Kun Raili Hulkkonen sairastui syöpään, se meni sisko Tuulikki Heikkilältä hieman ohi – Raili ei halunnut tehdä asiasta numeroa
Raili Hulkkonen ja hänen sisarensa Tuulikki Heikkilä jakavat taipumuksen suorapuheisuuteen ja rakkauden kauniisiin asioihin. Yhteinen on myös perintömökki, jolla lomaillaan myös samaan aikaan.
Vaaleanpunaiset vanhan ajan pelargonit ja värikkäät pöytäliinat tervehtivät tulijaa, kun saavutaan Raili Hulkkosen, 76, ja hänen siskonsa Tuulikki Heikkilän, 73, mökin pihaan. Raililla on tapana istuttaa kesäkukat ja levittää pöytäliinat heti, kun hän tulee mökille.
Edellisenä päivänä on nautittu Tuulikin bravuuria, paellaa, ja hyvää viiniä. Illalla molemmat suuntaavat puolisoineen kotiin, Tuulikki Helsinkiin ja Raili Espooseen.
Kesäpaikka Virroilla on kuulunut siskosten elämään vuodesta 1969. Silloin heidän vanhempansa Martti ja Kaarina Heikkilä rakensivat Martin kotitilan maille Näsijärven rannalle pikkuisen mökin, jossa oli vain yksi huone. Nykyisen keittiön paikalla oli alkovi, jossa nukuttiin kerrossängyissä.
Sen jälkeen mökkiin on rakennettu kaksi huonetta lisää sekä erillinen vierasmökki, leikkimökki ja liiteri.
”Äiti halusi myös savusaunan, ja se rakennettiin hänelle 70-vuotissyntymäpäivälahjaksi vuonna 1990. Se on aivan ihana”, Raili kertoo.
Metsätilalla sijaitseva mökki jäi tyttärille yhteiseksi. Raili ja Tuulikki sopivat sen käytöstä ja viettävät siellä aikaa enimmäkseen oman perheensä ja ystäviensä kanssa. Toki siellä ollaan yhdessäkin, ja esimerkiksi juhannusta siskokset juhlivat siellä puolisoineen. Myös Railin Jonna-tytär perheineen viihtyy mökillä.
Sisaruksille ei ole tullut mieleenkään luopua mökistä, sillä se on tärkeä osa yhteistä historiaa ja perheen tarinaa.
Keittiön kaapeissa on yhä äidin ruusukuppeja ja varastossa runsaasti isän suksia, joissa on Finlandia-hiihdon tarrat muistoina suorituksista. Martti hiihti Finlandian vielä 65-vuotiaana. Myös moni mökin lusikka on isän kilpailupalkinto. Martti menehtyi sydäninfarktiin puolisonsa syliin 82-vuotiaana helmikuussa 1999.
Raili peri isänsä urheiluhulluuden, katsoi kilpailuja ja liimasi lehtileikkeitä sinikantisiin kouluvihkoihin. Hän seuraa yhä hiihtoa, yleisurheilua ja rallia.
”Olet normaalia paremman näköinen, koska mä olen laittanut sut”, Raili sanoo sisarelleen ja virnistää. Hän on meikannut Tuulikin jutun kuvausta varten.
Tuulikille sellainen on mieluista. Hän kysyy siskoltaan meikki-, kampaus- ja vaatevinkkejä ja käyttää tietenkin Railin kehittelemää ja hänen nimeään kantavaa kosmetiikkasarjaa. Tuulikki ei käy koskaan kampaajalla, jota Raili ei ole suositellut.
”Lisäksi minulla pitää olla kymmenet silmälasit, ja aina tietysti Railin valitsemat kehykset.”
Esteettisissä seikoissa heillä on muutenkin samanlainen maku. Kun Raili hankki mökille Marimekon Lumimarja-pöytäliinan, oli Tuulikki miettinyt samaa kuosia kotiin.
Molemmat ovat kiinnostuneita muodista. Tuulikki kertoo, että hän ostaa mielellään vaatteita – ja sisko paljon enemmän. Heillä on sama vaatekoko ja kengännumero.
”Varmasti puolet vaatteistani on Raililta. Olemme molemmat kenkäfriikkejä, ja olen saanut Raililta monia ihania kenkiä”, Tuulikki kertoo.
