Tässä juttusarjassa toimittaja Virpi Salmi testaa erilaisia teknisiä vimpaimia ja villityksiä – ja arvioi kannattaako niistä innostua.

Imurointi on vastenmielinen kotityö. En ole ajatuksineni yksin, sillä kodinkonevalmistaja Electrolux tutki kolme vuotta sitten eurooppalaisten siivousasenteita ja suomalaiset olivat 11 maan joukossa Euroopan ylivoimaisesti laiskimpia imuroijia. Jopa ruotsalaiset imuroivat viikossa reippaasti enemmän kuin me.

Imuroinnissa on monia ikäviä vaiheita. Ensimmäinen on imurin, sen epäkäytännöllisen möhkön, kaivaminen esiin. Perinteinen imuri ei mahdu pieneen tilaan letkuineen. Imuroidessa johdon pituus loppuu juuri sen yhden sohvan takanurkan kohdalla, jolloin töpseliä on siirrettävä. Puhumattakaan metelistä, joka riipii hermoja. Letku menee mutkalle ja lakkaa imemästä tai imuri keikahtaa kyljelleen. Pölypussien vaihtaminen ja etenkin niiden ostaminen on yksi arjen vaivalloisimpia koettelemuksia.

Kun vanha imurini kolme vuotta sitten hajosi, päätin ryhtyä kokeeseen: pärjäänkö pienehkössä kerrostaloasunnossa pelkällä varsi-imurilla? Kriteereinä oli, että imuri ei missään nimessä saa maksaa yli 500 euroa, mieluummin reilusti sen alle.

Yleensä noudatan uuden teknologian suhteen sääntöä: älä ole etujoukoissa. Jos ei nimenomaan halua olla etujoukoissa, uusista tuotteista joutuu maksamaan suolaisen hinnan ja silti saa tuotteen, joka on vielä kehitysvaiheessa.

Kolme vuotta sitten keskihintaisten varsi-imureiden luvattiin jaksavan imuroida yhtäjaksoisesti parikymmentä minuuttia, huonoimmalla teholla.

Akkujen kestoa mainostetaan heikoimmalla imurointiteholla, joka imurista riippuen imee vain pölyt ja pienimmät leivänmurut. Jos imuristaan on valmis maksamaan 700 euroa tai yli, saa parhaan akun, joka imee tehokkaammin ja kestää pidempään.

Kannattaa yhä lukea niin sanottu pieni präntti: kaikista kovimmalla imuteholla akku kestää yleensä alle kymmenen minuuttia. Valmistajilla on myös kirjavat tavat ilmoittaa akkujen ja imureidensa tehoja ja niitä on työlästä vertailla. Dyson esimerkiksi puhuu ”kennoista” ja ”sykloneista”. Nyrkkisääntönä on, mitä kalliimpi, sitä parempi akku ja teho.

Varsi-imuriin siirtyminen mullisti talouteni imuroimisen. On huomattavasti matalampi kynnys imuroida, kun voi vain ottaa imurin käteen ja imuroida. Jos meillä ennen imuroitiin kerran kolmessa viikossa, nyt imuroidaan kolme kertaa viikossa. Voisi kuvitella, että eläintaloudessa varsi-imuri on elinehto.

Pölysäiliöt ja suulakkeet on helppo puhdistaa ja imuri mahtuu pieneen tilaan. Pölypussien kanssa pelaaminen on historiaa. Meteli on pienempi. Imurointiasentokin on ergonomisempi.

Tänä talvena aloin tosin kiinnittää huomiota siihen, että akku kestää entistä vähemmän aikaa. Tämä on johdottomuuden huono puoli: akkuja on vaihdettava tiheämmin kuin vanhojen, johdollisten laitteiden osia, eikä se ole mitään jokanaisen hommaa. Moni hylkää muutaman vuoden päästä koko laitteen ja ostaa uuden.

Lisäksi olin imutehon kannalta hieman liian aikaisin ostohousut jalassa. Oma imurini ei jaksa imeä hiekoitussepeliä eteisestä, vaan pahimmillaan raahaa kiviä pyörivän suulakkeen mukana ja naarmuttaa lattiaa. Lopulta joudun noukkimaan kivet yksitellen eteisen lattialta.

Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, pitääkö imurilla päästä kovin matalien kaappien alle. Nimittäin jos pölysäiliö on varren alaosassa, imuri ei niihin mahdu.

Kolmessa vuodessa varsi-imureiden kehityksessä on tapahtunut paljon. Nyt saman mallin kehittyneempi versio lupaa pisimmillään tunnin akkukeston ja samanlaisen imutehon kuin ”tavallinen” imuri. Sitä lupaavat nyt monet muutkin varsi-imurin valmistajat.

Trendikäs on myös suulakkeeseen laitettu led-valo, joka valaisee imuroitavan pölyn. Kiva mutta turha ominaisuus.

Vertaan upouutta Hooverin HF 9 Anti-Twist -mallia muutaman vuoden vanhempaan Boschiini. Hoover lupaa, että puolessa tunnissa sillä imuroi sataneliöisen kodin. Kuulostaa aikamoiselta, mutta jos on oikein ripeä, niin mikäs siinä. Omaan puolta pienempään kotiin akku riittää hyvin.

Hooverista huomaa varsi-imureiden kehityksen. Sen suulake liukuu sulavammin lattialla, se on hiljaisempi ja erilaisia suuttimia löytyy. Suulakkeen saa irti ja himosiivooja voi imuroida putkivarrella kattolistojaan. Myös hiekoitussepeli katoaa eteisestä. Anti-Twist viittaa siihen, ettei pyörivään harjaan takerru hiuksia ja karvoja, kuten varsi-imureissa tuppaa käymään.

Ehkä paras uusi ominaisuus omaan vanhaan verrattuna on irrotettava akku, jolloin koko imurin ei tarvitse seistä latauspisteessä. Se indikoisi myös sitä, että akku on helppo vaihtaa uuteen.

Olen ehdottomasti varsi-imurimäen naisia nykyään, paluuta entiseen ei ole. Imurointi sillä on huomattavasti kätevämpää. Hieman liian aikaisin lähdin kuitenkin buumiin mukaan, nyt samalla rahalla saa jo huomattavasti enemmän. Hooverin uusimman mallin suositushinta on 499 e, oman vanhan Boschini päivitetty malli maksaa pari sataa vähemmän.