Taiteilija Nanna Susi osti Roomasta kattohuoneiston näkemättä asuntoa – kodin sydän on 30-neliöinen maisematerassi
Taidemaalari Nanna Susi löysi Rooman-kotinsa intuitiolla.
Tämä on minulle keskittymispaikka, retriitti. Roomassa tunnen turvallisuutta, rauhaa ja jotain, mitä Suomessa puuttuu. Tämä on ainoa paikka, jossa olen tasapainossa”, taidemaalari Nanna Susi kertoo.
Hänen Rooman-kotinsa sijaitsee kaupungin kaakkoispuolella Tuscolanon kaupunginosassa, jonka juuret ulottuvat keskiajalle. Kattohuoneisto on talon yhdeksännessä kerroksessa. Tilassa oli ennen pesutupa.
”Pesutupiin rakennetut kattohuoneistot ovat yleensä laittomia. Tämä koti on luvallinen, mutta onneksi asunnon katolla oleva varasto on sentään laiton”, Nanna kertoo ja nauraa.
Asunto on 40 neliömetrin suuruinen, ja se on lähes yhtä tilaa. Keskellä oleva kylpyhuone jakaa kodin kulmaukset keittiöksi, makuuhuoneeksi ja olohuoneeksi.
Italian aurinko lämmittää maaliskuusta lokakuulle. Nanna saa 30 neliömetriä lisää asuintilaa, kun asuntoon kuuluvalla terasilla tarkenee maalata ja istuskella.
Tänään hän on kattanut terassille perinteisen italialaisen aperitivon: juustoja, leikkeleitä, leipää, mansikoita ja proseccoa.
”Olen onnellinen kuin Katto-Kassinen. En ole koskaan ennen nauttinut näin. Täällä minua huippaa onnesta. Olen paratiisissa.”
”Täällä on kaikkea sekaisin, siksi kutsunkin Italian-kotia mökikseni.”
Kodista avautuu 360 asteen näkymä ympäri Roomaa aina Castelli Romanin alueen pikkukaupunkien kukkuloille asti. Ihaninta on maiseman äärettömyys.
”Tarvitsen loputtomuutta. Pystyn ajattelemaan paremmin, kun näen kauas.”
Nannalla oli viime vuonna seitsemän taidenäyttelyä. Kun töitä on paljon, hän ei välttämättä näe ketään kuukausiin. Voimat menevät työhön.
Nanna viettää Rooman-kodissaan noin puolet vuodesta, muun ajan hän asuu Karhupuiston laidalla Helsingin Kalliossa.
Tuscolanon-kattohuoneistoa Nanna kutsuu leikkisästi mökiksi. Siellä hän lepää.
Yhdeksännessä kerroksessa skootterien huumaava pärinä vaihtuu lintujen liverrykseen ja hiljaisuuteen, joka rikkoutuu, kun Rooman yli yhdeksänsadan kirkon kellot kajahtavat komeasti yhtä aikaa. Terassilla on kiehtovaa katsoa alati muuttuvaa taivasta.
”Näen siellä sateenkaaria, salamoita ja oranssina hehkuvia auringonlaskuja. Ja tähtiä! Näen Otavan, kun katson pimeällä taivasta.”
”Rakastan asioiden järjestämistä ja vaihtelua. Kodissani tavarat vaihtavat usein paikkaa.”
Vääksyssä varttunut Nanna päätyi Roomaan ensi kerran kolmikymppisenä saatuaan Väinö Tannerin säätiön kuvataidestipendin. Hän asui kaupungissa taiteilijaresidenssissa ja maalasi. Matkan aikana hän tapasi tulevan puolisonsa.
Viisi vuotta myöhemmin Nanna sai italialaisen puolisonsa kanssa pojan, nyt jo 21-vuotiaan Raffaellon.
Pari erosi sittemmin, ja Nanna kasvatti Raffaelloa Suomessa. Äiti ja poika kävivät kuitenkin säännöllisesti Italiassa tapaamassa Raffaellon isää ja sukulaisia.
Vuosina 2016 ja 2017 Nanna kävi läpi isoja menetyksiä. Ensin äiti kuoli äkillisesti syöpään, pian sen jälkeen isä aivo- infarktiin.
”Ajattelin, että jumalauta, elämä on naurettavan lyhyt. Päätin hankkia kodin Roomasta. Minun sukuni on pieni, joten Raffaellon pitää saada olla Italiassa. Rooman-koti kuuluukin ennen kaikkea pojalleni.”
”Roomassa vedän henkeä. Täällä myös kokoan kirjat ja näyttelykatalogit.”
Tuscolanon-kattohuoneiston Nanna osti netistä. Hän teki kaupat intuitiolla näkemättä asuntoa.
Kun Nanna kävi ensimmäisen kerran paikan päällä, se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä.
”Ajattelin, että mikä slummi tämä alue on. Tuscolanossa talojen julkisivuja harvemmin fiksataan, koska asuntojen omistajat eivät halua laittaa sellaiseen rahaa.”
Nannan rakastui alueeseen kuitenkin nopeasti. Tuscolanossa on viehättäviä pieniä ravintoloita ja kauppoja, tavallisia roomalaisia ja normaalia elämää. Keskusta on vain muutaman metropysäkin päässä.
Nanna ja Raffaello ovat Rooman-kodissa välillä vuorotellen, välillä yhtä aikaa.
”Olen asunut koko elämäni mahtavissa, kauniissa taloissa. Halusin irtautua siitä. Täällä minun tarvitsee vain mennä kotoa kadulle, niin tunnen olevani elossa. Alueen eläväinen tunnelma hoivaa ja nostattaa.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 10/2025.
