Sanna Markkula, psykologi:

”Perfektionismi ei ole aina huono asia. Voidaan puhua joustamattomasta tai joustavasta perfektionismista.

Joustamattomaan perfektionismiin liittyy usein jatkuva kriittinen itsearviointi sekä epäonnistumisen pelko. Virheet otetaan merkkinä riittämättömyydestä. Itselle asetettuja odotuksia ja vaatimustasoa voi olla vaikea muuttaa, jos tilanteet työssä muuttuvat.

Aluksi joustamaton perfektionismi voi auttaa suoriutumaan, mutta se voi kääntyä itseä vastaan. Yksi alkaa tehdä töitä yötä myöten, toiselle tulee vaikeuksia aloittaa tehtäviä tai asettaa tavoitteita.

Myös joustavan perfektionistin tavoitteet voivat olla korkealla ja hän voi suhtautua suorituksiinsa kriittisesti. Hän kykenee kuitenkin joustamaan ja sopeutumaan, kun tilanteet muuttuvat. Jos esimerkiksi aika työn tekemiseen ei riitä, hän osaa päättää, että tekee vain tärkeimmät jutut hyvin ja loput jäävät tällä kertaa vähemmälle huomiolle.

Itsekritiikkiä joustava perfektionisti osaa miettiä suorituksen kannalta. Jos jokin ei mene hyvin, hän ei ajattele olevansa huono, vaan miettii, mitä voisi oppia ja parantaa.

Joustamatonta perfektionismia voi muokata joustavaan suuntaan. Silloin on hyvä miettiä, mistä perfektionismi tulee, ja missä arjen tilanteissa se on hyödyllistä, missä haitallista. Kun tunnistaa tämän, voi valita taistelunsa. Perfektionismin voi päästää valloille toisissa asioissa, mutta harjoittele toisissa irti päästämistä ja delegoimista.”

”Toimistotyössä on hyödytty hiljaisesta tunnista. Päivässä tunnin ajaksi laitetaan sähköposti, puhelin ja somet kiinni, ja keskitytään vaikka syventymistä vaativaan tehtävään. Tunnin ajankohdan on hyvä olla sellainen, jolloin on hyvässä vireessä.

Tunti hiljaisuutta tehostaa työtä loppupäivän aikana, eli todennäköisesti se auttaa kokemaan enemmän hallinnan tunnetta tunnin ulkopuolellakin.

Lisää työpäiviin mikrotaukoja eli 1–15 minuutin taukoja, joiden aikana irrottaudut työn tekemisestä. Sähköposteja peratessa voi hengitellä jokaisen meilin jälkeen, tai jokaisen asiakkaan jälkeen katsoa ulos ikkunasta tai kissa­videon. Pikkutauon jälkeen on helpompi ajatella, mitä olikaan tärkeintä tehdä seuraavaksi.

Kaikissa töissä säläisyyteen ei voi itse vaikuttaa. Silloin on tärkeää se, mitä työn ulkopuolella tapahtuu. Kun vapaalla palautuu mieluisalla tavalla, se auttaa töissä itsensä johtamisessa ja päätösten tekemisessä.

Töihin voi myös yrittää mennä ajatellen, että luopuu hallinnan ajatuksesta ja ottaa vastaan mitä tulee. Jos ei ole odotuksia, niihin ei pety.”

Juttu on julkaistu Trendissä 03/2022.