Miehet ja pojat eivät ole Suomessa alakynnessä, vaikka vuonna 2024 onkin ollut trendikästä väittää niin
Miesten ja poikien asiat ovat julkisen tasa-arvokeskustelun kuumin trendi 2024. Niin käy aina, kun naisten tasa-arvoasioihin kyllästytään. Mutta eivät miehet ja pojat ole Suomessa missään alakynnessä.
Jos vuodesta 2024 pitäisi nostaa tasa-arvoon ja sukupuoleen liittyvä mediapuheenaihe ylitse muiden, se on poikien ja miesten asiat. Ne ovat saaneet paljon näkyvyyttä ja ymmärrystä tänä vuonna.
Poikien tyttöjä heikompi koulumenestys on ollut jatkuva puheenaihe, samoin miesten kaipuu perheeseen ja parisuhteeseen. On kirjoitettu nuorten miesten konservatiivisuudesta, lisääntyneestä uskonnollisuudesta ja kiinnostuksesta internetin ääriliikkeitä kohtaan. Kun syksyllä julkaistiin tutkimus miesten asenteista naisiin kohdistuvasta väkivallasta, varsinaisen aiheen sijaan ryhdyttiin saivartelemaan kysymyksenasettelun ongelmista.
Mediassa kaksi kolmasosaa esiintyvistä henkilöistä on miehiä. Silti Ylen eläkkeelle siirtyvä päätoimittaja harmitteli, että Yle tavoittaa huonosti keski-ikäisiä ja -luokkaisia miehiä ja että siihen pitäisi panostaa enemmän.
Missään maailmassa tasa-arvo ei ole vielä edennyt niin pitkälle, että ongelmat johtuisivat hyvästä tasa-arvokehityksestä.
Feminismin historia osoittaa, että aina kun naisten ja muiden kuin miesten asiat edistyvät, seuraa takaisku. Amerikkalainen feministikirjailija Susan Faludi nimesi ilmiön 1990-luvun alussa.
Takaisku tarkoittaa, että maailma halutaan ”palauttaa entiselleen”, siis konservatiivisempaan suuntaan. Siinä maailmassa mies on edelleen päähenkilö, päättäjä ja huomion keskipiste. Naisten vallan lisääntymistä pidetään epävakautta luovana uhkana, joka johtaa huonompaan tulevaisuudeen.
Konkreettinen esimerkki kehityksen suunnasta on sosiaalisen median parisuhdepuhetrendi. ”Feminiinisiksi” itsensä nimenneet naiset selostavat, että kunnon nainen kunnioittaa miestä pitämällä suunsa kiinni. (Kommentti on irvokas, kun samaan aikaan Afganistanissa naisilta on kielletty julkinen puhuminen kokonaan. Kyllä, asiat ovat osa samaa jatkumoa.)
Huolipuhe pojista saa myös jatkuvasti lisää kierroksia. Kun yhdet yrittävät puhua siitä, miten käsitys poikana olemisesta on liian ahdas, toiset huutavat, että ”pojat eivät saa olla poikia, miksi kaikkien pitää olla kuin nynnyt tytöt”.
Miesten ja poikien asioista puhuminen ei ole toki ole itsessään huono asia. Huonoksi se muuttuu silloin, kun syyt miesten ongelmiin löydetään feminismistä, tasa-arvosta ja naisista, ja ratkaisuksi tarjotaan naisten vähättelyä ja heidän ongelmiensa mitätöimistä.
Missään maailman kolkassa tasa-arvo ei ole vielä edennyt niin pitkälle, että ongelmat johtuisivat siitä. Meneillään olevat epävarmuudet, sodat ja ilmasto- ja taloushuolet maailmassa eivät ole feminismin vaan patriarkaattisen vallankäytön seurausta.
Miksi miehiä ei hakeudu opettajiksi? Koska naisvaltaisten alojen arvostus ja palkkaus ovat matalia.
