Näyttelijä Jari Ahola kyllästyi jokailtaiseen tissutteluun ja raitistui – yksi elämänohje muutti kaiken
Tapaturma sai näyttelijä Jari Aholan turvautumaan punaviiniin. Raitistuminen avasi hänen silmänsä sille, että hän oli ajanut jaksamisensa alas.
Nyt kävi pahasti, näyttelijä Jari Ahola tajusi kaaduttuaan Tampereen Työväen Teatterin näyttämöllä tammikuussa 2023. Oli näytelmän Kolme sisarta viides näytös harjoitukset. Jari oli saanut pari tuntia aiemmin puvustamosta roolihahmonsa Kulyginin uudet, möhkälemäiset avaruuskengät.
Ne eivät olleet yhtä luistavat kuin aiemmat jalkineet. Tappelukohtauksessa toinen kenkä tarrautui lattiaan ja Jari kaatui. Vasemman polven eturistiside repesi.
Kolmen sisaren uusi tulkinta sai jäädä, sillä Jari joutui muutamaksi kuukaudeksi sairauslomalle.
”Silloin se harmitti, sillä en voinut kuvitellakaan, miten isosti elämäni muuttuisi tapaturman takia. Se oli lopulta onni onnettomuudessa ja pani paljon hyviä asioita liikkeelle”, Jari sanoo.
Kuin ikuinen sunnuntai, siltä sairausloma tuntui Jarista ensijärkytyksen jälkeen. Yleensä hän käy töissä kaksi kertaa päivässä kuutena päivänä viikossa: aamupäivällä on harjoitukset, illalla esitys.
Parin kolmen viikon ajan sairausloma tuntui tervetulleelta hengähdystauolta. Tauon aikana perheelle oli entistä enemmän aikaa. Jarilla on viisi lasta, joista kaksi vanhinta asuu omillaan.
Sitten Jari alkoi tylsistyä. Tampereen Työväen Teatterissa näyttelevä vaimo Petra Ahola lähti aamuisin harjoituksiin ja nuorimmat lapset kouluun tai päiväkotiin. Jari istui kotona ja huomasi, että Netflix-sarjat oli äkkiä katsottu. Liukkaille kaduillekaan ei ollut asiaa kipeän jalan kanssa.
”Kun työn antama merkityksellisyyden tunne katosi, elämään tuli tyhjyyttä. Minun oli vaikea hyväksyä sitä.”
Alkoholin juomisesta tuli Jarille keino tuulettaa ajatuksia. Hänellä on teoria siitä, miksi moni esiintyvä taiteilija turvautuu päihteisiin.
”Usein juuri ennen esitystä iskee kuolemanpelko. Sisäinen ääni huutaa: ’Älä mene lavalle vaan juokse pakoon!’ Esiintyminen puolestaan humauttaa kehoon adrenaliinia ja endorfiinia, jotka jäävät hyrräämään esityksen päätyttyä. Alkoholi rauhoittaa mieltä kuolemanpelon ja endorfiiniryöpyn ristitulessa.”
Ennen sairauslomaansa Jari saattoi juoda lasillisen viiniä esityksen jälkeen, ennen saunaa tai hyvän aterian kanssa. Sairauslomalla hän joi, vaikka esityksiä ja endorfiiniryöppyjä ei ollutkaan.
Jarista tuntui, että punaviini helpotti hänen pahaa oloaan ja lääkitsi tyhjyyden tunnetta. Mitä pahaa muutamasta lasillisesta olisi, kun seuraavana aamuna ei tarvinnut mennä töihin, hän perusteli itselleen.
”Juomisesta tuli minulle tärkeä tapa rentoutua ja viettää iltaa. Niin tärkeä, että jos joku olisi huomauttanut siitä minulle, olisin ärsyyntynyt. Petra tuntee luonteeni ja tietää, miten helposti hermostun ulkopuolelta tulevista elämänohjeista. Siksi hän ei juuri puuttunut asiaan.”
Vaimonsa elekielestä Jari kuitenkin näki ihmetyksen ja surun. Punaviini kuului Jarin rutiineihin varsinkin silloin, kun televisiosta tuli jalkapalloa, esimerkiksi Liverpoolin valioliigapeli. Joskus ruudun ääressä hulahti pari kolme lasillista, välillä pullollinen.
Kevään edetessä punaviini alkoi maistua Jarille lähes päivittäin.
”Huhtikuussa tajusin, että olin juonut viikon ajan joka ilta.”
Saamaton ja väsynyt olo vaivasi Jaria. Vaikka polvi vähitellen parani, kaikki tuntui vaivalloiselta.
Hän siirsi pienienkin kotiaskareiden hoitamista milloin milläkin verukkeella. Nurmikon voi leikata huomennakin. Eikä tuo telineellinen kuivia pyykkejä niin paljon tilaa vie. Jari viikkaisi pyykit kaappiin, kunhan saisi leffan katsottua.
Samalla hän tajusi kehittäneensä riippuvuuden.