Ja sitten on Espanja, siskosten intohimo. Yhteisillä matkoilla shoppaillaan, nautitaan hyviä ruokia ja viinejä. Sisarukset tekevät pitkiä kävelyretkiä. Joskus he vuokraavat auton ja lähtevät etsimään pieniä kyliä tai nähtävyyksiä. Raili tekee aina kirkkokierroksen, ja Palman La Seu -katedraali on hänelle erityisen rakas.
Tuulikki on Espanjassa kuin kotonaan, sillä hän puhuu kieltä sujuvasti.
”Espanja on sydämeni kieli”, hän huokaa.
Railille Espanja on rento ja helppo kohde, ja siellä on ihanaa olla.
”Mallorcaan rakastuimme kauan sitten, ja aina vain olemme menossa San Sebastianiin”, Raili sanoo.
Jospa Tuulikin 75-vuotisjuhlat vietettäisiin San Sebastianissa, he suunnittelevat. Hänen seitsenkymppisiään juhlittiin Mallorcalla.
Molemmat sisarukset ovat myös eläneet pitkissä parisuhteissa. Raili ja Tuomo Hulkkonen viettävät 50-vuotishääpäiväänsä tänä vuonna. Tuulikki meni salaa vihille puolisonsa Pekan kanssa monikymmenvuotisen suhteen jälkeen vuonna 2008. Pari ilmoitti siitä yhteisellä vappubrunssilla. Sisko ei ollut kertonut asiasta etukäteen edes Railille.
”Lapsuutemme oli vapaa, ja vanhemmat kannustivat meitä.”
Osuuskauppaihminen heti syntyessään. Niin Raili kuvailee itseään leikkisästi. Martti-isä oli myymälänhoitaja, ja esikoistytär syntyi tammikuussa 1946 Nopankylän osuuskaupan yhteydessä olevassa asunnossa Kurikassa. Tuulikki-sisko tuli maailmaan elokuussa 1949 Alavudella, niin ikään kotona.
Kauppiaan perhe muutti tiuhaan, kun isälle tuli uusi myymälä hoidettavaksi: Kurikka, Alavus, Suolahti, Haapamäki, Lahti, Riihimäki. Haapamäeltä siskot muistavat kivat naapurit. Siellä Raili myös pääsi luistimet jalassa suoraan kotoa luistinradalle, ja äiti oli ommellut hänelle luisteluhameenkin.
Lahdessa he asuivat Renkomäen koulun kupeessa ja ystävystyivät rehtorin lasten kanssa. Riihimäellä Raili kävi maineikkaan tanssinopettajan Kari Karnakosken balettitunneilla ja sieltä käsin myös Hyvinkäällä. Hän jatkoi tunteja vielä Helsingissäkin.
Lapsuuden kesiä vietettiin äidin suvun kotimaisemissa Vehkalahdella ja enon perheen luona Kemijärvellä. Tuulikki muistaa, miten hienoa oli uida Ailangan hiekkasärkillä Lapissa.
He ovat Kemijärven-serkkujen kanssa läheisiä edelleen. Yksi heistä asuu Kemissä, ja aina kun matka osuu sinne, Raili ja Tuulikki asuvat hänen luonaan.
”Meillä on pieni, mutta yhdessä oleva suku”, Raili kuvaa.
Lomilla perhe matkusti Ifalla ja kuplavolkkarilla Suomen joka kolkkaan, yöpyi soputeltassa ja teki ruokaa retkikeittimellä. Puutetta ei ollut mutta ei ylellisyyksiäkään.
”Lapsuutemme oli vapaa, ja vanhemmat kannustivat meitä. Saimme tehdä kaikkea ja matkustella. Ensimmäiselle kielikurssilleni lähdin 17-vuotiaana”, Tuulikki kertoo.
”Kun muutimme kotoa, isä osti meille kummallekin Helsingistä pienen yksiön, joista saimme ponnistaa elämään”, Raili lisää.
Sitä siskot arvostivat suuresti.
Vaikka monet sisarusten mieltymyksistä ovat samanlaisia, tavoiltaan he eroavat toisistaan. Raili on aamuvirkku, Tuulikki valvoo myöhään ja nukkuu pitkään. Tuulikki ja hänen miehensä harrastavat golfia, Raili ei missään tapauksessa.
Raili on aina ollut sosiaalinen, Tuulikki oppinut sellaiseksi aikuisena.
”Menen kuitenkin mieluummin kulmabaariin lasilliselle naapurin rouvan kanssa kuin seurapiiritilaisuuteen”, Raili sanoo.
Lapsena Tuulikki luki paljon, ja hänellä oli vilkas mielikuvitus. Hän viihtyi yksinään.
