Olen marssinut kotikaupunkini Helsingin Pridessa yli kymmenen vuoden ajan. Lisäksi olen päässyt pienen Kustavin upeaan Queerstaviin ja saanut ihailla Tukholman jättimäistä Pride-kulkuetta. Pride on mielenosoitus, joka ajaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasavertaista kohtelua ja oikeuksia.
Olin mukana Helsingin Pridessa myös kesällä 2010, jolloin väkijoukkoon suihkutettiin pippurisumutetta. Satuin paikalle hetki kaasuiskun päättymisen jälkeen. Selvisin säikähdyksellä, toisin kuin ne 88 ihmistä, jotka joutuivat iskun uhreiksi.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun törmäsin omassa kotimaassani viharikokseen: siihen, että joku voisi haluta satuttaa minua sen takia, millainen olen.
Ajatus oli kummallinen, vieras.
PALASIN MARSSIMAAN myös seuraavan vuonna, tietenkin. Iskun jälkeisinä vuosina Helsingin Priden osanottajamäärä lähti nousuun.
Enää kulkueessa emme olleet vain me, erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat, vaan ihan kaikenlaiset ihmiset tulivat marssimaan kanssamme, ja se tuntui tosi hyvältä.
PRIDE-LIIKKEEN JUURET ovat vuodessa 1969 ja New Yorkin Stonewall-baarista alkaneissa mellakoissa, joissa rodullistetut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat alkoivat vaatia oikeuksia poliisin mielivaltaa vastaan.
Vuosien aikana protestista kasvoi liike, joka tunnetaan nykyään ympäri maailmaa. Siitä huolimatta vieläkin on ihmisiä, jotka luulevat Priden olevan vain sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tapahtuma.
Pride on avoin kaikille, jotka haluavat osoittaa tukensa tasa-arvolle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle.
TÄMÄN KESÄN Pridessa elämme uudenlaista aikaa. Maailmalla yleistynyt anti-gender-liike on alkanut saada jalansijaa myös Suomessa. Liike vastustaa sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä naisten, tyttöjen ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.
Anti-gender-liikkeen taustalla on laaja porukka, jonka arvoihin kuuluvat populismi, uskonnollisuus, äärioikeistolaisuus ja nationalismi.
Vähemmistöön kuuluvana ihmisenä minusta tuntuu hurjalta katsoa, miten vuosikymmenien aikana rakennetut oikeudet voidaan tuhota hetkessä. Mietin usein, millaisia muotoja tämä kehitys ehtii vielä saada Suomessa.
SUOMESSAKIN anti-gender-liikkeen suosio on viime aikoina näkynyt monella tavalla. Esimerkiksi drag eli taiteenlaji, jossa leikitellään sukupuolirooleilla pukeutumisen ja meikkien avulla, on virheellisesti nimetty uhaksi lapsille.
Myös translain yhteydessä käytiin aivan ala-arvoista keskustelua – vaikka näillekään uhkakuville ei ollut perusteita. Eduskunnassa esitetyn vihapuheen määrä oli kammottava. Koventunut ilmapiiri on tarkoittanut myös väkivaltaa.
TASA-ARVON VASTAINEN IDEOLOGIA uhkaa jokaista, joka ei ole valkoinen heteromies. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien alasajosta on lyhyt matka naisten oikeuksien kaventamiseen, esimerkiksi aborttioikeuteen. Tämä on nähty jo Yhdysvalloissa.
Tässä siis julkinen kutsu Pride-kulkueeseen: tule mukaan, jos haluat osoittaa, että meitä, joiden mielestä myös vähemmistöille kuuluvat ihmisoikeudet, on paljon! Prideja järjestetään eri puolella Suomea, valitse omasi ja hyppää mukaan.
Kirjoittajan suosikkieväs Priden jälkeiselle piknikille on banoffee.