitikin pitkään suhteensa alkoholiin etäisenä ja maisteli sitä vain hieman.
”Ensimmäisellä vuosikurssilla olin viettämässä uutta vuotta kurssikaverin mökillä. Ajat-telin, että otan vain pari juomaa, ja yhtäkkiä olinkin aivan juovuksissa. Se oli täysin hallitsematon humalatila. Sen jälkeen olin pitkään juomatta, kunnes sama uusiutui. Ajattelin, ettei se vielä ole alkoholismia. Kaikki ainekset sairauteen olivat kuitenkin olemassa, persoonallisuuteni muuttui juodessani niin paljon.”
Natalil oli tullut isäänsä sikäli, ettei hänelle tullut koskaan fyysisiä krapulaoireita. Henkisiä kyllä tuli; häntä hävetti ja ahdisti jokaisen juomiskerran jälkeen. Kertoja tuli kuitenkin harvakseen. Saattoi mennä puolikin vuotta, että hän otti vain muutaman siiderin silloin tällöin.
”Valehtelin itselleni, että osaan juoda niin kuin muutkin. Se oli alkoholistin itsepetosta. Yhtäkkiä monen kuukauden jälkeen join taas itseni holtittomaan humalaan. Olin ihmeissäni, miten minulle näin kävi. Kompensoin juomistani juoksemalla ja kuntoilemalla. Kävin kuntosalilla jopa kymmenen kertaa viikossa.”
Natalil Lintala haluaa korostaa, ettei sillä ole väliä, paljonko juo, vaan sillä miten juo. Hänellä raja kulki parissa siiderissä iltaisin.
Natalililla oli 23-vuotiaana kiinnitys Tampereen Teatteriin. Raskaan vuoden jälkeen alkanut kesäloma vaati alkoholia joka ilta. Yksin iltaisin kotona häntä alkoi ahdistaa.
”En osannut olla itseni kanssa, sillä en tuntenut itseäni. Huomasin siiderin auttavan ja säikähdin. Olin lähdössä Lontooseen yksin katsomaan musikaalia. Panikoin ja hyperventiloin, kunnes menin päivystykseen puhumaan ahdistuksestani ja juomisestani.”
Lääkärin mukaan muutama siideri ei haitannut kesälomalla, ja lisäksi hän kirjoitti rauhoittavaa lääkettä.
”Otin matkalla joka toinen päivä rauhoittavia ja joka toinen päivä alkoholia.”
Suorittajatyttö
Seuraavina vuosina Natalil pakeni ahdistustaan vuoroin rauhoittaviin, vuoroin alkoholiin. Töitä riitti. Vuonna 2013 Natalil sai roolin West Side Storyn Mariana Lahden kaupunginteatterissa. Hän asui hotellissa ja tyhjensi aina esitystä edeltävänä iltana minibaarin sisällön.
”Arvostelut kehuivat esitystäni. Itse mietin, milloin huijaukseni paljastuu. Kuinka kauan voin esittää näin raskasta roolia, jos aina edellisenä iltana juon minibaarin tyhjäksi? Olin muutenkin edelleen äärettömän kriittinen itseäni kohtaan. Suorittajatytön roolini pysyi.”
Parin kuukauden yritykset olla ilman alkoholia olivat kaikkein hirveimpiä. Natalil sai voimakkaita paniikkikohtauksia näyttämöllä. Pahimpia olivat hetket, jolloin piti seistä paikallaan tekemättä mitään. Niskaa särki ja huimasi, ja hän pelkäsi menettävänsä tajuntansa.
Kaksi vuotta sitten syksyllä Natalil sai kiinnityksen Jyväskylän kaupunginteatteriin. Kamppailu alkoholiriippuvuuden kanssa jatkui. Hän oli jo edeltävänä kesänä kokeillut Minnesota-hoitoa Lapualla.
”Ensimmäinen kuukausi olisi ollut täynnä terapiaa ja toipumiseen keskittymistä. Juokseminen ja urheilu oli kielletty. Menin aivan paniikkiin, kun en saanut juosta, ja lähdin pois.”
Toipuminen alkaa
Natalil oli kesän juomatta ja voi huonosti. Hän kävi psykoterapiassa, mutta se ei onnistunut. Hän valehteli terapeutille eikä myöntänyt vieläkään sairauttaan pohjamutia myöten.
”Lopulta tein ratkaisun. Olin niin monta vuotta taistellut häpeäni kanssa. Olin väsynyt elämääni. Irtisanouduin teatterista. Johtaja ehdotti, että pitäisin vain sairausloman, mutta totesin, ettei toipumiselleni voi olla perälautaa. Olisin tarvittaessa vaikka kaksi vuotta pois.”
Natalil lähti uudestaan Lapualle Minnesota-hoitoon. Hoitojakso kesti kuukauden.
”Suhtauduin hoitojaksoon nyt toisin. Olin luovuttanut, ja se tuntui helpottavalta. Olin rehellinen ja uskalsin kertoa kaiken. Sain huomata, että näin on tapahtunut monelle muullekin, ei tässä kuinkaan ole käynyt. Putosin taas jaloilleni.”
