Entäs miehet? Tästä syystä hokema on tasa-arvokeskustelussa ongelmallinen ja rasittava
Sukupuolten tasa-arvossa on Suomessa paljon vialla. Eikä se ole mikään mielipidekysymys, vaan perustuu tutkittuun tietoon, kirjoittaa Misogyniapoliisi Virpi Salmi.
Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.
TAPAUS: Liian usein tasa-arvon tilasta esitetään kaikenlaisia vääriä väitteitä tunne- ja mutupohjalta, vaikka siitä on kasapäin tutkimusta
Tuntuuko sinustakin, että tasa-arvo on mennyt liian pitkälle ja miehet ovat jo alakynnessä? Sinulla on toki oikeus tunteisiisi. Tässä tapauksessa ne kuitenkin johtavat sinua harhaan.
Viime vuosina tasa-arvosta on keskusteltu julkisuudessa ehkä enemmän kuin vuosikymmeniin.
Jonkinlaisena alkupisteenä voi pitää vuonna 2017 alkanutta Me too -liikettä. Sen jälkeen Suomessa on puhuttu ja kirjoitettu niin urheilun, työelämän, palkkauksen, väkivallan, hoivavastuun, perhevapaiden kuin syntyperänkin tasa-arvosta.
Kun asioista puhutaan, yksinkertaisessa ihmismielessä voi herätä tunne, että ne on myös korjattu. Kun asioista puhutaan lisää, voi herätä ärtymys: miksi tästä jankutetaan, eikö tästä ole puhuttu tarpeeksi?
Tasa-arvo on tällainen asia. Siitä puhuminen ärsyttää, ja tasa-arvon epäkohtien esiintuominen triggeröi etenkin joitakin miehiä.
Sen sijaan että he kuuntelisivat, perehtyisivät tai olisivat hiljaa eivätkä sekaantuisi keskusteluun, jonka aiheesta heillä ei ole oikeaa tietoa, heillä on usein aikaa, energiaa ja aggressiivisuutta täyttää internet saivartelulla ja väärillä väitteillä.
Tällä populistisella kaavalla keskustelu tasa-arvosta tyrehdytetään ja yhteiskunnallinen muutos estetään tai sitä hidastetaan.
Yhteiskunta on kuin keho, joka hamuaa takaisin laihdutettuja kiloja.
tilanne tekee näkyväksi sen, mikä on patriarkaatti. Sen olemassaolon kiistäminen on antifeministien keskuudessa suosittua, koska he ”eivät näe” sitä.
Patriarkaatti on muun muassa sukupuolentutkimuksen käyttämä termi, jolla kuvataan yhteiskuntarakennetta, jonka keskipisteenä, normina, vallakkaimpana hahmona ja etuoikeuksien nauttijana on mies. Eivät kaikki miehet, mutta suuri osa.
Etuoikeus on muun muassa se, että miehet kasvatetaan uskomaan omiin ajatuksiinsa ja pitämään niitä totena ilman tarvetta kyseenalaistaa tai päivittää omia luulojaan. Patriarkaattia on se, että miehet eivät kestä puhetta muiden tasa-arvo-ongelmista ilman, että heidän on jatkuvasti keskeytettävä ja kyseltävä, entäs miehet, entäs miehet.
Patriarkaatista kertoo myös se, että kuvittelemme naisten vähyyden johtotehtävissä johtuvan siitä, että yrityksissä ”on valittu pätevin eikä sukupuolen perusteella”. Tuo perustelu muuten sisältää väitteen, että mies on oletusarvoisesti pätevämpi. Todellisuudessa patriarkaatti suosii nimenomaan keskinkertaisia miehiä.
Patriarkaatti on sitä, että miehet tulevat selittämään, kuinka naiset itse valitsevat matalapalkka-alat eivätkä ole kiinnostuneita rahasta. Patriarkaatissa väitteelle etsitään todisteita sen sijaan, että katsottaisiin historiaan ja rakenteisiin ja hyväksyttäisiin, että naisvaltaiset työt ovat yhä aliarvostettuja ja väheksyttyjä.
Patriarkaatissa kuvitellaan sukupuolilla olevan erilaiset kiinnostuksen kohteet. Miesten kiinnostuksen kohteet ovat niitä, joita yhteiskunnassa pidetään järjestelmällisesti tärkeämpinä ja niihin liittyvistä töistä maksetaan enemmän palkkaa.
Patriarkaatissa luullaan, että kiinnostuksen kohteet ovat luonnonlakeja, vaikka ne ovat patriarkaattisen yhteiskunnan tuotoksia.
Kaikki tämä ei tarkoita, etteikö miehillä voisi olla tasa-arvo-ongelmia. Mutta patriarkaatti ei myöskään ole loppunut siihen, että kymmenien pääministerien ja presidenttien joukossa on kerran ollut nainen.
Yhteiskunnallinen muutos on hidasta, koska valta palaa niin helposti takaisin sinne, missä se olikin. Se on kuin keho, joka hamuaa takaisin laihdutettuja kiloja.
Asiat voivat olla totta, vaikkei itse näe sitä.
Ehdoton valtaosa sekä kansainvälisestä että suomalaisesta tasa-arvotutkimuksesta todistaa, että sukupuolten tasa-arvo ei ole valmis. Lukuisat yhteiskunnan tavat, käytännöt ja rakenteet syrjivät muita ja suosivat tiettyjä miehiä.
Vaikka itse ei näkisi eikä kokisi sitä, se on olemassa. Tämän ei pitäisi olla liian abstrakti asia kenenkään ymmärtää: asia voi olla totta, vaikkei itse näe sitä.
Jos joku alkaa väittää voimakkaasti tätä vastaan, yksi asia on varma: hänen näkemyksensä ei perustu tutkittuun tietoon. Se perustuu tunteeseen tai populistiseen vääristelyyn.
Herättikö kolumni ajatuksia, haluatko ehdottaa uutta tapausta Misogyniapoliisin käsiteltäväksi? Laita viestiä: misogyniapoliisi@gmail.com
