Petri Nygård menetti nuorena äitinsä alkoholimyrkytyksen takia: ”Kaadoin viinat vessanpönttöön, mutta eihän se mitään auttanut”
Räppäri Petri Nygårdin äiti sairastui alkoholismiin ja isä skitsofreniaan. Ehkä siksi hänestä on tullut keski-ikäinen, joka osaa olla kiitollinen elämästään.
”Onnellisuus on sitä, että saan elää juuri tätä elämää. Aamuisin ajattelen, että mahtavaa, tästä se taas lähtee. Sain herätä uuteen päivään. Kaikki eivät herää”, bailubiiseistä tunnettu rap-artisti Petri Nygård, 50, sanoo.
Elämän rajallisuus konkretisoitui hänelle varhain. Petri oli 25-vuotias, kun hänen ensimmäinen sinkkunsa, rap-piirien sisäpiirivitsiksi tehty Vitun suomirokki nousi listaykköseksi ja myi platinaa. Samana vuonna hän menetti äitinsä.
Petri oli silloisen tyttöystävänsä kanssa tämän vanhempien luona kylässä, kun isä soitti. Äiti oli saanut sairauskohtauksen. Hänet oli viety sairaalaan ja todettu siellä aivokuolleeksi. Parin päivän päästä äiti kuoli. Syyksi paljastui alkoholimyrkytyksen aiheuttama sydänkohtaus.
Petri ei lähtenyt katsomaan äitiä. Hän ei halunnut, että sairaala jäisi viimeiseksi muistoksi. Sen sijaan Petri suuntasi keikalle, josta oli luvassa hänen uransa isoin palkkio.
”Ajattelin, etten pysty esiintymään, mutta kaverini sanoivat, että olisi ehkä hyvä saada muuta mietittävää.”
Petri oli ajatellut kustantaa äidille, isälle ja isosiskolleen Maaritille Karibian-risteilyn. Risteily jäi tekemättä, ja hän maksoi äidin hautajaiset.
Muutaman kerran Petri teki sovitut työkeikat äidin puolesta. Tämän vointi huolestutti Petriä, ja hän puhui siitä sisarensa ja isänsä kanssa.
Vanhempien ongelmat alkoivat näkyä, kun Petri oli parikymppinen. Isosisko Maarit oli muuttanut Lontooseen, ja Petri lähti vanhempiensa kanssa siskon luo viettämään joulua. Se oli ensimmäinen kerta, kun äidin ongelma, alkoholinkäyttö, tuli näkyväksi.
Kotona äidin pyykkikoreista ja keittiön kaapeista alkoi löytyä tyhjiä viinapulloja.
”Kaadoin viinat vessanpönttöön, mutta eihän se mitään auttanut.”
Tuli uusia pulloja, ja sitten äiti ei enää päässyt aamuisin sängystä siivoojan työhönsä. Muutaman kerran Petri teki sovitut työkeikat äidin puolesta. Tämän vointi huolestutti Petriä, ja hän puhui siitä sisarensa ja isänsä kanssa.
”Ajattelin kai, että se on vaihe, joka menee ohi. En osannut hakea hänelle apua tai terapiaa. Nykyisin se tuntuu vähän surkealta.”
”Isä tuli lavalla jatkuvasti mieleeni, sillä tajusin, miten paljon olin lainannut biiseihini hänen sanontojaan.”
Äidin kuoleman jälkeen Petri muutti Tampereella isän luokse. Tämä alkoi oireilla seuraavaksi. Isä oli apaattisen masentunut ja vuoroin raivon vallassa. Silloin hän haukkui pankin, poliisin, yhteiskunnan ja lapsensa.
Petri tukeutui yhä enemmän Englannissa asuvaan Maaritiin. He alkoivat pitää päivittäin yhteyttä. Siskonsa kanssa jutellessaan Petri ymmärsi, että isän käytös johtuu sairaudesta.
”Olin tiennyt teini-ikäisestä lähtien, että isällä on skitsofrenia. En ollut täysin ymmärtänyt asiaa, sillä isä ei oireillut lapsuus- ja nuoruusvuosieni aikana.”
Isän vointi jatkui vuosia ailahtelevana. Yhtenä päivänä hän solvasi Petriä ja seuraavana soitti hyväntuulisena kuulumisia.
”Muistutimme Maaritin kanssa toisiamme siitä, että isä ei tarkoita pahaa, vaan sairaus on ottanut hänestä vallan.”
Isä kuoli joulukuussa 2017 sydänkohtaukseen. Petri kuuli siitä Maaritilta ajaessaan keikalle. Hän mietti, miten selviytyisi tulevista esiintymisistä, ja samalla päätti taas hoitaa sovitut työt. Lavalla Petri tempaisi energisen shown, takahuoneessa tuli itku.
”Isä tuli lavalla jatkuvasti mieleeni, sillä tajusin, miten paljon olin lainannut biiseihini hänen sanontojaan. Esimerkiksi Selvä päivä -kappaleessani on monia isän letkautuksia.”
Luit lyhennelmän jutusta, joka on julkaistu Eeva-lehdessä 7/2024. Haastattelussa Petri kertoo myös, mikä on auttanut häntä selviytymään elämässä eteenpäin, kuka perheenjäsen oli hänen terapeuttinsa koronavuosina ja miten menestys on muuttanut hänen elämäänsä.