Natalil arvelee, että jos hän ei olisi sairastunut syömishäiriöön 14-vuotiaana, hän ei ehkä olisi sairastunut myöskään alkoholismiin. Hän laihdutti laksatiivien avulla, minkä jäljiltä suolisto oirehtii ajoittain vieläkin. Ollessaan kahdenkymmenen hän oli hyvin laiha. Hän joi, jotta uskalsi syödä. Yksi viinilasi riitti antamaan voimia lounaalla. Se oli hyvä pohja alkoholismille.
”Aina kun lopetin juomisen, aloin laihduttaa. Paikkakunnalla oli kaksi apteekkia, ja tiesin, että toisessa suhtauduttiin jo epäillen jatkuviin laksatiiviostoihini. Niinpä käytin sitä toista apteekkia. Se oli samanlaista valehtelua ja salailua kuin juomisenkin kanssa”, hän toteaa.
Lasse Lintala, Natalilin isä, kuoli kymmenen vuotta sitten. Hän menehtyi taksiin palates-saan kuoronsa esiintymistilaisuudesta. Äidin kanssa Natalililla on hyvät välit.
”Mummoni Raakel Porkka oli helluntalainen evankelista ja vankilasaarnaaja. Äitini on perinyt häneltä vahvat helluntalaiset juurensa. Kunnioitan äitini uskoa. Hän saa uskoa mitä haluaa, mutta sama vapaus pitää antaa myös minulle.”
Äiti ei kuitenkaan paheksunut näyttelijän ammattia, mutta mummo sen sijaan paheksui. Natalil oli hänen silmissään myös äpärä, sillä hänen vanhempansa eivät olleet naimisissa Natalilin syntyessä.
”Sain vasta aikuisena selville, että isäni oli eronnut edellisestä vaimostaan virallisesti vasta vuonna 1987”, Natalil hymähtää.
Näytelmä elämästä
Natalil kirjoitti lopulta elämästään näytelmän Kulissit kaatuu – musiikillinen tragikomedia. Hän esitti itse pääosaa, nuorta Nataa, joka ei myönnä sairastuneensa alkoholismiin. Hän sinnittelee vuosikausia häpeän ja valheen kierteessä.
Näytelmää esitettiin Helsingin Koko-teatterissa kevätalvella. Rehellinen, puhutteleva esitys sai hyvän vastaanoton.
Oma äiti ei näytelmää ole nähnyt, mutta hän sai tyttäreltään tekstin luettavaksi.
Natalil oli muutama vuosi sitten lyhyen aikaa epäonnistuneessa avioliitossa. Nyt hänellä on hyvä parisuhde Teemu Anttosen kanssa, joka on ammatiltaan kokki.
”Raitistumiseni jälkeinen aika on ollut elämäni parasta aikaa”, Natalil sanoo.
”Koen, että olen palannut siksi henkilöksi, joka olin 19-vuotiaana”, kertoo Natalil.
Teemu hemmottelee ihanilla ruuilla, eikä syömisen jälkeen tule huonoa omatuntoa.
”Pidämme ehkä vuoden kuluttua isot häät, missä on paljon vieraita, hyvää ruokaa ja tanssia. Aina kun on syytä juhlia, täytyy juhla järjestää.”
Natalil on nyt ollut raittiina kaksi vuotta. Ensimmäisenä raittiina vuonna hänen teki silloin tällöin mieli lasillista kuohuviiniä.
”Nyt ei tee mieli enää sitäkään. Kuohuviinin tilalle tuli elämä.”
Se, mitä ei myöskään tee enää mieli, on juokseminen. Natalil juoksi mittansa täyteen seit-semän vuoden kaaoksen aikana. Hän on lähtenyt juoksulenkille vain kerran raitistuttu-aan. Siitä seurasi vain negatiivisia tunteita ja huono olo vanhojen muistojen takia.
Uusi elämä
Natalil ja Teemu saavat vuodenvaihteessa 2019-2020 vauvan. He ovat siitä äärettömän onnellisia.
”Olen varmasti hyvin erilainen kasvattaja kuin omat vanhempani olivat. Alkoholismi kulkee geeneissä. En voi olla varma, periikö vauva taipumuksen minulta ja isältäni. Voihan tietysti käydä niinkin, että juuri ne geenit hyppäävät sukupolven yli”, hän pohtii.
Haastattelua tehtäessä Natalil harjoitteli parhaillaan Lyytin roolia Seinäjoen kaupunginteatterin Lapualaisoopperassa. Lapualaisoopperan ensi-ilta oli syyskuussa, ja esitykset päättyvät joulukuun puolessa välissä.
Natalil toivoo, että voisi esiintyä siinä mahdollisimman pitkään.
Kulissit kaatuu -näytelmä taas esitettiin Tampereen Teatterikesässä elokuussa.
”En olisi nyt tässä näin tyytyväisenä ilman näitä kokemuksia, vaikka ehkä vähempikin olisi riittänyt. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että löin päätäni seinään voimakkaasti.”
Natalilin elämä pantiin palasiksi ja rakennettiin uudestaan. Hän sanoo olevansa nyt raitis alkoholisti, ja hymyilee iloisesti.
”Pidin näytelmäni ensi-illassa puheen, jossa sanoin kiittäväni jokaista ryyppyä, jonka olen juonut. Niistä oli lähdettävä, jotta päästiin tähän pisteeseen.” ●
Haastattelu on julkaistu Eevassa 8/2019. Nettiversiota on muokattu.