”Aloin miettiä, että kun menen Alkoon, pitää mennä eri myymälään kuin viimeksi. Muuten henkilökunta saattaisi katsoa, että taas Ahola tulee. Siitä ymmärsin, että alkoholinkäyttöni oli muodostumassa ongelmaksi. Se tuntui ärsyttävältä.”
Korkki meni kiinni huhtikuun puolivälissä viime vuonna. Jari päätti näyttää itselleen, että pystyy olemaan juomatta. Kolmen viikon raittiudesta ei silti seurannut heti hyvää.
Jari ei saanut kunnolla nukuttua vaan pyöri sängyssä. Hiki valui ja sydän hakkasi raivokkaasti. Usein hänen oli pakko nousta, nilkuttaa kodin alakertaan jaloittelemaan ja juoda lasillinen vettä.
Kun vieroitusoireet helpottivat, Jari arveli, että kohtuukäyttö onnistuisi. Vappu oli tulossa ja ystäväperhe kutsuttu aatoksi Aholoiden luo. Ilta sujui mukavasti, ja viiniä otettiin maltillisesti. Vappupäivänä Jari huomasi silti istuvansa täpötäydellä terassilla tuoppi edessään.
”En ole koskaan ottanut tasoittavia vaan pikemminkin halveksunut sitä tapaa. Olin ajatellut, että ihmisillä, jotka ottavat tasurit, on alkoholiongelma. Mutta siinä minä olin kaverini kanssa.”
Vappu jatkui kotona punaviinin merkeissä.
”Seuraavana päivänä tuli kauhea krapula. Tärisin, ja hiki virtasi. Tunsin, että kuolen. Tajusin, että olotila ei ollut seurausta vain vapun juomisista, vaan krapula oli koko sairauslomasta. Oloa kesti monta päivää.”
Jari arvelee, että reaktio oli hänen kehonsa antama merkki: teet pahaa itsellesi. Hän tajusi, että varoitusta oli kuunneltava ja elämäntyylin muututtava.
”Se tuntui valaistumiselta. Jos aiheutin juomisella itselleni niin paljon hallaa, miksi jatkaisin sitä? Ymmärsin, että alkoholinkäyttöni oli jossain määrin itsetuhoista ja sen lopettaminen olisi minulle vain hyväksi.”
Muutos on mahdollinen, jos sille antaa luvan. Kesällä Jarin vieroitusoireet alkoivat helpottaa, ja hän alkoi uskoa, että voisi raitistumisen lisäksi muuttua muutenkin.
Jari alkoi kuunnella yhdysvaltalaisen kirjailijan, puhujan ja entisen juristin Mel Robbinsin podcasteja ja vaikuttui. Tämä valoi häneen luottamusta ja rohkeutta muuttaa elämäänsä. Erityisesti Jariin kolahti Robbinsin ohje: ala elää kuin ihminen, joka haluat olla.
”Päätin alkaa rakentaa itsestäni uutta tarinaa. Siinä olen tyyppi, joka tarttuu toimeen ja on urheilullinen. Olin puhunut Petralle jo aikaisemmin, että haluan olla sellainen – mutta miksi ihmeessä vain puhua, kun pystyisin olemaan se tyyppi?”
Kun teeskentelee tarpeeksi kauan, alkaa uskoa itseään. Senkin Jari oppi Mel Robbinsilta.
”Alitajunnalla ei ole huumorintajua. Jos päivästä toiseen vakuutan itselleni, että olen ruma ja vanha, alitajunta alkaa pitää sitä totena. Sama toimii myös myönteisten asioiden kohdalla.”
Jari luopui tekosyistä ja alkoi tarttua asioihin saman tien. Käytetyt astiat löysivät tiensä tiskikoneeseen heti ruokailun jälkeen, eivätkä puhtaat pyykit jääneet päiviksi lojumaan.
Hän alkoi mennä aikaisemmin nukkumaan ja herätä aamuisin viimeistään puoli kahdeksalta. Jari jätti ruokavaliostaan ylimääräiset sokerit ja roskaruuat. Hän alkoi käydä säännöllisesti kävelyllä ja jalan tervehdyttyä myös juoksemassa ja kuntopyöräilemässä.
”Kävelyn aloitin kiertämällä läheisen koirapuiston, se oli sopiva puolen tunnin lenkki.”
”Täytän muutaman vuoden päästä 50, joten minulla ei ole rajattomasti aikaa. Miksi haaskaisin sitä: haluan ottaa heti selvää, miten hyvä Jari Aholan on mahdollista olla.”
Lisääntynyt energia ja karisseet kilot sysäsivät Jarin pohtimaan, miten hän voisi kehittyä lisää.
”Täytän muutaman vuoden päästä 50, joten minulla ei ole rajattomasti aikaa. Miksi haaskaisin sitä: haluan ottaa heti selvää, miten hyvä Jari Aholan on mahdollista olla. Päätin olla tyyppi, joka puhuu toisille kohteliaasti ja kohtaa ihmiset arvostavasti.”
