”En ole pukenut vauvaani muihin merkkivaatteisiin ja olen käyttänyt kestovaippoja. Olen kokenut siksi kiusallisia tilanteita. Aivan kuin olisimme likaisia."

"Vauvakerhoissa tuli usein tunne, että muut äidit pitivät meitä köyhinä. Kerran joku mainitsi, kuinka joltain vaatemerkiltä on tulossa uusi mallisto, mutta sehän ei kosketa meitä."

"Taidan olla muiden mielestä liian rento esikoisen äidiksi."

”Minulla on 13-vuotias lapsi, jolla on tarkkaavuushäiriö adhd. Välillä hän on vilkas ja käyttäytyy oudosti. Lapsellani on myös keskittymisvaikeuksia."

"Muut äidit ovat antaneet minulle monenlaisia kasvatusvinkkejä. He ovat myös soittaneet nimettömänä lastensuojeluun."

"Osa ihmisistä ajattelee, että lapsen vaikeudet ovat aina äidin syy. Jotkut kommentoivat, että adhd on keksitty juttu ja jokaisen lapsen saa kuriin, kun hänet kasvattaa oikein. Se on loukkaavaa lastani ja minua kohtaan. Oikeasti ei ole kahta samanlaista adhd-lasta."

"Erityislapsen vanhempana olen tuntenut, että olen vapaata riistaa muille äideille."

Kun naisesta tulee äiti, vauva täyttää mielen. Tuore äiti pohtii alinomaa, onko vauvalla hyvä asento, miksi hän jo heräsi ja teinkö nyt jotain väärin. Äiti tarvitsisi kannustusta ja tsemppausta, mutta tarjolla voi olla vain tölvimistä.

Muut eivät välttämättä pyri arvostelemaan kysymyksillä ja kommenteilla. Tuore äiti voi kuitenkin kokea ne siten.

Toki jotkut saattavat arvostella tarkoituksellakin.

– Sanat voivat kertoa tilannetajun puutteesta. Joku voi arvostella siksi, että kokee oman tapansa toimia ainoana oikeana tai ei tiedä, millaisia vaiheita lapsen kehitykseen kuuluu, psykologi Hannele Törrönen sanoo.

Äidit arvostelevat toisiaan lapsen nukkumisjärjestelyistä, imettämisestä, työnteosta, liian tiiviistä suhteesta lapseen tai mistä vain.

– Ennen meillä oli yhtenäiskulttuuri. Mentiin Arvo Ylpön ja neuvolan ohjeilla. Nyt voi valita monesta vanhemmuuden tyylistä.

Sosiaalisesta mediasta saa asiallista tietoa ja tukea mutta myös lokaa niskaansa. Kannattaa harkita, osallistuuko keskusteluihin, jos pahastuu herkästi kommenteista. Ärsyyntymistä voi lisätä se, että moni äiti on stressaantunut ja väsynyt. Silloin ihmisestä tulee tavallista mustavalkoisempi ja kärkkäämpi arvostelemaan ja loukkaantumaan.

Isät tuntuvat suhtautuvan vanhemmuuteen rennommin. Heillä on ehkä vähemmän paineita, tai isyyttä ei helposti arvostella.

Paineet ovat kovat, kun perheisiin syntyy entistä vähemmän lapsia ja äidiksi tulo on ehkä kestänyt vuosia. Monet asuvat kaukana sukulaisista ja turvaverkot ovat heikot.

– Pienissä perheissä vanhemmilla on vähän vertailukohtia, Törrönen muistuttaa.

Jos perheessä on monta lasta, vanhemmille kertyy hoitokokemusta ja he huomaavat helpommin, että lapset ovat erilaisia. Ei ole tarvetta ihmetellä muiden tapaa olla vanhempi tai ottaa toisten sanomisia niin vakavasti.

Vanhemmuudessa ja äitiydessä on Törrösen mielestä tärkeintä, miten vanhempi näkee lapsensa. Parasta on, kun oma lapsi tuntuu mukavalta tyypiltä, jonka kanssa tulee toimeen suurimman osan ajasta.

Samassa elämänvaiheessa oleva toinen äiti voi olla arvokas tuki. Mutta määräilijät ja kriitikot kannattaa kitkeä pois.

– Äidit tarvitsisivat paljon enemmän kannustusta ja kehuja, Törrönen sanoo.