Hapokkaat omenat, tumma siirappi, kaneli. Ne maistuvat dekkaristi Outi Pakkasen omenapaistoksessa. Se on niin hyvää, että on pyydettävä reseptiä.

Outi tunnetaan resepteistään yhtä hyvin kuin murhamysteereistäänkin. Ne ovat suuressa roolissa Outin kirjoissa, erityisesti Anna Laine -dekkareissa, joita on ilmestynyt jo kolmekymmentä.

Tänä syksynä sarjan oli tarkoitus jatkua 31. teoksella Kylmä talo. Sen piti ilmestyä sopivasti Outin 50-vuotisen kirjailijauran juhlavuonna.

Elämä kuitenkin yllätti.

”Pitkällisen sairastamisen ja uupumuksen ja lopulta lähes liikuntakyvyttömyyden jälkeen olen saanut diagnoosin: polymyalgia. Hyvä uutinen on, että tauti on parannettavissa, mutta siihen menee vähintään puolitoista vuotta, paljon kärsivällisyyttä, nousuja ja laskuja, yllätyksiä ja erilaisia vaiheita.”

Näin Outi kertoi huhtikuussa avoimella Facebook-sivullaan.

”Kevät oli hirveää aikaa henkisesti ja fyysisesti. Oli pakko kertoa lukijoille, ettei kirjaa vielä tule”, hän sanoo nyt.

Tilanne oli erityisen kuormittava, koska edellinenkin kirja oli myöhästynyt sairastelun vuoksi. Lisäksi kustantaja oli ehtinyt aloittaa Kylmän talon ennakkomarkkinoinnin.

”Olin pettynyt itseeni. Tuntui, että petin kustantajan ja lukijani. Vaikka halusin lähinnä vetää itseni vessasta alas, tilanne oli pakko hyväksyä”, Outi sanoo.

Polymyalgia eli lihasreuma aiheuttaa muun muassa olkapäiden ja lonkkien kipua ja jäykkyyttä, päänsärkyä ja huimausta. Kivun vankina ajatus ei toiminut. Kirjoittaminen oli mahdotonta.

Diagnoosi oli lopulta helpotus.

”Tämä on hyvä tauti, jos pitää valita kaikista sairauksista. Tämä ei ole elinkautinen.”

Nyt elämä näyttää muutenkin valoisammalta. Lääkitys on jo alkanut purra. Outi huomasi kortisonin helpottavan vaikutuksen jo kolmen tunnin kuluttua ensimmäisestä lääkeannoksesta.

”Pystyin pitkästä aikaa kävelemään 150 metriä läheiseen ostoskeskukseen. Se tuntui aivan ihanalta. Ranteideni nivelrikon vuoksi kirjoitin kaksi edellistä kirjaani rannetukien avulla, mutta kortisonin ansiosta kirjoittaminenkin on helpottanut. Voin nyt paremmin kuin pitkään aikaan, vaikka väsymys vaivaa yhä.”

Sairauden aiheuttamat ulkonäkömuutokset ovat vaatineet sopeutumista.

”Lääkitys turvottaa ja kuivattaa ihoa. Sairauden siis todellakin näkee naamasta.”

Ensimmäisen romaaninsa Outi julkaisi vuonna 1973. Nyt Outista tuntuu, että ensi vuodeksi suunniteltu Kylmä talo on hänen viimeinen dekkarinsa.

”Näyttelijä Kyllikki Forssell sanoi aikoinaan kollegalleen Ritva Oksaselle, että sen vain tietää, kun tulee hetki, jolloin haluaa lopettaa.”

Päätös tuntuu vapauttavalta.

”Enää ei tarvitse miettiä, kenet murhaisin seuraavaksi. Luultavasti kuitenkin jatkan kirjoittamista, tai sitten en. Jos jatkan, kirjoitan jotakin aivan muuta. Nyt tuntuu tältä, mutta kaikki voi muuttua.”

Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu Eeva -lehdessä 11/2023. Haastattelussa Outi kertoo, mitä hänen kaksi suurta rakkauttaan ovat hänelle opettaneet,. Hän kertoo myös, miksi ei sovi perinteiseen perhemalliin, millainen suhde hänellä on poikansa kanssa ja miltä ikääntyminen tuntuu.