
Laulaja Nina Tapion kodissa näkyy hänen oma tyylinsä selvästi. On perintökalusteita ja vähän uutta. Keittiö on remontoitu ja lattiat uusittu. Katot ja ikkunanpuitteet on maalattu huolellisesti.
Väripaletissa on turkoosia, vaaleanpunaista ja vedenvihreää. Seiniä on tapetoitu runsain kukkakuosein, sohvassa on komea kukkakangas.
Kotia ei tunnista samaksi, jonka Nina osti maaliskuussa 2020. Helsingin Pirkkolaan 1940-luvulla rakennettu, Ruotsin valtion lahjoittama niin sanottu ruotsalaistalo oli ränsistynyt pahasti ja haisi tunkkaiselta.
”Ihastuin taloon, kun näin viherhuoneen ja keittiön. Huono kunto ei pelottanut, sillä olen remontoinut ennenkin.”
Nina oli kaivannut myös omaa pihaa, ja talon myötä hän sai suojaisan puutarhan hevoskastanjoineen ja omenapuineen.
”Omassa talossa voin elää oman rytmini muukaan. Voin soittaa pianoa ja laulaa miettimättä, mitä naapurit tuumivat.”
Alue oli ennestään tuttu, sillä Nina oli asunut Pirkkolassa kymmenen vuotta, kun nyt jo aikuiset tyttäret Elsa ja Ada olivat pieniä.
Ninan entinen puoliso Reka Kontio asuu lähellä, joten yhdeksänvuotiaan Vilho-pojan on helppoa kulkea kodista toiseen.
”Remontointi oli kuin terapiaa”
Juuri kun Nina Tapio oli ostanut talon, koronapandemia pyyhki kalenterista 150 keikkaa. Hän ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi vaan muutti uuteen kotiinsa ja alkoi remontoida sitä.
Nina ahkeroi arjet ja pyhät. Hän teki yhdeksän viikon ajan 70 tunnin työviikkoja. Päivät venyivät, kun teki mieli tehdä valmiiksi ensin yksi ja sitten seuraava kohta.
Remontointi oli kuin terapiaa, kun oman alan työt lähtivät alta. Nina saattoi tuntea itsensä hyödylliseksi. Itse tekemällä säästi myös rahaa.
Yhtä suurta remonttia Nina ei ollut ennen tehnyt, toki maalannut seiniä ja kunnostanut huonekaluja.
”On ollut ihana huomata, miten paljon osaan, kun yritän, kokeilen ja kuuntelen neuvoja. Tekemällä kehittyy. Viimeksi laatoitin pannuhuoneen. Se oli ensimmäinen laatoitustyöni.”
Tylsintä oli ikkunanpuitteiden maalaaminen, työ piti tehdä kolmeen kertaan. Osa lattioista revittiin auki siinä toivossa, että alta löytyisi alkuperäinen lautalattia, mutta niin ei käynyt. Nina olisi halunnut avata myös levytetyt sisäkatot ja katsoa, löytyisikö alta paneelikatto, mutta aika ja raha tulivat vastaan ja katot maalattiin.
Ninan oli opittava, että remontti valmistuu osissa. Hankalinta oli kantaa vastuuta ja tehdä kaikki päätökset yksin. Onneksi hänen ympärilleen on siunaantunut ystäviä ja ammattilaisia, jotka auttavat.
Nina rakastaa nähdä työnsä jäljen. Samalla hän toivoo, että kaikki valmistuisi heti.
”Talo on jatkuva työmaa. Se tekee minulle hyvää, koska se opettaa malttia ja kärsivällisyyttä, jotka eivät ole vahvimpia puoliani.”
Loppuvuodesta kodin kunnostukseen jäi aiempaa vähemmän aikaa, kun Nina palasi esiintymislavoille. Edessä on musikaali Come From Awayn ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterissa. Se vie syyskuun 2001 terrori-iskujen hetkiin, jolloin pienelle Newfoundlandin saarelle ohjattiin lähes 40 lentokonetta. Nina näyttelee lentokapteeni Beverley Bassia.
Remontti jatkuu myös: kesällä Nina aikoo kunnostaa pihan ja maalata talon. Viime kesänä Nina vuokrasi henkilönostimen ja maalasi jo talon lappeet, mistä hän kertoo selvästi ylpeänä.
Sisustustyyli muuttui näyttävästi
Ninan sisustustyyli on vaihtunut kodin mukaan. Pirkkolan-talon sisustus on romanttisin, jonka hän on suunnitellut.
Nina Tapio hankki talonsa yksin ja asuu ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin niin, ettei saman katon alla elä toinen aikuinen.
”Minun ei tarvinnut tehdä kompromisseja sisustuksessa. Makuuhuone on mielestäni aivan ihana”, Nina sanoo ja katsoo hymyillen vaaleanpunaista kamariaan.
Toinen lempipaikka on viherhuone, joka on tarkoituksellisesti jätetty rosoiseksi.
Edellinen koti kerrostalossa Haagassa oli selkeämpi. Sinne eivät kukkatapetit olisi sopineet. Asunnon tehosteseinistä yksi oli maalattu mustaksi. Koska maalia oli jäänyt yli, sitä käytettiin tämän talon vessan seinään.
”Halusin täällä käyttää värejä entistä rohkeammin. Tämän kodin leikillisyys ilahduttaa minua. Jos jokin asia alkaa kyllästyttää, sen voi aina vaihtaa.”
Artikkeli on julkaistu Eevassa 1/2022.