On kaksi sanaa, joita ei kannata sanoa huolestuneelle: älä stressaa. Yleensä tämä on jo ehtinyt miettiä sitä itsekin ja käynyt ajatuksissaan läpi jotain tällaista: Voi ei, kun huolestuttaa. -> Ei pitäisi huolehtia. -> Stressikin tappaa. -> Nyt huolestuttaa vielä enemmän.

Kuinka olen noudattanut omaa neuvoani? Huonosti. Minäkin olen yrittänyt näillä kahdella sanalla lohduttaa toista ja kertoa, ettei maailma ole kaatumassa.

Mutta jos stressaantunut osaisi karistaa tunnetilansa, hän olisi todennäköisesti jo tehnyt sen. Huoli syntyy silloin, kun joutuu ikävään tilanteeseen, johon ei ole näkyvissä helpotusta tai ratkaisua.

Minulle kuitattiin viimeksi lääkärissä, että älä stressaa. Lähtiessäni heitetty kehotus ei helpottanut oloani. Vaivani ei ollut hengenvaarallinen, mutta se oli hankala ja tunsin tulleeni vähän ylenkatsotuksi.

Mitä olisin halunnut kuulla? Vaikka nämä sanat: Ymmärrän huolesi, mutta jos yhtään helpottaa, en näe tilannettasi niin huolestuttavana kuin sinä.

Tai: Huomaan, että huolehdit. Mietitäänkö yhdessä keinoja, joilla sitä voisi vähentää? Uskon, että huolen ja pahan olon hyväksyminen voi tuoda enemmän psykologista turvaa kuin niiden kieltäminen. Mutta miten käsitellä ­stressiä rakentavasti, ettei se ota ylivaltaa?

Aloita vaikka googlaamalla WHO Doing What Matters in Times of Stress.

Maailman terveysjärjestön englanninkielinen opas on ilmainen, hauskasti kuvitettu ja nopealukuinen. Se tarjoaa simppeleitä mutta tehokkaita ajatusharjoituksia, jotka eivät niinkään opeta karistamaan huolia vaan tulemaan toimeen niiden kanssa.

Itse rohkaistuin ottamaan lääkäriin uudestaan yhteyttä ja kertomaan käynnin jättämästä fiiliksestä. Sain ymmärrystä, kunnolliset jatkohoito-ohjeet ja, mikä parasta, tuntea, etten jää tilanteessa yksin.

Pääkirjoitus on julkaistu Kauneudessa Terveydessä 15–16/2022.