Kun kaverit puhuivat rahasta ja säästämisestä, Henriikka Rönkkönen ahdistui – sitten hän tajusi, mistä ärsyyntyminen johtui
Kirjailija Henriikka Rönkkönen tajusi, että kun ystävä ärsyttää, kannattaa katsoa peiliin.
Kun minua aiemmin pyydettiin juhliin, lähdin, vaikka en olisi jaksanut. En kehdannut sanoa ei.
Jos muut sitten sanoivat juhlissa, että älä nyt lähde ja otetaan vielä yhdet, minua suututti. Ärsyynnyin muihin, vaikka oikeasti en ollut itse itseni tukena.
Henriikka Rönkkönen
on 41-vuotias kirjailija. Hänen uusin kirjansa Herttaässä (Atena) ilmestyi juuri.
Somessa tulee usein vastaan videoita, joissa kehotetaan sulkemaan hankalat ihmiset pois elämästä. Siitä, mikä on jokaisen oma osuus ystävyyssuhteissa, puhutaan tosi vähän.
Se, kuka on itse, vaikuttaa paljon siihen, millaisia ihmisiä päästää elämäänsä ja miltä muiden käytös tuntuu. Tätä dynamiikkaa halusin pohtia uusimmassa Herttaässä-kirjassani.
Toisen käytös on saattanut ahdistaa minua, mutta en ole osannut sanoa mitään. Olen mielessäni ajatellut, että se on toisen vika.
Olen miellyttänyt paljon ihmissuhteissani. Se on ollut kuormittavaa, koska en ole tehnyt asioita siksi, että olisin halunnut, vaan siksi, että muut halusivat. En kuunnellut, mitä itse tarvitsin.
Toisen käytös on saattanut ahdistaa minua, mutta en ole osannut sanoa mitään. Olen mielessäni ajatellut, että se on toisen vika.
Sen sijaan minun olisi pitänyt ymmärtää, että olen itse vastuussa siitä, miten olen päätynyt johonkin ihmissuhteeseen, miltä jotkut asiat minusta tuntuvat ja miten sanoitan tunteitani muille.
On helpompi sanoa vain, että sinä sanoit näin, minua alkoi vituttaa ja se on sinun vikasi.
Muiden syyttäminen on luontaista. Selviytyäkseen ihmisen on pitänyt kiinnittää huomiota epämukaviin ja hankaliin asioihin. On luontaista ajatella, että vika on aina toisessa.
Lisäksi tunteiden reflektoiminen on työlästä. On helpompi sanoa vain, että sinä sanoit näin, minua alkoi vituttaa ja se on sinun vikasi.
Oikeasti epämukavalla hetkellä kannattaisi katsoa peiliin. Jos yhden kaveriporukan tyypin sanomiset ärsyttävät juuri sinua eivätkä muita, se kertoo jotain sinusta. Silloin on hyvä miettiä, mikä itseä todellisuudessa ärsyttää.
Minua esimerkiksi ahdisti aiemmin, kun joku puhui säästämisestä, rahasta ja asunnon ostamisesta. Se johtui siitä, etten tiennyt, mikä oli raha-asioideni laita. En halunnut kohdata sitä, että minun olisi hyvä säästää tai käyttää rahaa eri tavalla.
Kun kävin kivuliaat asiat läpi, vapauduin. Se, että olen oppinut katsomaan myös omaa puoltani tarinasta, on muuttanut elämäni.
Kärsin nuorena ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä. Kolmekymppisenä aloin käydä läpi sitä, kuka olen. Se oli tuskainen matka.
Kun kävin kivuliaat asiat läpi, vapauduin. Se, että olen oppinut katsomaan myös omaa puoltani tarinasta, on muuttanut elämäni.
Nykyään pystyn nauttimaan hetkestä, kun en koko ajan mieti, miksi en sanonut noin tai miksi toinen sanoi näin. Voin hyvin, olen iloinen muiden seurassa ja osaan tunnistaa, milloin en jaksa nähdä ketään.
Saatan tuntea edelleen syyllisyyttä tai pelkoa siitä, mitä muut ajattelevat, mutta tunnistan sen.
Tunne tulee, ja sitten se menee.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 6/2025.
