Niina muutti perheineen majakkasaareen: ”En osannut ennakoida yksinäisyyden tunteiden voimakkuutta”
Muutto Utön ulkosaaristoon on tuonut Niina Pitkäsen elämään rauhaa. Noin neljänkymmenen asukkaan yhteisöllisellä saarella eletään luonnon armoilla ja perusasioiden äärellä. Se on yksinkertaistanut Niinan ja hänen perheensä elämää.
”Keittiön ikkunasta näkee melkein koko saaren, sen punamultaraitin, majakan, K-kaupan ja meren. Meri on läsnä kaikkialla, minne katson.
Muutimme elokuussa Utön saarelle majakkamestarin taloon 90 kilometrin päähän mantereelta. Ajatus rauhallisemmasta elämästä oli pitkään viehättänyt minua, ja olin lukenut juttuja saarelle muuttaneista ihmisistä. Taustalla oli halu päästä pois kaupungista aistiärsykkeettömään, hitaampaan elämänrytmiin. Halusimme myös tarjota kolmelle pojallemme vapaan ja turvallisen lapsuuden.
Muuttoa edeltävänä syksynä kävimme mieheni kanssa tutustumisretkellä Utössä. Saarella näin mieheni kasvoilta, että vaikutus oli tehty. Myöhemmin veimme lapset ulkosaaristoon, ja myös heitä viehätti ajatus majakkasaarelle muuttamisesta. Vanhin poika totesi, että ensi kerralla toisimme Utöhön kaikki tavaramme. Lähetimme asuntohakemuksen saaren kyläyhdistykselle.
Muuttopäätös syntyi kesällä nopeasti, kun saimme viime hetkellä Hyvinkään kerrostaloasuntomme vuokralle. Olimme yrittäneet myydä sitä tuloksetta, ja siksi olimme jo ehtineet perua muuton saarelta tarjottuun taloon.
”Kun palveluita ja aistiärsykkeitä on vähän, elämä yksinkertaistuu.”
Muutto saarelle on tuonut elämäämme yksinkertaisuutta ja rauhaa. Rauha kuuluu erityisesti äänimaisemassa: kuulen meren, linnut ja tuulen. En kaipaa kaupungista muuta kuin läheisiä ihmisiä.
Se, että saaren ainoassa ruokakaupassa ei tarvitse arpoa eri jogurttivalikoiman edessä, vaan on tasan yksi vaihtoehto, on helpottanut kuormitustasoani. Kun palveluita ja aistiärsykkeitä on vähän, elämä yksinkertaistuu. En voi tilata Woltista valmisruokaa, vaan ruoka on tehtävä itse. Kun paikallinen luotsi on saanut ison satsin kilohaulia, on sitä mentävä välittömästi hakemaan ja opeteltava perkaamaan kalaa itse. Elämä saarella on opettanut, että arkiset asiat ovat arvokkaita ja ihmeellisiä.
Suurimmat erot elämään mantereella liittyvät aamuihin ja iltoihin. Kun elää suurperheen äidin ruuhkavuosia, aamukiire ei ole hävinnyt, mutta eron entiseen huomaa ulos astuessaan: ei liikenteen hälyä tai autorumbaa.
Mielentila aamuisin on toisenlainen, kun saa kävellä autottomalla saarella merenrantaa pitkin kouluun ja perhepäivähoitajan luokse. Matkan aikana ihmettelemme meduusoja laiturilta tai jäämme katsomaan joutsenperhettä ja saaren ohitse kulkevia laivoja. Usein käyn aamuisin pulahtamassa meressä, joka alkaa pihaltamme.
Ennen katsoin iltaisin telkkaria, mutta nyt meillä ei edes ole sellaista. Iltaisin virkkaan, kuuntelen äänikirjaa ja katson majakkaa, merta sekä tähtitaivasta. En kaipaa mitään muuta.
”Vaikka tiesin muuton varmistuttua, että puolisoni olisi saarelta töiden vuoksi paljon pois, en osannut ennakoida yksinäisyyden tunteiden voimakkuutta.”
Utöstä Helsinkiin on kahdeksan tunnin matka. Osa päivittelee tätä, itselleni merkitsevät enemmän arjen matkat. Jos teemme kerran kahdessa kuussa kahdeksan tunnin matkan eri kulkuvälineillä mantereelle, ei se ole niin kamalaa. Muuten arjessani kaikki on puolen kilometrin säteellä, eikä minun tarvitse käyttää aikaani työmatkoihin tai seisoa liikenneruuhkassa.
Olen onnekas, että voin tehdä töitä pääosin kotoa. Toisin kävi miehelleni. Hänen oli tarkoitus tehdä saarella etätöitä, mutta kesällä hän sai töitä unelma-ammatissaan lentäjänä. Vietän siis saarella paljon aikaa yksin lasten kanssa.
Ennen muuttoa minulle teroitettiin, että saarella pitää tulla toimeen itsensä kanssa ja sietää yksinoloa. Ajattelin, ettei se ole ongelma, mutta yksinäisyyden tunteet ja kokemukset ovat yllättäneet.
Vaikka tiesin muuton varmistuttua, että puolisoni olisi saarelta töiden vuoksi paljon pois, en osannut ennakoida yksinäisyyden tunteiden voimakkuutta. Samalla, kun puolisoni on pois, myös muut entisen arjen läheiset ihmiset ovat kaukana.
Saarella on yhteisöllistä, ja kaikki auttavat toisiaan, mutta on eri asia pyytää apua kuin saada sitä läheisiltä ihmisiltä arjessa. Toisaalta Utössä on ollut aikaa ajatella ja tunnistaa läheisten ihmissuhteiden merkitys.
Majakkamestarin talo on meille vuokrattuna ensi kesään saakka. Sen jälkeen katsomme tilannetta uudelleen. Tärkeintä on olla perheenä yhdessä. Sen tiedän, että saaristomaisema on sielunmaisemani – rakastan sen kallioisia rantoja ja ääretöntä taivasta. Utössä ei tarvitse lähteä luontoon rentoutuakseen, vaan olen ikään kuin kesämökillä arjessani. Olisi kova paikka luopua tästä.”
Juttu on julkaistu Trendissä 1/24.