”Äiti on kertonut, että saatoin loikoilla ammeessa pari tuntia ilman, että jalatkaan liikahtivat.”
Raili puolestaan kulki kylässä naapurista toiseen. Jos hän luki, hänelle riitti, että hän katsoi kirjasta, miten se päättyi.
Tuulikki piti koulunkäynnistä. Hän kävi lukion, rakasti kieliä ja oppi niitä helposti. Hän pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan romaanista filologiaa. Hän luki ranskaa, espanjaa ja englantia. Myöhemmin hän on opiskellut portugalin kielen ja ymmärtää italiaa.
Työ imaisi Tuulikin kesken opintojen. Ensin hän pääsi osapäivätöihin Suomi-Ranska-yhdistyksen kirjastoon. Hän teki pitkän uran projektikoordinaattorina ja ison osan siitä metsiin ja metsänhoitoon liittyvän kehitysyhteistyön parissa.
Tuolloin Tuulikki matkusti paljon Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Hän on auktorisoitu kielenkääntäjä ja opettanut espanjaa aikuisopiskelijoille.
Raili taas halusi nopeasti töihin. Äiti kuitenkin pakotti hänet keskikouluun. Sen jälkeen Raili pohti hoitoalaa ja lääkintävoimistelijan ammattia. Railin mielestä kohtalo puuttui peliin, kun samalla balettitunnilla käynyt tyttö totesi, että hän sopisi kosmetologiksi.
”Kosmetologikoulussa olinkin sitten pinko. Sääli, ettei ole koskaan tarvinnut näyttää sitä hienoa todistusta”, Raili kertoo.
Kun kosmetologikoulua oli jäljellä kolme kuukautta, opettaja, neiti Ritva Holmström (myöhemmin Norris), tuli kertomaan, että Terttu Stenbergin salongissa olisi kosmetologin paikka. Työhaastatteluun kuului myös tehdä koehoito Stenbergille.
”Terttu sanoi, että tällä tytöllä on niin hyvät kädet. Hän halusi minut töihin. Se oli kuin lottovoitto. Tein töitä hilkka päässä, puukengät jalassa ja prenikat takin rintamuksessa.”
Raili oli 19-vuotias. Vuonna 1965 TS-Salonki oli julkkisten kampaamo, jonka asiakkaina olivat muiden muassa Armi Ratia, Tuula Ignatius ja Pirkko Mannola. Ignatiuksen perheen kanssa Raili pääsi ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Mallorcalle. Pirkko Mannolasta tuli läheinen ystävä.
Vuonna 1970 Raili siirtyi Max Factorille kouluttajaksi ja vastaamaan mediasuhteista. Sitten tutut valokuvaajat alkoivat sanoa, että hänen kannattaisi ryhtyä freelanceriksi, koska kuvauksiin tarvittiin meikkaajaa eikä heitä juuri ollut. Vuonna 1983 Raili jätti työnsä Max Factorilla.
”Se on ollut elämäni rohkein ratkaisu.”
Tuulikki toteaa, että Raili kasvoi alusta saakka julkkismaailmaan. Hän on tottunut siihen, että sisko tunnetaan. Raili kutsuu hänet usein mukaan julkistustilaisuuksiin ja televisiokuvauksiin.
”Se on kivaa, ja olen ylpeä siskostani. Olen saanut hänen kauttaan tutustua moniin julkisuuden henkilöihin, kuten Pirkko Mannolaan ja Paula Koivuniemeen.”
”Olen minäkin ajatellut, että Raili voisi joskus sanoa ’ei’ ja olla vähän enemmän kotona.”
Virtain-mökillä näkyy Tuulikin kansainvälinen työ. Oviverho on Zimbabwesta, kangas kamarin seinällä Tansaniasta, pihapuiden väliin pingotettu riippumatto tuliainen Brasiliasta. Isoäidin vanha keinutuoli on päällystetty Malawista tuodulla kankaalla, jonka Raili on ommellut paikalleen käsin.
Tuulikki naurahtaa, että hän ei osaa ommella, se on Railin laji.
Vuodet olivat vauhdikkaita 2000-luvulle asti, ja sisarukset tapasivat toisiaan vähemmän kuin nyt. Tuulikilla oli paljon työmatkoja, ja hän asui kolme vuotta Brysselissä toteuttamassa EU:n rahoittamaa johtajanvaihto-ohjelmaa. Raili matkusti katalogi- ja mainoskuvauksissa joka kuukausi ulkomailla ja kiersi Suomea.