Miehet eivät ole Suomessa yleisesti alakynnessä. Se unohtuu helposti, kun patriarkaatissa marinoituneet ihmiset alkavat tosissaan ”huolestua” siitä, että ”pojat eivät saa enää olla poikia”. On paljon helpompaa saada massat puolustamaan mieheyden mielikuvaa kuin hyväksymään se tosiasia, että tytöt ja naiset eivät ole pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissakaan vielä tasa-arvoisia.
Maskuliinisuus ei ole katoamassa. Katsokaa ihan mitä tahansa sosiaalista mediaa, tv-kanavaa, mainoksia, uutisia, julkkiksia, tähtitoimittajia, urheilua, ihan mitä tahansa. Miehet dominoivat kaikilla osa-alueilla paitsi niillä, joita pidetään naisten elämänalueina ja ovat vähemmän arvostettuja.
Suomalaisessa kansankeskustelussa on suosittua syyttää poikien tyttöjä huonommasta koulumenestyksestä sitä, että opettajakunta on naisvaltaista. Mikseivät miehet sitten hakeudu opettajiksi, sitä ei kuitenkaan kysytä. Koska vastaus on, että naisvaltaisten ammattien statusarvo ja tietysti myös palkkaus on matalampi.
Pienestäkin feminististen näkökulmien noususta julkiseen keskusteluun nousee iso vastavoima. Jopa Helsingin Sanomien tiedetoimittaja kirjoittaa ilman sen kummempia tutkimustuloksia, että ”poikia on päädytty pitämään koulussa ongelmana. Se tuntuu niin mukavasti maalaisjärkeen istuvalta johtopäätökseltä sen jälkeen, kun niistä naisista on nyt vouhkattu.
Ylivoimaisesti suurin osa pojista pärjää koulussa aivan tavallisesti. Menestyjäpojat ja -miehet porskuttavat vähintään entiseen malliin, saavat pääosan johtajapaikoista, isoimmista palkoista ja tienaavat suomalaisissa perheissä edelleen keskimäärin enemmän kuin naiset. Pojat ovat myös tutkimuksissa tyytyväisempiä elämäänsä ja kouluun kuin tytöt. Heillä on vähemmän ahdistusta ja he tuntevat vahvemmin olevansa osa kouluyhteisöä.
Miehiä koskevat tasa-arvo-ongelmat ovat uusi keskustelunaihe, jota hallitsevat mutu ja tunteet.
On toiveunta, että Suomessa olisi muutamassa vuodessa tapahtunut niin merkittävä keikahdus tasa-arvoasioissa, että miehet olisivat altavastaajia. Tällainen puhe kuitenkin nyt uppoaa otolliseen maaperään.
Miehiä koskevat tasa-arvo-ongelmat ovat sen verran uusi keskustelunaihe, että sitä hallitsevat mutu ja tunteet. Se tuottaa välillä huvittavan hölmöjä ”tasa-arvotekoja”. Sellainen on esimerkiksi Kihniön kunnan poikien päivän idea, jossa poika sijaisti päivän kunnanjohtajaa.
Idea on kopioitu suoraan Planin tyttöjen päivästä. Sen tarkoituksena on ollut näyttää, että tytöistä voi tulla johtajia. Suomessa johtopaikoilla työskentelevistä naisia on 35 prosenttia.
Miehiä taas on kunnanjohtajista 69 prosenttia. Pojille ei tarvitse erikseen vakuuttaa, että sinustakin voi tulla pomo.
Kihniön kunta olisi voinut laittaa pojan sijaistamaan sairaanhoitajaa. Vuonna 2022 sairaanhoitajan ammateissa työskentelevistä miehiä oli 9 prosenttia.
Psst! Tämäkin kolumni osoittaa, kuinka miesten ja poikien asiat ovat tasa-arvotrendi vuonna 2024. Ne valtasivat nyt tilan – mutta kontrolloidusti ja vain tämän kerran.
