Niina, 38, asuu yhdessä kodissa ystäviensä kanssa, ja toisessa kodissa vauvansa ja puolisonsa kanssa: ”Tässä ei ole järkeä taloudellisesti, mutta maksan mielenrauhasta”
Niina Ratilainen palasi vauvavuoden aikana töihin ja luottamustehtäviin. Helpotus työn ja perheen yhdistämiseen löytyi ystävien kanssa jaetusta kimppakämpästä.
Kun turkulainen Niina Ratilainen, 38, odotti viimeisillään esikoistaan, hän osti Helsingistä asunnon kahden ystävänsä kanssa.
”Hoidin synnytyksen ja asuntokaupat kuukauden sisällä. Vastasyntynyt makoili pankin pöydällä, kun allekirjoitin asuntopapereita. Pankissa varmaan ihmeteltiin, mikä tällainen kolme naista ja vauva -perhe oikein on. Saimme esitteen perheasunnon sisustamiseen.”
Perheasunnon sijaan ystävykset ostivat kimppakämpän. Siihen asti matkustaminen ja reppuelämä olivat tulleet Niinalle vuosien varrella tutuksi. Niinan työt keskittyvät Helsinkiin ja ulkomaille, mutta koska perhe asuu pysyvästi Turussa, Niina oli tottunut jatkuvaan matkustamiseen. Helsingissä ollessaan hän oli usein majoittunut ystäviensä luokse.
Näin olisi pitänyt jatkaa vauvankin kanssa, tai matkustaa aina pitkän työpäivän jälkeen kotiin perheen luokse, ellei eteen olisi tullut mahdollisuutta muuttaa kimppakämppään.
Kun kaksi yksin asuvaa ystävää Emmi Lehtinen ja Sonja Raitamäki, joiden sohvilla Niina oli usein majaillut, alkoivat miettiä yhteisen asunnon ostamista, Niina ilmoittautui kolmanneksi osapuoleksi. Ystävykset kävivät yhdessä asuntonäytöissä, mutta lopulta Niina teki päätöksen asunnosta sitä näkemättä. Lasketun ajan lähestyessä hän päätti luottaa ystäviensä valintaan.
Kaikki muuttuu. Sen lauseen Niina Ratilainen oli kuullut lukuisia kertoja. Lapsia saaneet ihmiset toistelivat kuin mantraa tai absoluuttista totuutta, että lapsi laittaa elämässä kaiken uusiksi: arjenhallinta, aikataulut ja itsenäisyys katoavat ja elämästä tulee kaaosta.
Niinasta ajatus tuntui oudolta. Kun hän alkoi puolisonsa Jukka Vornasen kanssa odottaa heidän esikoistaan, ajatuksena oli, että vauva tulee osaksi pariskunnan elämää, ja elämän peruspalikat pysyvät ennallaan.
Niinalle oli tärkeää, että hän voi vauvan syntymän jälkeen jatkaa työssään. Hän työskentelee EU:n alueiden komitean vihreiden puheenjohtajana ja kv-kehityksen asiantuntijana Planilla.
”Olen nähnyt, miten lapsen saaminen vaikuttaa naisten urakehitykseen ja tuo naisten elämään monenlaisia haasteita. Sovimme, että meidän on järjestettävä elämämme niin, että pystyn jatkamaan töitäni.”
”Meillä kaikilla oli opiskeluajoilta kokemusta kimppa-asumisesta, mutta tuskin kukaan meistä ajatteli tekevänsä tällaista enää nelikymppisenä.”
Vaikka kimppa-asuminen on Suomessa melko yleistä, se on enimmäkseen nuorten väliaikainen asumismuoto. Kolmen kolme–nelikymppisen naisen kimppakämppä sen sijaan on harvinainen ratkaisu. Se on Niinan mukaan herättänyt jonkin verran ihmetystä, etenkin kun mukana kuviossa on hänen perheensä.
”Meillä kaikilla oli opiskeluajoilta kokemusta kimppa-asumisesta, mutta tuskin kukaan meistä ajatteli tekevänsä tällaista enää nelikymppisenä. Ystävilleni tämä on taloudellisesti järkevä päätös. Minulle kahden kodin omistamisessa ei ole mitään järkeä, mutta asumiseen ja majoittumiseen menee rahaa joka tapauksessa. Maksan mielenrauhasta ja mukavuudesta. Minulle tämä tuo ennen kaikkea hyvinvointia, sillä se keventää raskasta pendelöintiä.”
Kimppakämppä on myös turvasatama väsyneelle ja vapautta kaipaavalle aikuiselle. Sekä Niina että hänen puolisonsa ovat viettäneet joskus kämpässä viikonloppuyön. Siten molemmat ovat päässeet välillä yksin tuulettumaan ystävien kanssa, käymään festareilla tai nukkumaan rauhassa.
”Sitä en nähnyt ennalta, miten korjaavaa on, että kumpikin saa välillä olla ilman perhettä ja tehdä juttuja vain itseään varten.”
Niinan ystävät asuvat Vallilan perheasunnossa vakituisesti, hänelle se on koti kerran pari viikossa. Välillä myös nyt vuodenikäinen tytär Aamu ja puoliso Jukka viettävät siellä aikaa, jotta perheenjäsenet eivät joudu olemaan pitkiä aikoja erossa toisistaan.