Tuulikin palkkatyöura päättyi 58-vuotiaana vastoin hänen tahtoaan tilanteessa, jossa yritys irtisanoi useita iäkkäämpiä työntekijöitä. Uutta vakituista työpaikkaa ei löytynyt, mutta Tuulikki sisuuntui ja päätti saattaa valmiiksi 1970-luvulla kesken jääneet opintonsa. Hän valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 2007. Se palkitsi pitkäksi venyneen opiskelun.
Raili tekee yhä ahkerasti töitä. Hän kiertää ympäri Suomea opastamassa naisia meikkaamaan erityisesti By Raili -sarjansa puitteissa. Syksyllä on jälleen tv-töitä, muun muassa Tanssii tähtien kanssa -ohjelma.
”Jos mieheltäni kysytään, en ole juuri kotona ollut”, Raili sanoo nauraen ja katsoo kulmiensa alta.
”Olen minäkin ajatellut, että Raili voisi joskus sanoa ’ei’ ja olla vähän enemmän kotona”, Tuulikki kommentoi.
Kun Railin ensimmäinen lapsenlapsi Juuso syntyi 21 vuotta sitten, hän päätti jäädä hoitamaan poikaa.
”En sitten jäänyt.”
Heti perään hän kertoo viettävänsä mielellään aikaa Jonna-tyttären kolmen lapsen kanssa ja myös matkustaa heidän kanssaan. Nyt on suunnitteilla kahdenkeskinen matka nuorimman, 12-vuotiaan Inkan kanssa.
Tuulikki on Jonnan sylikummi. Omia lapsia hänellä ei ole, mutta Jonnaan ja tämän lapsiin hänellä on läheinen suhde. Juuso on osallistunut Tuulikin vappubrunsseille syntymästään asti, ja 17-vuotias Lotta auttaa leipomalla kakkuja. Mökillä he pelaavat krokettia ja korttia.
Raili ja Tuulikki luonnehtivat itseään puuhakkaiksi ja arvelevat sen oleva peruja äidiltään, joka kuoli 94-vuotiaana kahdeksan vuotta sitten. Tämä oli toimelias loppuun asti.
Kumpikaan ei osaa olla jouten. Tuulikki siivoaa ja järjestää. Raili pesee mökillä ikkunat, maalaa, sisustaa ja vaihtaa verhoja ja tyynyjä. Tuulikki hoitaa puutarhaa niin kotona kuin mökillä. Nyt myös Jonna on innostunut puutarhanhoidosta. mikä ilahduttaa niin tätiä kuin äitiäkin.
Kun tuvassa valmistaudutaan kahville, Tupperware-kahvikannu osoittautuu ”elämää suuremmaksi”, eli sen korkki juuttuu kiinni.
”Tulen hulluksi tämän kanssa”, Raili huokaa.
Kannu saadaan auki. Raili laittaa kahviin rakastamaansa leipäjuustoa lappilaiseen tapaan.
Vastoinkäymisiä ja vaikeuksia sisarukset eivät korosta. Kun Raili sairasti 58-vuotiaana rintasyövän, hän ei halunnut tehdä siitä numeroa. Tuulikki muistelee, että asia meni häneltä jopa jotenkin ohi, koska hän oli silloin työssään paljon matkoilla.
”Syöpähoidossani kaikki meni todella hyvin, kuin luomisen laulu. Myöhemmin olen puhunut asiasta, ja työn lomassa kerroin kyllä kaikille”, Raili toteaa.
Siskokset vierastavat tunteellisia ylisanoja, kuten vaikkapa sitä, mitä toisessa ihailee.
Raili kunnioittaa Tuulikin kielitaitoa. Tuulikki taas arvostaa sitä, että Raili ei väheksy ketään.
”Ymmärrän, että hän tykkää olla Joensuussa meikkaamassa tavallisia ihmisiä”, Tuulikki sanoo.
”Inhoan sanaa meikkitaiteilija”, Raili puuskahtaa.
Isosisko-pikkusisko-asetelmaa Raili ja Tuulikki eivät tunnista. He ovat tasaveroisia. Kun he ovat jostain eri mieltä, asiat sanotaan suoraan ja erimielisyydet unohtuvat hetkessä.
Olisi kamalaa, jos pitäisi varoa, mistä siskon kanssa voi puhua.
Juttu on julkaistu Eevassa 9/2022.
