Teksti nostaa hymyn huulille, mutta se myös itkettää – kuin kurkistaisi oman elämänsä sisään: noinhan me tunnemme ja ajattelemme.

Aikuinen Peter on runoilija, isä, aviomies ja arjen pyörittäjä, elämänsä sellaisenaan hyväksynyt. Vaimo luo uraa ja käy kotona vain kääntymässä, samoin perheen teini- ikäiset lapset.

Iltaisin Peter odottaa kärsivällisesti, että Hän tulisi, ”ilmestyisi eleettömästi sohvan viereen ja kysyisi, olinko nukahtanut… Ei sen tarvinnut olla sen vaikeampaa.”

Teksti: Päivi Mattila

Arvio on julkaistu Eevan numerossa 11/2016.