Muusikko Pekka Ruuska ja Helena-puoliso löysivät upean 300-neliöisen vapaa-ajankodin entisestä suksitehtaasta: ”Tämä on kuin pala Berliiniä maalaiskylässä”
Pekka ja Helena Ruuska ajattelivat, ettei heillä olisi koskaan vapaa-ajankotia. Purjevene riittäisi. Sitten vastaan tuli jännittävä loft-asunto entisessä suksitehtaassa.
Isoja, korkeita yhtenäisiä tiloja. Betonilattioita, tiili- ja laattaseiniä, metallisia porraskaiteita ja valtavia ikkunoita. Helena ja Pekka Ruuskan vaikuttava vapaa-ajankoti sijaitsee entisessä Lampisen suksitehtaassa Kerkkoon kylässä Porvoossa.
Ruuskien 300 neliömetrin suuruinen asunto käsittää tehdasrakennuksen kolmanneksen. Alakerran avotilassa on keittiö, ruokailutila ja olohuone. Yläkerrassa sijaitsevat aula, kolme makuuhuonetta, työhuone sekä kolme kylpyhuonetta. Sauna on piharakennuksessa.
Rakennuksen historiasta muistuttavat eteisessä puusukset, mutta muuten 1954 rakennettu tehdas on muuttunut harkitun rosoiseksi loftiksi.
”Tämä on kuin olisimme saaneet palan Berliiniä maalaiskylään”, Pekka luonnehtii.
Iso yleisö muistaa hänet muusikonurasta ja Rafaelin enkeli -hitistä. Lukioikäisistä asti yhdessä ollut aviopari on jäänyt juuri eläkkeelle. Pekka työskenteli yrityksensä Kaiku Entertainmentin toimitusjohtajana, Helena Helsingin normaalilyseossa opettajana.
Pekka jatkaa artistien valmentamista ja lähtee syksyllä bändin kanssa kiertueelle 25 vuoden tauon jälkeen. Tietokirjailijana ja kirjallisuuskriitikkona tunnetulta Helenalta ilmestyy syksyllä kirjailija Aulikki Oksasen elämäkerta.
On outo metodi muuttaa toisen laittamaan kotiin, mutta päämäärä ratkaisee. Tässä se oli tila, joka inspiroi ja hyväilee sielua”, Pekka kuvailee parin vapaa-ajankotia.
Hän ja Helena ostivat sen remontoituna 2021. Samalla he ostivat osan edellisen asukkaan hankkimista isoista matoista ja kalusteista, kuten ruokailuryhmän.
Lisäksi olohuoneeseen jäi makeisautomaatti ja seinälle neonkirjaimin tehty teksti I am your father, sillä edellistä asukasta kiehtoi Tähtien sota -elokuvista tuttu estetiikka.
”Aiemmin olen pitänyt hömpötyksenä ajatusta, että tavaroilla pitäisi olla tarina. Tässä kodissa ajan patina korostuu ja etsimme tavaraa, joka sopii tänne”, Pekka kertoo.
Pari pitää modernista sisustuksesta ja on harrastanut antiikkia. Suksitehdas on saanut heidät tutkimaan myös kirpputoreja, ja Pekka käy viikoittain porvoolaisessa vanhan tavaran kaupassa.
Hänen lempipaikkansa kodissa on sohvannurkka, josta näkee korkean tilan, viherkasvit ja betonin. Helena istuu puutarhan oven edessä. Silloin tuntuu kuin olisi ulkona.
Pari on viettänyt kesät purjehtien 20 vuoden ajan. Pekka lähtee merelle vappuna ja palaa syyskuun lopussa. Helena on mukana kolmisen kuukautta.
”Ajattelimme, ettei meistä tule kakkoskodin omistajia. Purjehdimme ja asumme Helsingissä Kalasatamassa ja sillä siisti”, Helena kertoo.
Aiemmin he asuivat lähes 20 vuotta 1800-luvun talossa Kruununhaassa. Sitten Helena luki New Yorkissa uutisen Kalasatamaan rakennettavista tornitaloista. Pidämme Ison Omenan pilvenpiirtäjistä, miksi emme muuttaisi Suomessa sellaiseen, hän ajatteli.
Niinpä hän ja Pekka muuttivat kauppakeskuksen päälle rakennetun tornitalon 28. kerrokseen, sadan metrin korkeudelle.
Sitten pari alkoi tutkia huvikseen vapaa-ajan koteja ja Pekka näki ilmoituksen entisen suksitehtaan asunnosta. Se tuntui Helenasta ensin liian isolta, mutta ainutlaatuinen asunto hankittiin silti tyttärien Marian ja Kertun kanssa. Tytöt perheineen viettävät suksitehtaassa kesät, vanhemmat ovat siellä lokakuusta vappuun.
Maalla Helena on kiinnostunut puutarhanhoidosta, mutta pääpuutarhuri on Kerttu.
”Tomaatintaimet ovat purjehtimaan lähtiessämme pieniä, ja kotiin palatessamme näen kasvihuoneen täynnä tomaatteja”, Helena kertoo.
Kerkkoo on osoittautunut sympaattiseksi, yhteisölliseksi maalaiskyläksi. Pekka viettää siellä paljon aikaa, Helena tulee Kerkkooseen pienille lomille. Eri paikoissa ollessaan he soittavat toisilleen aamuisin ja iltaisin.
”Olemme aina tehneet asioita erikseen, mutta jaamme sen mitä teemme”, pariskunta kertoo.
Suksitehtaassa he saunovat, katsovat uutisia ja syövät Pekan tekemää ruokaa. Aina kun siltä tuntuu, he laittavat Pekan kellaristudiossa vinyylilevyn soittimeen seremoniallisin menoin, kaatavat laseihin punaviiniä ja kuuntelevat musiikkia.
”Se on nostalgiamatka. Vinyylilevy pakottaa rauhalliseen kuuntelemiseen.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 4/2024.
