Kun Liana Saarepera, 39, jäi lapsen kanssa hoitovapaalle kotiin, hän jäi koukkuun rahapeleihin. Velkataakka sai hänet niin toivottomaksi, että hän yritti itsemurhaa.
Liana ei ole yksin. Kotiäidit ovat riskiryhmässä tulla riippuvaisiksi rahapelaamisesta.
Ei minulla ole oikeutta pelätä kuolemaa. Minähän halusin, yritinkin, kuolla.
Liana Saarepera makasi asvaltilla, ja ajatukset risteilivät hänen mielessään. Hän oli ollut lenkillä, kun pyöräilijä oli ajanut päälle. Autot suhahtelivat ohi vierestä.
Hän ei halunnut kuolla.
Vuosi takaperin, elokuussa 2022, oli ollut toisin. Liana oli lähettänyt yöllä sähköpostin puolisolleen, ulosottoon, sosiaalityöntekijälle ja vuokranantajalle. Jäähyväiskirjeissä hän paljasti kaiken. Liana kertoi, että oli pelannut nettikasinoilla kaikki rahansa.
Vuokravelkaa oli yli 5 000 euroa, ja perhe oli saamassa häädön kodistaan. Ulosottovelkaa oli kulujen ja korkojen kanssa noin 50 000. Sellaisia rahoja hän ei enää pystyisi pelaamaan takaisin.
”Ainoa tie ulos tilanteesta tuntui olevan kuolema.”
Kesällä 2018 Liana odotti toista lastaan. Jalkapallon MM-kilpailut olivat käynnissä, ja somessa Lianan ystävä kertoi lyöneensä vetoa ja voittaneensa.
Lianan kiinnostus heräsi. Hän löysi pelisivuston ja päätti kokeilla pienellä panoksella.
”Kun voittoja tuli, se tuntui helpolta rahalta. Ajattelin, että rahoilla voisi ostaa kaikkea tarvittavaa vauvalle sekä vanhemmalle kouluikäiselle lapselle.”
Kun vauva syntyi, pelaaminen jäi hetkeksi. Sitten ensimmäinen äitiyspäiväraha tuli.
”Summa oli niin paljon palkkaa pienempi, että mietin, miten ihmeessä pärjään. Lisätulot mielessä päätin kokeilla rahapelaamista uudestaan.”
Samaan aikaan kotona lapsen kanssa oli yksinäistä. Päivät vanhempi lapsi oli koulussa ja puoliso töissä. Lapsen nukkuessa Liana yritti virkata tai lukea kirjaa, mutta keskittyminen herpaantui nopeasti. Ajatukset pyörivät rahassa ja pärjäämisessä.
”Aloin pelata isommilla summilla, mutta pelasin vain rahaa, jota jäi pakollisten kulujen jälkeen yli. Aina kun voitin, pistin rahat uudelleen peliin.”
”Häviön jälkeen ahdistaa, oksettaa ja tekee mieli repiä hiukset päästä. Sitten alkaa syyttää itseään siitä, että ylipäätään pelasi.”Liana Saarepera
Liana oli lapsen kanssa kotona vuoden verran ja palasi päiväkotiin töihin. Samalla kulut kasvoivat eivätkä rahat riittäneet. Taustalla painoi myös ulosottovelka ajoilta, jolloin Liana oli ollut yksinhuoltajana. Kun hän sai esikoisensa vuonna 2009, hän alkoi tehdä hankintoja osamaksulla. Hän hankki auton ja ajokortin, sisustustavaroita ja merkkivaatteita itselleen ja lapselle. Ostokset osamaksuilla ja pikavipeillä johtivat velkaantumiseen ja ulosottoon.
”Onni onnettomuudessa oli se, että ulosoton asiakkaana en pystynyt velkaantumaan lisää ottamalla pikavippejä.”
Liana ajatteli, että pelivoitoilla voisi päästä ulosotosta eroon. Ajatukset alkoivat pyöriä jatkuvasti pelaamisessa. Kolmen euron juustopaketti tuntui kalliilta, mutta 30 euron laittaminen nettikasinoon ei miltään. Kun vauva yöllä heräsi ja Liana sai tämän takaisin uneen, hän avasi nettikasinon.
Kerran Liana voitti 2 000 euroa. Hän aikoi siirtää rahat tililleen, mutta päättikin jättää puolet pelaamiseen, jotta voisi tuplata voitot. Sitten hän pisti peliin loputkin ja hävisi kaiken.
”En juo alkoholia, joten en ole ollut koskaan krapulassa. Luulen kuitenkin, että tunne on sama. Häviön jälkeen ahdistaa, oksettaa ja tekee mieli repiä hiukset päästä. Sitten alkaa syyttää itseään siitä, että ylipäätään pelasi.”