Jari uskoo, että onnen tunteet ovat paljolti kehon mielihyvähormonien ansiota. Alkoholista hän sai pikaisen dopamiiniryöpyn, joka haihtui nopeasti. Nykyään hän valitsee dopamiinin lähteet, jotka antavat kokonaisvaltaisesti hyvän olon ja jotka eivät aiheuta morkkiksia.
”Omia hormonejaan pystyy manipuloimaan.”
Nykyisin Jari saa mielihyvähormoneja liikunnasta, jääkylmistä suihkuista ja siitä, että kohtelee muita hyvin. Hän tuntee päässeensä positiiviseen kierteeseen.
Jari on huomannut pysyvänsä tyynenä tilanteissa, joissa olisi aiemmin menettänyt malttinsa, esimerkiksi kohdatessaan ilkeyttä tai epäreilua kohtelua. Mielen malttamista hän haluaa treenata entistä enemmän.
”Moni työkaverini on ihmetellyt, että vitsit, mitä sulle on tapahtunut. Oletan, että olen entistä pitkämielisempi enkä tyrkytä omaa mielipidettäni yhtä kärkkäästi kuin ennen. Kun ruokin itseäni myönteisillä ajatuksilla, voin paremmin ja samalla muutkin ehkä saavat osansa myönteisestä energiasta. Haluan olla se tyyppi, jonka seurassa haluaisin itsekin olla.”
Tämän vuoden helmikuussa Jari saunoi 11-vuotiaan Martti-poikansa kanssa, kun tämä yllätti isänsä sanoillaan.
”En koskaan humaltunut vahvasti lasten ollessa paikalla, mutta Martti sanoi, että silloin kun käytin alkoholia, olin kuin vuotava laiva. Nyt vuoto on tilkitty ja olen kuulemma kunnossa oleva upea laiva.”
”Martin tarkka havainto sai minut liikuttumaan. Todellakin, miten vuotava laiva käyttäytyy? Se kallistuu ja hidastuu. Juuri sellainen olin. Olin itse aiheuttanut törmäyksen ja vuodon. Uskon olevani nyt entistä lempeämpi ja aktiivisempi isä sekä puoliso.”
Terve itserakkaus on Jarin mielestä sitä, että tekee itselleen hyviä tekoja, jotta jaksaa pitää huoltaa myös toisista.
”Aiemmin olin turhautunut, masentunut ja pettynyt itseeni, enkä pystynyt olemaan kunnolla läsnä perheelleni. Tajuan nyt, että olin alkanut vetäytyä itseeni jo ennen sairauslomaa. Sairauslomalla se vain paheni. Kovalla työtahdilla ja tissuttelulla ajoin jaksamiseni niin alas, ettei sitä riittänyt enää tärkeimmille. En vain jaksanut. Nyt jaksan.”
Samaan aikaan oman elämän myllerryksen kanssa osui työyhteisön myllerrys. Tampereen Työväen Teatterin johdon ja työntekijöiden näkemykset hyvästä teatterista erkanivat, ja työilmapiiri huononi.
Talossa on nyt uusi johtaja, ja Jari tuntee työnteon taas mielekkääksi. Hän haluaa tarttua rohkeasti tilaisuuksiin ja toteuttaa unelmiaan. Unohtaa jossittelun.
”En halua eläkeläisenä harmitella, että jätin yrittämättä asioita, joita sisimmässäni halusin. En häviä mitään, jos sanon ohjaajalle, että haluan tehdä tämän roolin. Niin asioita tapahtuu, ei kotona motkottamalla.”
Joitakin unelmiaan Jari pääsee toteuttamaan elokuussa alkavan virkavapaan aikana. Kollegan ja läheisen ystävän Lauri Mikkolan kanssa on suunnitteilla uudentyyppinen äitienpäiväkonsertti ensi vuodeksi. Jari myös vierailee Tampereen Työväen Teatterin näytelmässä Neiti Marple ja tuijottava katse. Lisäksi hän näyttelee Tampereen Komediateatterin Pokka pitää -hupailussa. Jarin ja Petran yhteinen komedia Tää on ihan perheestä jatkuu syksyllä TTT-Klubilla.
Lisäksi Jari nähdään Supernormaalia- televisiosarjassa ja Pyynikin kesäteatterissa.
Yhdeksi ohjenuorakseen Jari on ottanut Eppu Normaalin kappaleen Kaikki häipyy, on vain nyt sanat: Ei huomista, ei eilistä, vain tämän hetken voi nähdä peilistä.
”Meille jokaiselle on tapahtunut kaikenlaista paskaa, mutta se on menneisyyttä, pelkkä muisto. Se ei ole nyt. Tulevalle taas ei voi vielä mitään, voi vain elää tässä hetkessä ja siten ohjata suuntaa.”
Aiemmin Jari sai monesti itsensä kiinni ajattelemasta, ettei hänestä ole siihen tai tuohon – ei ainakaan nyt. Nykyisin hän ajattelee, että nyt on se hetki, Jari, nyt jos koskaan!
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 6/2024.
