"Naisellisuuttani on kommentoitu esikoulusta asti. Päiväkotikaverit kiusasivat minua siitä, että pukeuduin hameeseen. Myös kävelytyyliäni sanottiin liian naiselliseksi, sillä minut määriteltiin tuolloin sukupuoleltani pojaksi.

Kun muutin pari vuotta sitten Helsinkiin, aloin pukeutua entistä rohkeammin. Tutustuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöverkostoihin ja omaan sukupuoli-identiteettiini. Se on vapauttanut minua ja tyyliäni.

Tykkään yhdistellä asuissa värejä ja klassisia elementtejä yllättävillä tavoilla. Inspiroidun ylenpalttiudesta, glamourista ja huippumuodista. En tunne olevani rohkea vaan oma itseni. En halua rajoittaa enää itseäni tai pukeutumistani ja antaa sillä tavalla valtaa ulkopuolisille.

Olen muunsukupuolinen, mutta ihmiset silti määrittelevät minut jatkuvasti mieheksi ja minusta puhutaan miehenä. Se saa minut tuntemaan, että ikään kuin minulla itselläni ei olisi valtaa määritellä itseäni ja kehoani. Miksi muilla olisi oikeus määritellä sitä, mitä minä olen? Ahdistaa, että muut ovat niin pakkomielteisiä kehostani ja sukupuolestani.

Toivon, että tulevaisuudessa suhteeni kehooni ja itseeni on parempi. Aion myös jatkaa tyylillä leikittelyä ja itseni ilmaisemista. Välillä vaatetusalan sukupuolittuneisuus on ärsyttänyt minua niin paljon, että olen miettinyt, pitäisikö lähteä alalle, jotta voisin vaikuttaa asiaan. Pidän naisille tehdyistä vaatteista, mutta minun on vaikeaa löytää itselleni sopivia vaatteita."

Millaisia paineita miehiin kohdistuu seksuaalivähemmistöissä, ja miksi se on tabu? Miten Kevin Koho löysi oman polkunsa, ja miten hän muuttaisi vaatealaa? Lue koko juttu uusimmasta Muoti-teemaisesta Trendistä!