Kunnes tilillä oli taas rahaa. Liana klikkasi itsensä nettikasinoon, uudestaan ja uudestaan.
”Neuvolassa pelaamisesta ei kysytä, vaikka alkoholinkäytöstä ja lasten ruutuajasta puhutaan.”Takuusäätiön Teresa Tenkanen
Yksin kotona, vauva nukkuu päiväunia, tuttu kertoo voittaneensa nettipelissä. Se voi olla tarvittava kimmoke alkaa pelata, sanoo Teresa Tenkanen, joka työskentelee hankesuunnittelijana Takuusäätiön ja Sosped-säätiön yhteisessä Rahat pelissä -hankkeessa.
Takuusäätiö on valtakunnallinen sosiaalialan järjestö, joka auttaa kotitalouksia talous- ja velkaongelmissa. Sosped puolestaan on säätiö, joka auttaa haastavassa elämäntilanteessa olevia ja tarjoaa tukea toiminnallisten riippuvuuksien kanssa kamppaileville ja heidän läheisilleen.
”Suuret elämänmuutokset, kuten lapsen saaminen, voivat lisätä riskiä aloittaa rahapelaaminen”, Tenkanen kertoo.
Kotiäidit ovat uudessa elämäntilanteessa, ja usein myös taloudellisesti heikommassa asemassa palkkatulojen laskiessa. Yksinäisyys, tylsistyminen tai lisätulojen tarve voi herättää kiinnostuksen kokeilla digipelejä kotisohvalta käsin.
Vuosittain Takuusäätiön neuvontapalveluun ottaa yhteyttä satoja rahapelaamisen vuoksi velkaantuneita. Tyypillisin asiakas on nuori mies. Asiakkaista kotiäitejä on kymmeniä. Nuoret miehet hakevat peleistä jännitystä, naiset tyypillisesti pakenevat yksinäisyyttä tai tylsyyttä. Puhutaan pakopelaamisesta.
Tenkasen mukaan äitien rahapelaaminen on tunnistettu, mutta piilossa pysyttelevä ilmiö.
”Sen tunnistaminen on vaikeaa, koska talous- ja velkaneuvonnassa ei aina osata kysyä rahapelaamisesta, varsinkaan naisilta. Myöskään neuvolassa pelaamisesta ei kysytä, vaikka alkoholinkäytöstä ja lasten ruutuajasta puhutaan.”
Rahapelien takia velkaantuneella äidillä on usein aiempaa taustaa rahapelaamisesta tai ennestään velkaa. Perhevapaalla tilanne saattaa vain ryöpsähtää käsiin.
”Vaaran merkit ovat ilmoilla, kun pelisessiot venyvät eikä pelaamista osaa lopettaa. Kierre on valmis, kun salailu, häpeä ja taloudellinen tilanne syvenevät.”
Verkkopelaaminen on laskenut kynnystä rahapelaamiseen, ja sen salaaminen perheeltä on myös helppoa. Tenkanen on huolissaan vuonna 2027 voimaan tulevasta uudesta rahapelilaista. Sen jälkeen ulkomaalaisetkin peliyhtiöt voivat toimia ja markkinoida pelejään Suomessa, jos ovat saaneet toimiluvun.
”Veikkaan, että laki ja tuleva lisenssijärjestelmä lisäävät peliongelmia.”
Kaikki rahansa Liana oli pelannut alkuvuodesta 2020. Hän jätti myös vuokraa maksamatta. Puoliso ei tiennyt asiasta. Asunto oli Lianan nimissä, ja vuokranmaksu meni Lianan tililtä, jonne puoliso siirsi aina oman osuutensa.
Sitten talo, jossa he asuivat, todettiin purkukuntoiseksi.
”Ajattelin, että väliäkö sillä, jos en saa vuokria maksettua, kun joudumme joka tapauksessa muuttamaan.”
Purun vuoksi he saivat uuden asunnon vuokravelasta huolimatta. Liana huokaisi helpotuksesta. Hän oli päässyt pälkähästä ja lupasi itselleen, että aloittaisi puhtaalta pöydältä.
Hetken meni hyvin. Liana teki lastenhoitajana keikkoja ja sai työttömyysturvaa, koska hänellä ei ollut vakituista työtä. Samalla hän jatkoi pelaamista.
Syksyllä vuokravelkaa alkoi taas kertyä, mutta Liana onnistui aina saamaan lisäaikaa maksuille. Pelatakseen ja maksaakseen velkojaan hän myi kaiken mitä pystyi, kuten legot ja lahjaksi saadut kultakorut. Tiukassa paikassa hän lainasi kavereiltaan ja perheeltään. Kun voittoja tuli, hän maksoi aina lainaamansa rahat ensin takaisin. Hän ei halunnut olla kenellekään velkaa.
