Muotisuunnittelija Lalli Savolainen loihti kaksiosta ylellisen runsaudensarven – pramean tyylin takana on kekseliäisyyttä ja tiukka kukkaro
Lalli Savolainen osaa loihtia kauniin, ylellisen sisustuksen pikkurahalla. Hänen kotinsa on upea esimerkki siitä.
Vaatesuunnittelija Lalli Savolaisen, 55, tummanpuhuvaa eteistä koristaa pramea kristallikruunu. Se on peräisin salolaiselta kirpputorilta ja maksoi vain 50 euroa, koska siitä puuttuu muutama kristalli. Suurin osa Helsingin Vallilassa sijaitsevan kodin huonekaluista on hankittu antiikkiliikkeistä, kierrätyskeskuksista ja huutokaupoista. ”Kun vain jaksaa kiertää eikä ole turhantarkka, tekee yleensä hyviä löytöjä”, Lalli kertoo.
Hän muutti asuntoon neljä vuotta sitten eronsa jälkeen. Rauhallinen maalaismaisema vaihtui Aleksis Kiven kadun rosoiseen ympäristöön ja 1930-luvun idyllinen puutalo urbaaniin kerrostalokaksioon, jonne mahtui vain murto-osa edellisen kodin tavaroista.
”Aluksi tuntui, etteivät vanhat huonekalut sopineet uuteen miljööseen, mutta laitoin ne sopimaan.”
Noin 50-neliöisen vuokra-asunnon huonekorkeus on normaalia suurempi, miltei kolme metriä. Se luo ilmavuutta, samoin se, että ruokailutila ja olohuone ovat samaa avointa tilaa. Katseenvangitsijana toimii valtava, punasävyinen itämainen matto. Se on löytö vintageliikkeestä.
”Maksoin matosta 800 euroa, mikä hieman kirpaisi. Aito käsinsolmittu matto on ollut kuitenkin joka pennin arvoinen.”
Olohuoneen kermanväriset seinät Lalli maalasi Tikkurilan Kalsiitti-sävyllä. Ovet ja oven pielet ovat lakritsinväriset.
”Sisustuksessa pitää olla jännitettä.”
Useat kotinsa aarteet Lalli on päivittänyt maalaamalla ja verhoilemalla ne itse. Esimerkiksi huutokaupasta löydetyt olohuoneen nojatuolit hän maalasi mustiksi ja verhoilutti mustalla sametilla. Ikean sohvaan Lalli ompeli smaragdinvihreät tyynynpäälliset, joiden kankaan hän tilasi Ranskasta.
”Jotkut kirpputorilöydöt olen jättänyt juuri niin repaleisiksi kuin ne olivatkin. Näen niissä kauneutta, ja samalla ne tuovat rouheutta sisustukseen.”
Mikkelin lähellä sijaitseva Ekoaarrekauppa on yksi Lallin suosikkiliikkeistä, josta löytyy aina jotain uutta.
”Minulla on kallis maku, mutta onneksi löydän tavaroita kierrätettyinä. Rahaa kovin kalliiseen ei ole.”
Lalli suunnittelee ja toteuttaa myös omia huonekaluja, ja noin vuosi sitten hän aloitti huonekalujen entisöintikurssin.
Lalli syntyi Imatralla mutta muutti kuusivuotiaana perheensä kanssa Mikkeliin. Siellä hän kävi kauppaopiston ja käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitoksen. Helsingissä Lalli kouluttautui maskeeraajaksi ja on sen jälkeen tehnyt yli 20 vuotta töitä vaatesuunnittelijana ja meikkaajana. Työ pitää hänet ajan hermolla.
”Seuraan muotia ja sisustusta työni puolesta ja näen, mitä alalla tapahtuu. Samaan aikaan haluan kaikin keinoin välttää kliseitä. Oman persoonan näkyminen niin vaatetuksessa kuin kodissakin on mielestäni tärkeämpää kuin tyyliin sopivat täydelliset valinnat. Liian sisustettu koti ei ole mielenkiintoinen.”
Kauneudentaju periytyy Lallin karjalaisen äidin suvun puolelta.
”Äiti oli innokas möbleeraaja. Se oli hänen käyttämänsä sana sisustamiselle. Muutimme lapsena paljon, ja äiti siirsi raskaat huonekalutkin yksin möbleeratessaan. Äidinäiti oli ammatiltaan posliininmaalaaja ja myös innokas sisustaja.”
Gaaloissa ja Linnan juhlissa nähdään usein Lallin suunnittelemia iltapukuja. Loppuvuosi onkin hänelle kiireistä sesonkia. Lalli valmistautuu siihen kokkaamalla juhla-aterioita itselleen ja ystävilleen pienessä mutta tunnelmallisessa keittiössään.
”Juhlapyhinä laitan esille sesonkiin sopivat astiat ja muut tilpehöörit. Siitä syntyy oikea tunnelma.”
Tänäänkin keittiön uunista kantautuu herkullinen tuoksu. Ranskalaista keittiötä rakastava isäntä on laittanut ankankoivet lisukkeineen paistumaan. Pöytä on katettu kauniisti ja punaviinipullo odottaa avaamista. Maljakossa lepää Lallin lempikukkia, ranskalaisia pitkävartisia tulppaaneita.
”Nautin kauniista esineistä ja asetelmista ja tykkään miettiä vanhojen esineiden tarinoita ja historiaa.”
Kirsikkapuisen, lasilla päällystetyn keittiönpöydän ääressä on vietetty lukuisia iloisia iltoja. Pintaa ei ole käsitelty, sillä pienet kulumat ja punaviinitahrat tuovat pöytään luonnetta.
Juttu on julkaisu Eevassa 11/2023.