”Parhaimmillaan perheasunnossamme on ollut meidän kolmen naisen lisäksi vauva ja puoliso, kämppiksen poikaystävä ja muita tuttuja. Välillä sirkus on aikamoinen, mutta mielestäni vauvan parhaaksi on se, että hänen elämässään on paljon luotettavia aikuisia.”
Naisilla on omat huoneet. Lisäksi asunnossa on yhteinen keittiö, olohuone, sauna ja parveke. Ratilaisen huone toimii vierashuoneena silloin kun se ei ole hänen käytössään.
Ystävykset laativat heti alussa tarkat säännöt asumiskuviosta ja maksuosuuksista. Kaikki sitoutuivat asuntoon tietyksi ajaksi. Ratilainen omistaa asunnosta noin viidenneksen ja Turun kodista puolet. Myös käytännön järjestelyistä on sovittu yhdessä.
”Laadimme yhteiset säännöt, jotta ystävyytemme ei mene rikki tämän järjestelyn vuoksi. Meillä on käytössä yhteinen varauskalenteri, johon kirjataan, jos joku on poissa tai vieras tulossa. Jos joku tarvitsee omaa aikaa, siitä sovitaan erikseen.”
Niinan Helsinki-päivät ovat yleensä pitkiä ja työntäyteisiä, mutta hän viettää mahdollisuuksien mukaan aikaa kämppistensä kanssa. Ystävät ovat myös Aamun kummeja ja viettävät mielellään aikaa tytön kanssa, kun hän on äitinsä työreissuilla mukana.
Niina iloitsee siitä, että hänen lapsettomat ystävänsä ovat suostuneet ottamaan vauvan kotiinsa, vaikka se tarkoittaakin heille vierasta vauva-arkea, kuten aamukuudelta alkavaa Aamun show’ta.
”Ystävät ovat todenneet, että huonesuunnittelu on onnistunut, kun eivät herää lapsen ääniin. Joko he eivät herää tai ovat todella kohteliaita.”
”Parhaimmillaan perheasunnossamme on ollut meidän kolmen naisen lisäksi vauva ja puoliso, kämppiksen poikaystävä ja muita tuttuja. Välillä sirkus on aikamoinen, mutta mielestäni vauvan parhaaksi on se, että hänen elämässään on paljon luotettavia aikuisia.”
Vanhempainvapaiden jakaminen puoliksi kumppanin kanssa on Niinalle tasa-arvokysymys.
Vaikka miesten pitämät vanhempainvapaat ovat lisääntyneet, järjestely herättää yhä kummastusta. Saksalaiset kollegat olivat järkyttyneitä siitä, miten pian vauvan syntymän jälkeen Niina palasi politiikkaan ja työelämään. He muistuttivat, että hänellä on oikeus olla vauvan kanssa kotona. Moni on ihmetellyt puolison pitkää isyysvapaata.
”Kukaan ei ihmettele, jos nainen on kuusi kuukautta lapsen kanssa kotona. Mutta kun palasin pian lapsen syntymän jälkeen luottamustoimiini, kävin kokouksissa ja työmatkoillakokousmatkoilla, vanhemman polven edustajat kyselivät, miten isä pärjää lapsen kanssa. Minua surettaa miesten puolesta, kuinka huonoina vanhempina heitä pidetään.”
Rakenteet ja odotukset perinteisiä sukupuolirooleja kohtaan istuvat syvällä. Niina on yrittänyt pyristellä niistä eroon, mutta hän on huomannut, että lapsesta erossa oleminen saa hänet tuntemaan huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä.
”Olen öitä poissa lapsen luota, mikä ei ole tyypillistä äideille. Saan itseni välillä kiinni syyllisyydentunteesta, mutta muistutan tällöin itseäni, että jos perheissä on tavallista, että isä on työmatkalla, meidän perheessämme se voi aivan hyvin olla äiti.”
Niina ei imetä lastaan. Se on ollut yksi iso nykyisen vanhemmuus-, työ- ja asumisjärjestelyn mahdollistava asia. Migreenilääkityksen vuoksi sitä suositeltiin hänelle neuvolassa.
Niina on huomannut, että imettämiseen liittyy isoja tabuja. Moni nainen tuntee syyllisyyttä tai tulee syyllistetyksi siitä, ettei imetä ja lapsi saa korvikemaitoa. Niinakin on saanut kuulla syyllistäviä kommentteja.
”Puolisolleni on ollut vain iloinen asia, etten imetä. Hän kokee, ettei olisi muuten päässyt niin lähelle vauvaa ja olemaan oikea, tasavertainen vanhempi.”
Niina ja hänen puolisonsa ovat pitäneet kiinni siitä, että kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja molemmille jää aikaa omiin menoihin. Arjen hallinnan kannalta se on tarkoittanut sitä, että parisuhteelle, yhteisille asioille ja päätöksille on jäänyt aikaa vähemmän.
”En usko, että vauvavuodessa olisi aikaa sekä vanhemmuudelle, parisuhteelle että itselle. Se on liikaa. Olen nähnyt paljon uupuneita vanhempia lähipiirissäni, ja siksi haluan, että panostamme omaan hyvinvointiimme. Minusta on välillä ihanaa olla ilman vauvaa. Olen saanut kosketuksen siihen aikaan, kun olin vain itseäni varten. Se on virkistävää ja auttaa jaksaa paremmin vauva-arkea.”