”Joskus kun lainasin rahaa, saatoin maksaa summan parin tunnin päästä takaisin, jos olin voittanut pelissä. Kumma ettei kukaan ihmetellyt”, Liana kertoo.
”Näin jälkikäteen olisin toivonut, että joku olisi huomannut ja puuttunut tilanteeseeni. Mutta kun elin pelikuplassa, se oli pahin pelkoni. Ajatuskin paljastumisesta oksetti.”
Liana maksoi laskut, mutta aina kun rahaa jäi yli, hän pelasi sen. Vuokravelka kasvoi. Liana alkoi pelätä aamulla työkeikalle lähtiessään, että päivän aikana tulisi häätökirje ja puoliso ehtisi kotiin ennen häntä.
”Aloin perua keikkoja ja jäin kotiin peiton alle sillä verukkeella, että olin kipeä.”
Liana alkoi perua yhteisiä illanviettoja lapsuudenperheensä kanssa. Liana on syntynyt Virossa, mutta asunut Suomessa vuodesta 2008. Myös hänen sisaruksensa ja isänsä asuvat Suomessa.
”Minulla oli aina jokin tekosyy: vatsatauti, pääkipu tai auto ei käynnistynyt. En halunnut kohdata ihmisiä. En enää edes pystynyt katsomaan itseäni peilistä. Minusta tuntui, että naamaani oli kirjoitettu se, mitä oli tapahtumassa.”
Kukaan ei kuitenkaan osannut aavistaa, että Liana oli pelikoukussa.
”Ajattelin, että tämä on viimeinen kesä, jonka saan viettää perheeni kanssa. Tiesin jo, mitä suunnittelin.”Liana Saarepera
Keväällä 2022 vuokravelkaa oli kertynyt yli 5 000 euroa. Siihen asti Liana oli jatkanut pelaamista ja ajatellut, että saa velat maksettua.
”Silloin tajusin, että peli oli menetetty. En koskaan voittaisi sellaista summaa.”
Liana jatkoi kuitenkin pelaamista. Jos muu perhe oli kotona, hän linnoittautui vessaan ummetuksen tai pahan olon verukkeella niin pitkäksi aikaa, kunnes joku koputti oveen. Kun hän luki lapsille iltasatua, toisessa kädessä oli kännykkä.
Edessä oli häätö, mutta Liana onnistui vielä kerran ylipuhumaan vuokranantajan ja pitkittämään sitä elokuulle.
”Silloin ajattelin, että tämä on viimeinen kesä, jonka saan viettää perheeni kanssa. Tiesin jo, mitä suunnittelin.”
Veljensä syntymäpäivillä Liana hymyili ja halasi kaikkia. Ne olivat jäähyväiset.
”Tajusin, etten ollutkaan yksin. Oli muitakin, joilla pelaaminen oli johtanut itsetuhoisuuteen.”Liana Saarepera
Seuraavana yönä hän lähetti viestit puolisolleen sekä ulosottoon, sosiaalityöntekijälle ja vuokranantajalle, joissa selitti, mitä oli tehnyt. Viimeiseksi hän paijasi nukkuvia lapsiaan.
Lapset eivät ansainneet äitiä, joka oli ajanut heidät kodittomiksi, hän ajatteli. Sitten hän yritti riistää itseltään hengen. Viime hetkellä hän havahtui ajatukseen: Millainen äiti jättää lapsensa ilman äitiä?
Liana soitti hätänumeroon. Ambulanssi vei hänet Jorvin päivystykseen. Sieltä hänet käännytettiin parin tunnin jälkeen kotiin. Häntä kehotettiin palaamaan, jos itsetuhoiset ajatukset palaisivat.
Liana ei uskaltanut mennä kotiin ja kohdata puolisoaan. Silloin sosiaalityöntekijä soitti. Hän oli lukenut Lianan lähettämän sähköpostin ja kutsui Lianan toimistoonsa. He juttelivat ja soittivat yhdessä Lianan puolisolle.
”Puoliso oli sokissa. Samaan aikaan hän ihmetteli, miten en ollut voinut vain lopettaa pelaamista.”
Sosiaalityöntekijä ymmärsi, että kyseessä oli sairaus. Liana tarvitsi apua.
”Sain uuden mahdollisuuden. Vuokravelka kuitattiin summalla, jonka saimme puolisoni kanssa kokoon lainaamalla perheeltä ja ystäviltä.”
Liana sai vakipaikan esikoulusta. Tilipäivinä hän siirsi palkkansa puolisonsa tilille. Peleihin laitettiin estot, ja Liana antoi varmuudeksi puolisolleen puhelimensa pääsykoodin. Liana kävi terapiassa ja peliriippuvaisten vertaistukiryhmässä.
”Tajusin, etten ollutkaan yksin. Oli muitakin, joilla pelaaminen oli johtanut itsetuhoisuuteen.”
”On nurinkurista, että jos päätös perheenlisäyksestä tehdään yhdessä, siitä aiheutuvaa laskua ei jaeta reilusti.”ekonomisti Kaisa Kivipelto
Perhevapailla on kauaskantoisia vaikutuksia etenkin naisten talouteen. Danske Bankin teettämä Lasikatto lompakossa 2025 -kyselytutkimus kertoo, että naiset kokevat perheenlisäyksen jälkeen olevansa puolisoaan heikommassa taloudellisessa asemassa.
”On surullista, että taloudellista mielenrauhaa kertoo kokevansa vain 12 prosenttia kaikista naisista. Puolisoaan pidempään perhevapailla olleista naisista näin kokee vain neljä prosenttia”, yksityistalouden ekonomisti Kaisa Kivipelto sanoo.
Naiset rahoittavat perhevapaita omilla säästöillään miehiä useammin. Taustalla voi Kivipellon mukaan olla ajatus pärjäämisestä itsenäisesti ja siitä, ettei toisen rahoihin ole oikeutta.
”On nurinkurista, että jos päätös perheenlisäyksestä tehdään yhdessä, siitä aiheutuvaa laskua ei jaeta reilusti vaan toinen osapuoli käyttää siihen enemmän omaa varallisuuttaan. Silloin voi olla pakko tehdä jotain taloudellisesti ei niin fiksua, jotta saa oman kortensa kannettua kekoon”, hän sanoo.
Jos tilanne on edennyt vakaviin rahavaikeuksiin, on taloudellinen tilanne ja rahasuhde rakennettava uudelleen. Rahat pelissä -hanke on luonut tähän käsitteen: taloudellinen toipuminen.
”Ensiaskel toipumiseen on ymmärrys tilanteesta ja siitä kertominen. Seuraava askel on se, että ottaa vastaan apua”, Teresa Tenkanen sanoo.
Osana toipumista voi olla hyvä luovuttaa vastuu raha-asioista hetkeksi läheiselle.
”Jossain kohtaa on kuitenkin hyvä ottaa vastuu takaisin. Vaikka tilanne vaatisi vuosia niukkaa elämistä, voi silti elää mielekästä elämää.”
Kun lopettamisesta oli kulunut puoli vuotta, Liana löysi juoksun. Hän lainasi tyttärensä vanhoja tennareita ja juoksi 10 kilometriä putkeen. Kahden viikon ajan pelkkä kävely itketti. Sitten hän aloitti uudelleen maltillisesti. Liana pohti pitkään uusien juoksulenkkareiden ostamista.
”Mieheni piti lopulta pakottaa minut ostamaan ne. Koin kovaa syyllisyyttä minkään ostamisesta.”
Liana löysi myös avannon. Euforinen tunne, joka tuli ennen nettipelin voittamisesta, tulee nyt avannosta, ilman krapulaa.
”Neljä vuotta jätin elämättä, olin peiton alla ihmisiltä piilossa. Nyt haluan elää täysillä. Aiemmin ajatukset olivat aina seuraavassa pelissä. Nyt olen aidosti läsnä perheelleni.”
Elämä alkaa olla tasapainossa myös taloudellisesti, vaikka ulosottovelkaa on vielä jäljellä. Enää Liana ei ajattele yllätyskulujen kohdalla, että hankkisi rahat pelaamalla. Hän säästää pihistelemällä.
Vertaistuella on ollut toipumisessa iso merkitys. Nyt Liana toimii itse peliriippuvaisten vertaistukiohjaajana Sosped-säätiön Pelirajaton-toiminnassa. Häntä koskettaa etenkin pienten lasten kotiäidit, joille ainoa viihde tuntuu olevan ruutu.
”Haluan auttaa, ettei kenenkään tarvitsisi päätyä Jorviin. Kukaan lapsi ei ansaitse sitä, että menettää äitinsä pelaamiselle.”
Älä jää yksin, täältä saat apua
Mieli ry tarjoaa keskusteluapua kriiseissä ja vaikeissa elämäntilanteissa matalalla kynnyksellä ja ilman lähetettä. Mieli ry:n kriisipuhelin päivystää ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Peluurin auttava puhelin 0800 100 101 tukee, neuvoo ja ohjaa peliongelmissa. Puhelu on maksuton, ja voit asioida nimettömänä.
Akuutissa hätätilanteessa 112:een. Myös neuvova päivystysavun numero 116 117 on käytössä monissa sairaanhoitopiireissä.
Pelirajaton tarjoaa tietoa, vertaistukea ja ohjausta rahapelaamisesta haittoja kokeville rahapelaajille ja pelaajien läheisille.
